Kuukausi: toukokuu 2022

Julkaistu

”Mä nautin siitä mitä saa käsillä aikaan”

Tutkimustehtävä

Käsityöt ovat suosittu harrastus ja laajasti toteutettu opetuksen sisältökokonaisuus vapaan sivistystyön eri oppilaitoksissa. Käsitöitä voit tehdä yksin tai ryhmässä. Yhteisöllisyys voi syntyä virtuaalisesti eri median alustoilla, kaveriporukassa kotisohvalla tai esimerkiksi opetusryhmässä aikuisopetuksessa.  Vapaan sivistystyön eri oppilaitokset järjestävät yli puoli miljoonaa kädentaidon oppituntia vuosittain ympäri Suomen. Ompeluharrastus on yksi käsitöiden harrastamisen muoto ja erityisen muodikasta Suomessa nykypäivänä. Millainen on ompeluharrastaja?

 

Postmoderni aika on muuttanut identiteetin rakentumistamme. Murros yhteiskuntarakenteissa on koskenut väistämättä myös yksilöä. Informaatio on lisääntynyt, joten saamme tietoa ja pystymme jakamaan sitä helpommin. Näin meidän on helpompi löytää kaltaisiamme. Nykyään identiteettimme rakentuu entistä enemmän vapaa-ajan ympärille. Vapaa-aika on mahdollistanut yksilön keskittymisen siihen ”Kuka minä olen” ja ”Kuka minä haluan olla?” Identiteettimme rakentuu ja mukautuu läpi elämämme. Se muodostuu eri identiteetin osa-alueista, rooleista. Myös ompelu on muuttunut postmodernissa ajassa ja se mielletään nykyään pääasiassa harrastukseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millä tavoin käsityöidentiteetti näyttäytyy aikuisella ompeluharrastajalla ja millainen rooli opetuksella ja opetusryhmällä on käsityöidentiteetin muodostumisessa. Käsityöidentiteetti on käsitöitä tekevän ihmisen yksi identiteetin osa ja sitä voidaan tutkia kysymällä ”Millainen käsityöntekijä olet?”

 

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseni on kuvaileva tapaustutkimus. Tutkimuksen tarkoituksena ei ollut tutkia yksittäisen kurssin vaikutusta harrastajien käsityöidentiteettiin, siksi tutkimuksen kohderyhmäksi valittiin henkilöitä eri paikkakunnilta ja he olivat osallistuneet eri kursseille omalla paikkakunnallaan. Tutkimuksessa on kyse pienen tapausjoukon intensiivisestä tutkimisesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla seitsemää ompeluharrastajaa, jotka olivat osallistuneet vapaan sivistystyön ompelukursseille. Haastateltavia oli Uudeltamaalta ja Pirkanmaalta. Haastatteluaineisto litteroitiin ja analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla.

 

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksen perusteella ompeluharrastajat ovat ylpeitä omasta tekemisestään, he ovat luovia ja monipuolisia käsityöharrastajia, jotka innostuvat uuden oppimisesta. He voimaantuvat käsillä tekemisestä ja jakavat kokemuksiansa niistä mielellään. He ovat ympäristötietoisia kuluttajia, jotka haluavat ommella todelliseen tarpeeseen sekä itselleen että läheisilleen. Osallistuminen vapaan sivistystyön ompeluharrastukseen tarjosi laajat ja monipuoliset hyödyt harrastajalle. Ompeluharrastajan identiteetti kehittyi käsityöopetuksen ja opetusryhmän vaikutuksesta. Heidän itsetuntonsa parani ja heistä tuli rohkeampia harrastajia. Myös sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys oli suuri ja henkilöt kuvailivat nauttivansa ja kokevansa iloa käsityön tekemisestä ja ryhmän jäsenenä olemisesta. Identiteetti rakentuu sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa ja se vahvistaa henkilön omaa identiteettiä, mutta muodostaa myös ryhmäidentiteettejä.

 

Tutkimuksen avulla tulee ompeluharrastajan moninainen käsityöidentiteetti esille, sekä näkyväksi vapaan sivistystyön opetuksen rooli opiskelijan identiteettityötä tukevana. Vahva käsityöidentiteetti heijastuu harrastajan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin vahvistamalla henkilön itsetuntoa. Tulokset ovat hyödynnettävissä sekä aikuisopetuksen opetussisältöjä suunniteltaessa, että antavat hyvää pohjatietoa käsityöidentiteetin tutkimuskentälle. Käsityöidentiteetti vahvistuu tekemisen kautta. Olisi mielenkiintoista selvittää miten eri kädentaitojen harjoittajien käsityöidentiteetit näyttäytyvät, löytyisikö niistä kenties merkittäviä eroavaisuuksia. Olisi mielestäni mielenkiintoista tutkia myös käsityön hyvinvoinnin ja vahvan käsityöidentiteetin suhdetta. Vaikuttaako käsityöidentiteetin vahvuus koettuihin hyvinvointivaikutuksiin? Myös käsitöiden alle muodostuneita eri alakulttuureita on runsaasti ja niiden tekijöiden käsityöidentiteettien tutkiminen olisi mielenkiintoista ja toisi lisätietoa alakulttuureista itsestään ja tekijöistä niiden takana.

 

Sirkku Siiskonen

Mä nautin siitä mitä saa käsillä aikaan – Aikuisen ompeluharrastajan käsityöidentiteetti

Julkaistu

Toiminta-alueittain opiskelevat oppilaat opettajien puheessa

Taustaa

Suomalaisen peruskoulujärjestelmän arvoihin kuuluu oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Vaikeimmin kehitysvammaisten opetus on järjestetty yhtenäisessä peruskoulussa kuitenkin vasta vuodesta 1997 lähtien. Heidän opetuksensa järjestetään usein toiminta-alueittain oppiainejakoisen opetussuunnitelman sijaan. Toiminta-alueittainen opetus on yksi erityisen tuen muodoista, ja se on joissain tapauksissa paras vaihtoehto oppilaalle, jos oppilaalla on esimerkiksi vakava kehitysvamma, monivammaisuutta tai hänen terveydellinen tilansa on muutoin sellainen, että oppiaineittain opiskelu (yksilöllistetyin oppimäärinkään) ei ole tarkoituksenmukaista. Toiminta-alueita on viisi: motoriset taidot, kieli ja kommunikaatio, sosiaaliset taidot, päivittäisten toimintojen taidot ja kognitiiviset taidot. Toiminta-alueittain järjestettävän opetuksen opetussuunnitelma ei ole läpikäynyt juurikaan uudistuksia ilmestyttyään ensimmäisen kerran vuonna 1987. Toiminta-alueittain järjestettävässä opetuksessa opettavat opettajat ovat taustoiltaan ja koulutuksiltaan hyvin moninainen joukko, ja moni työskentelee alalla epäpätevänä. Toiminta-alueittain opiskelevien oppilaiden tuen tarve on hyvin vaihteleva, ja opettajalta vaaditaan taitoa räätälöidä monenlaisille oppijoille sopivaa opetusta.

Erityispedagogiikan parissa on tutkittu jo pitkään leimoja ja luokittelua ja pohdittu näiden eettistä puolta. On tärkeää tarkastella kriittisesti sitä, miten puhumme oppilaista ja ylipäätään ihmisistä, jotka eivät välttämättä voi puhua omasta puolestaan. Myös toiminta-alueittain järjestettävän opetuksen opetussuunnitelma, käytännöt ja niiden uudistaminen tarvitsisivatkin lisää tutkimusta ja keskustelua.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tutkin pro gradu-tutkielmassani, miten opettajat puhuvat oppilaistaan toiminta-alueittain järjestettävässä opetuksessa. Tutkimusasetelmani on laadullinen.

Tutkimuskysymykseni olivat:

  1. Miten opettajat kuvailevat toiminta-alueittain opiskelevien oppilaidensa oppimista?
  2. Miten opettajat kuvailevat toiminta-alueittain opiskelevien oppilaidensa toimintakykyä, persoonaa ja mielenkiinnonkohteita?

Tutkimusaineistona käytin Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen yhteisen, maanlaajuisen INTO-hankkeen kautta kerättyjä haastatteluja, joista sain valmiit litteraatit käyttööni. Hankkeessa on haastateltu opettajia, jotka opettavat toiminta-alueittain järjestetyssä opetuksessa. Rajasin aineistoni kooksi 19 haastattelua ja analysoin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin haastatteluista ne kohdat, missä opettaja puhuu oppilaidensa oppimisesta, toimintakyvystä, persoonasta ja mielenkiinnonkohteista tai kuvailee muutoin oppilaitaan mielestäni mielenkiintoisella tavalla. Käytin aineiston koodauksessa ja koodiryhmien luomisessa apuna ATLAS.ti -ohjelmaa, ja analyysin loppuvaiheessa päätin ottaa tulosten esittelyyn avuksi Attride-Stirlingin (2001) luoman temaattisten verkostojen mallin. Mallissa aineistosta luodaan perusteemoja, perusteemoista yhdistellään kokoavia teemoja ja kokoavat teemat yhdistellään globaaleiksi teemoiksi. Globaaleja teemoja minulle muodostui neljä:

1) Oppiminen vaatii aikaa ja yksilöllisiä menetelmiä, ja edistyminen tapahtuu pienissä askelissa.

2) Oppilaiden oppimisen edellytykset ja mahdollisuudet ovat vaihtelevia, mutta usein rajallisia.

3) Oppilaiden toimintakykyyn vaikuttavat erilaiset fyysiset, psyykkiset ja kognitiiviset valmiudet ja haasteet.

4) Toiminta-alueittain opiskelevien oppilaiden luonnetta, taitoja ja kiinnostuksenkohteita kuvaillaan monenlaisiksi.

Tulokset ja johtopäätökset

Opettajien kuvailuissa korostui, että oppilaiden tuen tarpeet ja toimintakyky ovat hyvin monenlaisia, mutta oppilailla kuvattiin kuitenkin yleisesti ottaen olevan laaja-alaisia haasteita esimerkiksi käyttäytymisen, kommunikaation, motoriikan, sosiaalisten taitojen ja oppimisen suhteen. Opettajien mukaan oppilaiden oppiminen vaati toiminnallisuutta ja aikaa, ja oppimisen edistyminen näkyy usein pienten saavutusten kautta. Oppilaita kuvailtiin melko värikkäilläkin ilmauksilla. Opettajien mukaan toiminta-alueittainen opetus on edelleen melko erillään muista, kuin oma maailmansa, eikä esimerkiksi opettajakoulutuksessa juuri kerrota toiminta-alueittain järjestetystä opetuksesta tai siitä, millaisia oppilaita toi-opetuksessa opiskelee.

Opettajat tarvitsisivat lisää koulutusta ja tukea erilaisten oppilaiden kohtaamiseen ja vaativan erityisen tuen toteuttamiseen. Mielenkiintoista olisi myös tutkia, miten opettajat esimerkiksi vertailevat oppiaineittain ja toiminta-alueittain järjestetyn opetuksen eroavaisuuksia ja arkea, tai millaisena opettajan ja oppilaan suhde näyttäytyy toiminta-alueittain järjestetyssä opetuksessa, jossa oppilas on usein hyvin riippuvainen opettajan ja muun henkilökunnan tuesta. Erityisen tärkeää olisi tutkia lisää toiminta-alueittaisessa opetuksessa opiskelevien oppilaiden omia näkökulmia ja mielipiteitä.

Pauliina Laamanen
Toiminta-alueittain opiskelevat oppilaat opettajien puheessa

Julkaistu

Svenska nyutexaminerade lärares upplevelser om tillgången, de olika formerna och tillräckligheten av socialt stöd i arbetsgemenskapen

Bakgrund

Syftet med denna studie var att beskriva, analysera och tolka på vilket sätt nyutexaminerade lärare från Sverige upplever tillgången, de olika formerna och tillräckligheten av socialt stöd i arbetsgemenskapen.

Allt färre ansöker om en plats vid någon av de svenskspråkiga lärarutbildningarna och allt fler lärare upplever utbrändhet och byter där med yrke. Detta väckte intresset för studien i och med att tidigare forskning påvisar att induktionsfasen (de första fem åren inom yrket) är en unik men kritisk period. För att kunna stöda denna fas behöver nyutexaminerade lärare uppleva att de får socialt stöd. Med hjälp av en lyckad induktionsfas där den nyutexaminerade läraren upplever att hen får olika former av socialt stöd och från flera olika källor, kan man minimera riskerna att den nyutexaminerade läraren byter yrke.

Genomförande

För att på bästa möjliga sätt nå de nyutexaminerade lärarnas uppfattningar om tillgången, de olika formerna och tillräckligheten av socialt stöd i arbetsgemenskapen valde jag att utföra kvalitativa, semistrukturerade intervjuer. Samplet bestod av nio nyutexaminerade lärare från Sverige och de arbetade som klasslärare och ämneslärare vid lågstadium, högstadium och gymnasium.

Intervjuerna transkriberades och analyserades tematiskt och med en deduktiv forskningsansats.

Resultat och slutsatser

Över lag upplever de nyutexaminerade lärarna i studien att arbetslaget, ämneslaget, lärarlaget och mentorerna medför den viktigaste tillgången till socialt stöd och de får både informativt -och emotionellt stöd. Utmärkande var att rektorerna och biträdande rektorerna ansågs som en av de minst viktiga tillgångar till socialt stöd. Det informativa stödet gavs av de flesta aktörer i arbetsgemenskapen men för att uppleva det emotionella stödet behövde den nyutexaminerade läraren ha ett nära och stabil relation till aktören i fråga. Där emot upplevdes det instrumentella stödet som bristfälligt och både klasslärarna och ämneslärarna upplevde att de inte har tillräckligt med tid för att till exempel planera undervisningen eller sätta in sig i material.

På grund av Covid-19 pandemin har det sociala stödet minskat enligt de nyutexaminerade lärarna och fram för allt önskar de få mera socialt stöd av skolledningen och mera tid för både reflektion och respons, för att kunna utveckla sin egen professionella identitet.

 

Tack till alla medverkande inom forskningsprojektet SAMS (Samverkan och socialt stöd inom den finlandssvenska skolan) och det internationella forskningsprojektet ECTPA (Early Career Teachers’ Professional Agency across four European countries) för givande diskussioner och stöd för att föra i mål denna pro gradu-avhandling.

 

Isa Bergström,

”Hade det inte varit för dem hade jag slutat” Svenska nyutexaminerade lärares upplevelser om tillgången, de olika formerna och tillräckligheten av socialt stöd i arbetsgemenskapen.”

Julkaistu

FUNA-DB, toimiva arviointiväline matemaattisten oppimisvaikeuksien tunnistamiseen

Taustaa

Matemaattisilla oppimisvaikeuksilla voidaan yleisesti tarkoittaa sitä, että henkilön matemaattisten taitojen oppiminen ja hallitseminen on selvästi haastavampaa hänen ikätovereihinsa verrattuna. Matemaattiset oppimisvaikeudet ovat melko yleisiä, vaikka niiden tutkimus onkin jäänyt lukivaikeuksien tutkimuksen varjoon. Matematiikan oppimisvaikeuksia on viime vuosina tutkittu melko runsaasti, mutta tutkimus on keskittynyt etenkin alle kouluikäisten lasten matematiikan oppimiseen ja sen vaikeuksiin.

Matemaattisten oppimisvaikeuksien tunnistamiseen on Suomessa hyvin vähän luotettavaan tutkimustietoon perustuvia mittareita 9-16 -vuotiaille lapsille ja nuorille. Tilanteeseen on kuitenkin tulossa muutos, sillä tällä hetkellä on meneillään laaja, kansallisten ja kansainvälisten tutkijoiden FUNA-yhteishanke, jossa kehitetään koulujen ja tutkijoiden käyttöön uutta laskutaitojen ja matematiikan oppimisen ja oppimisvaikeuksien sähköistä arviointivälinettä. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää nimenomaan oppimisvaikeuksien tunnistamiseen tarkoitetun osatestin, FUNA-DB:n luotettavuutta vertaamalla sitä aiemmin kehitettyyn ja tutkittuun RMAT-mittariin.

Tutkimustehtävä

Tutkimustehtävänä oli selvittää FUNA-DB -mittarin luotettavuutta samanaikaisvaliditeetin kannalta. Samanaikaisvaliditeettia arvioidaan vertaamalla uutta mittaria aiempaan mittariin, ja tarkoituksena on selvittää, toimivatko mittarit samalla tavalla (tai toimiiko uusi mittari aiempaa paremmin). Tutkimuksessani selvitin, miten FUNA:n ja aiemmin kehitetyn RMAT-mittarin osa-alueet korreloivat keskenään, ja miten FUNA-DB ja RMAT tunnistivat samoja heikkoja osaajia.

Toteutus

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena syksyllä 2021. Tutkimukseen osallistui yhteensä 318 9-13 -vuotiasta lasta ja nuorta, joilla teetettiin sekä FUNA-DB, että RMAT -testit. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisesti. Keskeiset tutkimusmenetelmät olivat Pearsonin korrelaatiokerroin sekä konfiguraalinen frekvenssianalyysi. Näiden lisäksi aineistosta tarkasteltiin kuvailevia tunnuslukuja, ryhmien välisiä eroja (sukupuolen ja kielen osalta) t-testin avulla sekä luokka-asteiden välisiä eroja varianssianalyysin avulla.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksessa saatiin selville, että FUNA-DB ja RMAT korreloivat keskenään kaikkien tehtävä-osioiden osalta, ja korrelaatio oli tilastollisesti merkitsevää. FUNA-DB ja RMAT tunnistivat molemmat myös samat heikosti testissä suoriutuvat oppilaat, ja myös tämä havainto oli tilastollisesti merkitsevä.

Nämä tulokset antavat vahvistusta sille, että uusi FUNA-DB vaikuttaa olevan samanaikaisvaliditeetin osalta luotettava ja toimiva arviointiväline, joka kykenee tunnistamaan matemaattisia oppimisvaikeuksia.

Mielenkiintoisena havaintona tutkimuksessa kävi ilmi, että FUNA-DB -testissä oppilaan parhaiten puhumalla kielellä ei ollut merkitystä testissä pärjäämiseen. Muuta kieltä kuin suomea parhaiten puhuvat oppilaat menestyivät testissä yhtä hyvin kuin suomea parhaiten puhuvat oppilaat.  RMAT-testissä taas suomea parhaiten puhuvat menestyivät paremmin. Tämä on tärkeä ja kiinnostava havainto, sillä FUNA-DB näyttää mittaavan nimenomaan matematiikan osaamista ilman, että se on sidoksissa oppilaan kielitaitoon. Muuta kuin suomea parhaiten puhuvien oppilaiden osaaminen arvioidaan usein todellista heikommaksi, mikä ei tämän mittarin kohdalla pidä paikkaansa.

Sähköiset arviointivälineet helpottavat myös opettajan työtä, kun testejä ei tarvitse pisteyttää enää kynällä ja paperilla. Hyvä, laadukas, tutkimustietoon perustuva oppimisvaikeuksien tunnistamisen mittari helpottaa opettajan työtä.  FUNA-projekti on vielä käynnissä, joten FUNA-DB:n luotettavuutta ja toimivuutta tullaan arvioimaan vielä jatkossakin.

Katri Veinola

Tutkielma: FUNA-DB -mittarin luotettavuus samanaikaisvaliditeetin näkökulmasta

Julkaistu

Teoriasta käytäntöön – diskursseja feministisestä pedagogiikasta

Tutkimuksen tausta 

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee feminististä pedagogiikkaa ja siitä käytäviä diskursseja, sen mahdollisuuksia ja tarpeellisuutta. Feministinen pedagogiikka ottaa huomioon feministisen teorian kysymyksenasettelut sukupuolesta ja muista risteävistä eronteoista, näiden yhteen kiertymistä ja vaikutuksista sekä vallasta ja tiedon paikantuneisuudesta. Koulutukseen on paikannettu monia syrjinnän ja kuulumattomuuden kokemuksia ja se myös uusintaa yhteiskunnassa vallitsevia rakenteita, valta-asemia ja hierarkioita sekä epätasa-arvoa tuottavia käytänteitä. Jokainen koulutuksen toimija on samalla tavalla sisällä näissä rakenteissa, jolloin mahdollisuudet muutokseen vallassa tarjoutuvat toisinajattelun avulla. Feministinen pedagogiikka tarjoaa työkaluja ajatella toisin ja kysyä uudenlaisia kysymyksiä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseen haastateltiin kuutta eri koulutusasteilla toimivaa opettajaa, jotka hyödynsivät feministisen pedagogiikkaa opetuksessaan. Lisäksi heillä kaikilla oli akateemisia opintoja nais- tai sukupuolentutkimuksen ja/tai feministisen pedagogiikan kurssitarjonnasta. Aineisto analysoitiin laadullisesti diskurssianalyysin menetelmin. Tutkielman tekemiseen vaikuttivat feministisen tutkimuksen tekemisen suuntaviivat ja käsitteellistykset.

Tulokset ja johtopäätökset

Feminististä pedagogiikkaa hyödyntävät opettajat kuvasivat sitä työkaluna ja ajattelun tukena, josta yhdeltä feministisestä pedagogiikasta kirjoittavalta teoreetikolta lainattiin yhtä ja toiselta toista sovittaen sitä omiin opetuksen tarpeisiin ja tilanteeseen sopivaksi. Feministinen pedagogiikka tarjosi uusia näkökulmia ja tapoja käsitellä aiheita, jotka valtadiskurssi jättää huomiotta. Se konkretisoituu vastadiskurssina, jonka kautta kyseenalaistetaan, kritisoidaan ja pyritään muuttamaan koulutuksessa vallitsevia valtasuhteita ja sisäistettyjä normeja ja toimintatapoja. Feministisen pedagogiikan mahdollisuudet liittyivät siihen, millaisia asioita nostettiin käsittelyyn, mutta myös tapoihin käsitellä niitä. Mahdollisuuksiin sisältyvät myös epäonnistumiset, jolloin ennalta suunniteltu tilanne ottaa ennalta arvaamattoman suunnan ja johtaa opettajan näkökulmasta epätarkoituksenmukaisiin vuorovaikutustilanteisiin. Feministisen pedagogiikan mahdollisuudet tarjoavat myös väyliä jakaa valtaa luokkahuoneessa tasaisemmin. Sitä tarvitaan ravistelemaan koulutuksessa sisäänrakennettuja epäkohtia, ottamaan huomioon niin sukupuolen kuin muut erot ja näiden vaikutukset sekä hierarkioita tuottavat käytännöt. Niin ikään kyseenalaistamaan kaiken neutraalina ja epäpoliittisena esitetyn, kun todellisuudessa valta on kietoutunut niin puhujan asemaan, mutta myös siihen, mitä pidetään merkittävänä tai tärkeänä tietona.

Sanni Korhonen

Teoriasta käytäntöön – diskursseja feministisestä pedagogiikasta

Julkaistu

Oppimisen itsesäätely Opin kyllä -interventiossa

Taustaa

Tutkielman tutkimustehtävä oli analysoida kasvun ajattelutavan pedagogiikkaa hyödyntävää Opin kyllä -opintojaksoa. Kasvun ajattelutavan pedagogiikassa tärkeää on muunmuassa huomioida oppilaiden kokonaisvaltainen kasvu, yksilölliset tarpeet sekä kiinnittää huomiota jokaisen oppimisen mahdollisuuksiin lähtötasosta riippumatta. Kasvun ajattelun pedagogiikan ominaisuudet perustuvat Carol Dweckin (2000, 2006) kehittämään teoriaan kasvun ajattelutavasta sekä sen vastaisesta muuttumattomasta ajattelutavasta. Opin kyllä -opintojakso nimensä mukaisesti pyrkii muuttamaan oppilaiden asennetta ”Minä opin kyllä” -ajatteluun, jolloin haasteiden tai vaikeuksien kohdalla he eivät luovuttaisi.

Oppimisen itsesäätely on Barry Zimmermanin (2000) kehittämä oppimista kuvaava teoria, joka yhdistää yksilön ajatuksia, asenteita, tunteita ja toimintoja ajallisesti syklisissä vaiheissa, jotka ilmenevät ennen oppimista, sen aikana tai sen jälkeen. Oppimisen itsesäätely kokoaa yhteen ominaisuuksia, joita on taitavilla oppijoilla, ja on vahvasti yhteydessä oppijan omaan itseohjautuvuuteen ja vastuunottamiseen.

Uudessa, vuonna 2016 käyttöönotetussa perusopetuksen opetussuunnitelmassa alakoulussa korostetaan oppimaan oppimista sekä vastuunottamista ja itseohjautuvuutta omassa oppimisessa. Opettajien ollessa yhä kuormittuneempia ja omaavan yhä vähemmän aikaa varsinaiseen opettamiseen, oppilaiden oma kyky oppia pienemmällä ohjauksella nousee koulussa suureen rooliin. Yhä useampi opettaja kaipaisi konkreettista tukea omaan työhönsä. Huolta koulusta aiheuttaa myös esimerkiksi laskevat PISA-tulokset ja oppilaiden huonovointisuus. Tutkielman tavoitteena on kolmannella luokalla toteutetussa Opin kyllä -opintojaksossa ilmenneiden kasvun ajattelun pedagogiikan ja oppimisen itsesäätelyn yhteyden tutkiminen, jotta voisi nähdä onko opintojaksolla viitteitä oppilaiden oppimisen sekä opettajien työn tehostamiseen.

Tutkielman toteuttaminen

Opin kyllä -opintojaksosta tutkielman aineistoksi muodostui koostevideot, joissa oli noin viiden minuutin tiivistelmät tunneista, sekä tutkijan ja opettajan kommentteja opetusjaksosta. Videoita ja niiden litteraatteja analysoitiin ATLAS.ti -tietokoneohjelmalla. Teorialähtöisen laadullisen sisällönanalyysin tavoitteena oli selvittää, miten kasvun ajattelun pedagogiikan sekä oppimisen itsesäätely ilmenevät opetusjaksossa. Analyysin perusteella merkittäväksi muodostui opintojakson yksittäisissä opetushetkissä ilmenevät teoriat, sekä niiden esiintyvyys koko opintojaksoa tarkastelemalla.

Tutkielman tulokset

Keskeisimmpien tulosten mukaan se, miten ne ilmentävät on hyvin monitulkintaista. Suurin syy teorian ilmentymiselle oli sisällölliset valinnat opintojaksolla. Tulokset myös täsmentävät kahden käsitellyn teorian eri lähtökohtia, kasvun ajattelun pedagogiikan keskittyessä opetukseen, kun taas oppimisen itsesäätely yksilön oppimiseen. Vaikka molemmat teoriat perustuvat ovat sosiokognitiivisen teoreettiseen taustaan, lähtökohtien ero tekee niiden vertailun opetustilanteessa hankalaksi ja monitulkintaiseksi.

Kasvun ajattelun pedagogiikassa asenteelliset ominaisuudet eivät ilmenneet juurikaan, vaan tulokset painottivat varsinkin oppilaan prosessikeskeisen ajattlun tukemista, missä tärkeänä nähdään vaikeudet oppimisen mahdollistajana, vaivannäkö oppimisessa sekä erilaiset strategiat oppimisessa. Oppimisen itsesäätelyn osat esiintyivät opintojaksolla tasaisemmin. Opetushetkissä teorioissa yhteistä oli varsinkin oppimisen aikainen toiminta ja oppijan tietoiset päätökset oppimisen lisäämiseksi.

Johtuen aineistona olevien koostevideoiden lyhyydestä sekä leikkauksesta, tulokset ovat kuitenkin hyvin suuntaa antavia. Tulosten mukaan teorioilla kuitenkin on yhteyksiä, ja aiheiden tutkimusten perusteella voi olettaa opintojakson olevan hyvä lähtökohta oppimisen itsesäätelyn kehittymiselle. Opin kyllä -opintojakson kaltaisia interventiojaksoista voisi siis olla hyötyä oppilaiden oppimisen ja opettajan opetuksen tukemiseen. Tutkimusta tarvitaan kuitenkin aiheesta lisää. Varsinkin pidempiaikaiset tutkimukset olisivat tarpeellisia, jotta opetusta ja oppilaiden asenteita ja oppimista koskevat päätelmät olisivat luotettavampia.

 

Tuomo Kaljunen

Oppimisen itsesäätely kasvun ajattelutavan pedagogiikassa
–Tapaustutkimus kolmannen luokan Opin kyllä -opintojaksosta

Julkaistu

Ystävyys ja vertaissuhteet lasten kertomissa tarinoissa

Taustaa

Ystävyyssuhteet yhdessä vertaissuhteiden kanssa ovat merkittävä ja jatkuva osa ihmisten elämää. Niiden tulisi tärkeytensä vuoksi olla yksi kasvatuksen tärkeistä periaatteista. Myös perusopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen tavoitteissa huomioidaan sosiaalisten taitojen kehittämisen ja ihmissuhteiden ja keskinäisen huolenpidon huomaamisen tärkeys. Lasten ystävyyssuhteita ja vertaissuhteita on tutkittu monelta tieteenalalta käsin, mutta tutkimuksia lasten omista ajatuksista aiheeseen liittyen löytyy vähemmän. Tutkielmassani pyrin tavoittamaan lasten kertomaa tietoa selvittämällä sitä, minkälaisena ystävyyttä ja vertaissuhteita kuvataan lasten kertomissa, sadutusmenetelmällä kerätyissä tarinoissa. Sadutus on Suomessa kehitetty menetelmä, jonka keskiössä on toisen kohtaaminen, kuuntelu, osallisuus ja oman kulttuurin tuottaminen. Sen tarkoituksena on antaa lapselle tila ja vapaus omaan kerrontaan ja mahdollisuus kuulluksi tulemiselle.

Toteutus

Pyrkimyksenäni oli kuvata sitä, minkälaisia piirteitä 7-12-vuotiaat lapset liittävät ystävyyssuhteisiin heidän sadutetuissa tarinoissaan. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten tarinoissa muodotetaan ystävyyssuhteita ja miten päästään osaksi vertaisryhmää. Tutkielmani aineisto koostui 88 suomenkielisestä tarinasta, joissa oli läsnä ystävyys- tai vertaissuhteita. Valikoin aineiston sadut laajemmasta, 3500 tarinaa sisältävästä aineistosta, joka löytyy Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta nimellä ”Lasten satuja ja tarinoita 1995-2005”. Analysoin aineiston laadullisen, aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin, käyttäen apuna laadullisen analyysin tueksi kehitettyä ATLAS.ti -ohjelmistoa.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkielman tulosten mukaan lapset arvostavat ystävyyssuhteita ja ystävyyssuhteisiin liittyi heidän kertomissaan tarinoissa yhteisen ajan viettämistä, vastavuoroisuutta ja empaattisuutta ystävää kohtaan. Yhteinen tekeminen kosstui muun muassa leikkimisestä, retkellä käymisestä ja seikkailemisesta. Vastavuoroisuus ilmeni esimerkiksi avun pyytämisenä ja saamisena, molemminpuolisena lämpimänä suhtautumisena ja jakamisena. Empaattisuus puolestaan näkyi ystävästä välittämisenä ja huolehtimisena sekä anteeksi pyytämisenä. Ystävyyssuhteisiin liittyi myös negatiivisuutta, joka ilmeni riitelynä, väkivaltaisuutena ja kateuden tunteena. Toiseksi tarkastelin sitä, miten tarinoissa ystävystyttiin ja päästiin osaksi vertaisryhmää. Tutkielman tulokset osoittavat, että ystävystymiseen johtavia asioita olivat toisen auttaminen, samanikäisen hahmon löytäminen ja siihen tutustuminen, sekä leikkiin pyytäminen. Ystävystyminen saattoi tapahtua joko hahmon omasta aloitteesta, jonkun toisen aloitteellisuudesta tai yhteisen päätöksen seurauksena. Aina ystävystymiselle ei esitetty minkäänlaista selitystä, vaan se tapahtui sattumalta. Vertaisryhmän osaksi pääsemisessä avainasemassa oli erilaisuus ja toisaalta samankaltaisuus. Vertaisryhmän osaksi oli mahdollista päästä, jos vertaiset hyväksyivät erilaisuuden joko suoraan tai erilaisuuten liittyvää ymmärrystä lisäämällä keskustelun avulla. Vertaisryhmän jäseneksi pääsi tarinoissa myös silloin, jos muuttui vertaisryhmän kanssa samankaltaiseksi tai etsi itsensä kanssa samankaltaisia vertaisia.

Tarinoista välittyi se, miten ystävyyssuhteita ja vertaisryhmään pääsemistä arvostettiin ja pidettiin tavoittelemisen arvoisena ja niistä paitsi jääviä hahmoja kuvailtiin surullisiksi. Tutkielmani löydöksiä voidaan hyödyntää esimerkiksi koulussa, jossa opettaja voi omalla toiminnallaan auttaa lapsia ystävyyssuhteiden solmimisessa ja puhua lasten kanssa erilaisuudesta, jotta ketään ei jätettäisi erilaisuuden takia vertaisryhmän ulkopuolelle. Jatkossa voitaisiin tutkia lasten ystävyyssuhteisiin liittyvää kateutta, jotta aiheesta ja sen vaikutuksista ystävyyssuhteisiin saataisiin lisää ymmärrystä, aiheen ollessa melko vähän tutkittu.

Tuuli Merikallio

Ystävyyssuhteet ja vertaissuhteet lasten sadutetuissa tarinoissa: ”Sitten, kun sika oli saanut paljon kavereita, hän rupesi onnesta itkemään”

Julkaistu

Suomalaisten antamat merkitykset liha- ja kasvisruoalle

Tutkimuksen taustaa

Kasvisruokailu on trendikästä, ilmastoystävällistä ja usein terveydelle edullista. Vastakkaisesti liharuoalla on usein kasvisruokaa enemmän kielteisiä vaikutuksia ympäristöön, ilmastoon, tuotantoeläinten hyvinvointiin sekä ihmisten terveyteen. Siitä huolimatta lihaa kulutetaan edelleen yli suositusten, eikä suurin osa suomalaisista ole valmiita luopumaan lihansyönnistä kokonaan. Pieniä merkkejä maltillisemmasta lihankulutuksesta on kuitenkin nähtävillä, sillä suomalaisten lihankulutus on kääntynyt hitaaseen laskuun vuoden 2018 jälkeen. Lisäksi markkinoille on tuotu runsaasti uusia kasvipohjaisia tuotteita, jotka ovat vakiinnuttaneet asemansa osaksi suomalaista elintarviketarjontaa. Kasviproteiinivalmisteiden tarjonnan lisääntyminen on ilmiönä melko uusi, jonka vuoksi sen vaikutuksia suomalaisten arkiruokailuun on tutkittu vielä verrattain vähän. Sen sijaan kasvissyönti ja lihansyönnin vähentäminen on ollut tutkijoiden kiinnostuksen kohteena jo pidempään ja niistä löytyy kattavasti tutkimustietoa.

Tutkimuksen toteutus

Tekemässäni Pro Gradu tutkielmassa  selvitän suomalaisten ruokapäivän kuvausten avulla millaisia merkityksiä liha ja sitä korvaavat tuotteet saavat osana suomalaisten arkista syömistä ja minkälaisia muutoksia lihan ja kasviproteiinien käytössä on tapahtunut vuosien 2013 ja 2020 välillä. Lähestyn aihetta  laadullisella tutkimusotteella, joka sisältää suuren aineistokoon vuoksi myös määrällisiä piirteitä. Tutkimukseni aineisto on kaksiosainen; ensimmäinen osa-aineisto sisältää 485 ruokapäivän kuvausta vuodelta 2013 ja toinen osa-aineisto sisältää 445 ruokapäivän kuvausta vuodelta 2020. Pääasiallinen aineistojen analyylimenetelmä on teoriaohjaava sisällönanalyysi.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksen perusteella suurin osa vastaajista käyttää lihaa osana arkiruokailua. Sen sijaan kalaa ja kasviproteiineja kulutetaan maltillisesti. Vuoden 2013 ja 2020 välillä kuluttajien lihan ja kalan käyttö näyttää kuitenkin vähentyneen sekä kasviproteiinien käyttö näyttää lisääntyneen ja monipuolistuneen. Lihan käyttöä ylläpitävinä tekijöinä pidettiin lihankäytön normaaliutta ja mukavuutta. Sen sijaan lihankäytön vähentämiseen johti usein halu syödä terveellisemmin, ekologisemmin ja eettisemmin. Lisäksi vuoden 2020 aineistossa kasvisruokaa valittiin sen helppouden ja maun vuoksi. 

Tämän tutkimuksen perusteella muutos kohti kasvisvoittoisempaa ruokavaliota on tapahtunut vastaajien keskuudessa vaivattomasti ja luonnollisesti. Suurin osa vastaajista kuuluu lihaan liittyvien arvojen ja kulutustottumusten puolesta ääripäiden välimaastoon eli suurin osa vastaajista kulutti lihaa maltillisesti ja suhtautui siihen neutraalisti. Sen sijaan kasvisruokavalioon sekä ruokavalion kasvispainotteisuuteen suhtauduttiin pääosin myönteisesti. Useat vastaajat kertoivat haluavansa tulevaisuudessa vähentää erityisesti punaisen lihan käyttöä sekä lisätä kasviksia ja kasvispainotteisuutta. 

Tutkimukseni hyödynsi aineistona ruokapäivän kuvauksia, joka on uudenlainen lähestymistapa liha- ja kasvisruokailun laadulliseen tutkimiseen. Tutkimukseni tuottaa myös uudenlaista tietoa uusista kasviproteiinivalmisteista, joita on aiemmin tutkittu verrattain vähän. Tutkimukseni tuottama tieto lisää ymmärrystä suomalaisten kasviproteiinien käytöstä sekä joustavasta kasvispainotteisuudesta ruokavaliossa. Tulevaisuudessa yhä laajempaa tutkimustietoa on mahdollista hyödyntää sekä poliittiseen päätöksentekoon että elintarviketuotekehittelyyn.

Niina Silander

”Joka kesä on saatava muutama grillimakkara”
Liha- ja kasvisruoan saamat merkitykset suomalaisten ruokapäivän kuvauksissa vuosina 2013 ja 2020

Julkaistu

Peruskoulun oppilaan toimijuus ilmiölähtöisessä oppimisprosessissa – ”Se on tämmöstä tutkimushenkistä oppimista”

 

Tutkimuksen taustaa

Oppimisen ja oppilaiden hyvinvoinnin näkökulmasta tulee koululaisen saada olla aktiivinen toimija, joka yhdessä muiden kanssa pohtii ja syventyy kokonaisvaltaisesti opiskeltavaan aiheeseen tutkivalla otteella. Koulussa vallitsee kuitenkin usein opettajajohtoinen toimintatapa, joka rajoittaa oppilaan toimijuutta. Oppilaslähtöisessä oppimisympäristössä oppiminen perustuu oppilaiden aktiiviseen rooliin ja kollektiiviseen tiedon rakentamiseen, jossa opettajalla on ohjaajan rooli. Ilmiölähtöinen oppiminen on yksi oppilaslähtöisistä oppimisympäristöistä. Ilmiölähtöinen oppimismenetelmä on vielä kansainvälisesti verrattain uutta ja siitä on suomalaisessa koulukontekstissa vähän tutkimusta. Tämän pro gradu- tutkimuksen tarkoituksena on syventyä siihen, millaisia toimijuuden muotoja alakoulun oppilailla havaitaan ilmiölähtöisen oppimisprosessin aikana ja miten oppilaat kuvaavat omaa toimijuuttaan. Lisäksi kuvataan, millaisia ajatuksia, käsityksiä ja kokemuksia oppilailla on ilmiölähtöisestä oppimisprosessista.

 

Tutkimuksen toteutus  ja menetelmät

Tutkielmani on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus ja sen  menetelminä on käytetty etnografiaa ja teemahaastattelua. Aineisto on kerätty haastattelemalla Etelä-Suomessa sijaitsevan alakoulun 3.-6.-luokkalaisia oppilaita lapsia sekä havainnoimalla koulun 3.-4.-luokan oppilaita ilmiölähtöisen oppimisprosessin aikana.  Lisäksi haastattelin koulun apulaisrehtoria, joka on toteuttanut ilmiölähtöistä pedagogiikkaa usean vuoden ajan.

Tutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

  1. Mitä ilmiöoppiminen oppilaiden mielestä on ja miten oppilaat kuvaavat ilmiölähtöisen oppimisen vaiheita?
  2. Millaista oppimista ilmiöoppimisen aikana tapahtuu?
  3. Millaisena lapset kokevat ilmiöpedagogiikan?
  4. Millaisia toimijuuden muotoja toteutuu ilmiöoppimisen aikana alakoulun oppilailla?

Tulokset ja johtopäätökset

Päätulokset osoittivat, että ilmiöoppimisessa oppilaan tulee ottaa enemmän vastuuta oppimisestaan kuin opettajajohtoisessa oppimisessa. Ilmiöoppiminen koettiin kuitenkin vapaammaksi tavaksi oppia kuin opettajajohtoinen oppiminen. Oppilaat kertoivat, että ilmiöprosessin aikana oppii itsenäistä työskentelyä ja vertaisoppimisen avulla. Oppilaiden mukaan ilmiöoppimisessa vaikeaa on ideointi, tiedonhaku ja tiedon tiivistäminen. Innostavana koettiin ryhmätyöskentely ja uusien asioiden oppiminen. Tulokset osoittivat, että oppilaiden toimijuus ilmeni yksilöllisenä, pienryhmän kollektiivisena, luokan yhteisenä sekä opettajan ohjaamana toimijuutena. Kolmas- ja neljäsluokassa toimijuus näkyi pääsääntöisesti pienryhmätoimijuutena, kun taas viides- ja kuudesluokan toimijuus oli sekä yksilöllistä toimijuutta että pienryhmätoimijuutta. Oppilaan toimijuuden muotoja oli useita, kuten tiedonhaku ja -tuottaminen, tutkimuskysymysten tekeminen ja aiemman tiedon aktivointi.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että oppilaan toimijuuden toteutumiselle tiedon tuottaminen on keskeistä, kuten myös aiemmat tutkimustulokset ovat osoittaneet. Oppilaat saivat päättää jossain määrin oman tutkimusaiheensa tavoitteista, toteutustavoista, lopputyön muodosta ja arviointiperusteista, jotka ovat ominaisia tapoja oppilaan toimijuuden toteutumiselle ilmiölähtöisessä pedagogiikassa. Tutkimuskoulussa opettajat tarjosivat oppilaille toimijuuden mahdollisuuksia niin ilmiölähtöisen kuin opettajajohtoisenkin oppimisen aikana.

 

Reijaliisa Mutikainen

Peruskoulun oppilaan toimijuus ilmiölähtöisessä oppimisprosessissa – ”Se on tämmöstä tutkimushenkistä oppimista”