Kuukausi: huhtikuu 2023

Tutkimuksen taustaa

Sosiaalinen media kulkee nykyään lähes jokaisella mukana, mutta kuinka paljon sen vaikutuksista lopulta tiedämme? Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella yhteyksiä sosiodigitaalisen osallistumisen, itsetunnon sekä Fear of Missing Out:n välillä. Yhä useammat uskovat, että sosiaalisella medialla on vaikutuksia identiteetin kehitykseen sekä itsetuntoon ja varmasti moni on kokenut edes jonkin asteista FoMO:a, eli pelkoa siitä, että jää jostain merkityksellisestä paitsi, jossain kohtaa elämässään – vaikkapa sairastuessa juuri silloin, kun oli jotain hauskaa sovittuna. Tutkimus on mielestäni tärkeä, sillä sosiaalisen median haitoista puhutaan paljon, mutta tutkittua tietoa on vielä melko rajallisesti saatavilla ja tutkimustulokset ovat keskenään hyvin ristiriitaisia.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella korrelaatioihin perustuvan verkostoanalyysin keinoin, millaisia yhteyksiä löytyy sosiodigitaalisen osallistumisen, itsetunnon ja FoMO:n väliltä. Lisäksi tavoitteena oli aiemman tutkimustiedon valossa löytää eroavaisuuksia tyttöjen ja poikien verkostoissa. Verkostoja luotiin yhteensä kolme, tyttöjen ja poikien verkostot erikseen tutkittuina sekä tytöt ja pojat yhdessä. Aineisto kerättiin vuonna 2019 lukion 3. luokan opiskelijoilta kyselylomakkeella ja aineisto analysoitiin Jasp-ohjelmiston verkostoanalyysi-menetelmällä. Vastaajia lopullisessa tutkimuksessa oli 751.

Tulokset ja johtopäätökset

Sosiodigitaalinen osallistuminen ja FoMO olivat kaikissa verkostoissa yhteydessä keskenään. Sosiodigitaalisen osallistumisen ja itsetunnon väliltä löydettiin yhteys ainoastaan poikien verkostosta sekä verkostosta, jossa tyttöjä ja poikia tutkittiin yhdessä. Tyttöjen sosiaalisen median käyttö ei siis tämän tutkimuksen valossa vaikuttanut suoraan itsetuntoon, eikä itsetunto sosiaalisen median käyttöön. Vahvimmat yhteydet löytyivät samaa ulottuvuutta mittaavien muuttujien väliltä. Tulokseni antavat hieman lisää tietoa siihen, millaisia vaikutuksia sosiaalisella medialla voi olla nuorten itsetuntoon, mutta samalla tutkimus avasi uusia kysymyksiä aihetta koskien. Mielenkiintoista olisi tutkia erityisesti tiettyjen sosiaalisen median palveluiden vaikutusta nuorten itsetuntoon. Lisäksi olisi kiinnostavaa tietää, millainen sisältö mahdollisesti laukaisee nuorissa FoMO -tunteen ja miten siitä voisi päästä irti. Kaiken kaikkiaan koen sosiaalisen median tutkimuksen tärkeänä, sillä yhä useammat ja yhä nuoremmat henkilöt käyttävät sitä. Lisäksi kaikkia sosiaalisen median käytön hyötyjä ja haittoja ei edes vielä tunnisteta.

 

Sanja Kalliojärvi

Nuorten sosiodigitaalinen osallistuminen, itsetunto ja Fear of Missing Out verkostoanalyyttisessä tarkastelussa

Tutkimuksen taustaa

Olen opetustyössäni huomannut oppilaan ja opettajan välisen vuorovaikutuksen tärkeäksi opetuksessa ja etenkin käsityötaitojen opettamisessa. Mielestäni opettajan on tärkeää tukea oppilaiden oppimista ja työskentelyä käsityötunnilla monin erilaisin keinoin, jotta jokainen oppilas pääsisi näyttämään omat ideansa ja taitonsa käsityön tekniikoiden avulla. Tämä herättikin kiinnostukseni opettajan sanattomaan viestintään käsityön opetuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena olikin kartoittaa, miten opettaja hyödyntää sanatonta viestintää käsityön opetuksessa.

Opetussuunnitelman mukaan käsityössä opetellaan arvioimaan, ymmärtämään ja kehittämään erilaisia teknologisia sovelluksia sekä käyttämään opittuja tietoja ja taitoja arjessa. Käsityön tarkoitus on tuottaa oppilaalle mielihyvää, vahvistaa itsetuntoa sekä kehittää pitkäjännitteisyyttä. Opettajan tehtävänä onkin tukea oppilasta kehittämään käsityöllisiä taitojaan joustavasti itselleen sopivalla tavalla ja kannustaa oppilasta nauttimaan tekemisestään.

Tutkimustehtävä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa, minkälaista sanatonta- ja kehollista viestintää opettaja käyttää käsityönopetuksessa sekä miten opettaja hyödyntää materiaalia ja työkaluja opettaessaan ja ohjeistaessaan käsityötunnilla. Tässä tutkimuksessa mielenkiinto kohdistui siihen miten sanaton- ja materiaalinen viestintä ilmeni tutkimusaineistossa. Millaisia ovat opettajan eleet, kehon liikkeet ja millaista materiaalia opettaja käyttää opetuksessaan. Ja miten hän sitä käyttää. Koska käsityö on oppiaineena vuorovaikutteista, sille on ominaista sekä laaja kielellinen että sanaton vuorovaikutus. Opettamiseen ja oppimiseen liittyy olennaisena osana näyttäminen ja esittely, jolloin opettaja täydentää puhettaan erilaisilla eleillä ja käden liikkeillä. Erilaisilla liikkeillä ja eleillä opettaja selkiyttää puhettaan opettaessaan jotakin taitoa tai tekniikkaa.

Tutkimuksen toteutus ja aineisto

Toteutin tämän tutkimuksen laadullisena tutkimuksena, analysoimalla käsityötunneilta kuvattua videoaineistoa. Käytin tutkimuksessani valmista, Growing Mind -tutkimukseen kuvattu videoaineistoa. Aineistoa oli 11 tuntia, jotka olivat kuvattu helsinkiläisen yläkoulun  käsityötunneilta. Analysoin videoaineistoa kolmella eri tasolla, jotka ovat makro-, keski- ja mikro- taso. Käytin apunani ELAN-ohjelmaa, jonka avulla maalasin ”räsymaton”, joka kuvaa eri väreillä oppituntien tapahtumia. Poimin aineistosta tilanteet, joissa opettaja opettaa tai ohjeistaa oppilaita ja tarkastelin näitä tilanteita sanattoman ja materiaalisen viestinnän näkökulmasta. Luokittelin löytämäni viestinnän keinot sisällönanalyysin avulla.

Tutkimuksen tulokset

Videoaineiston perusteella jaoin opettajan kehollisen viestinnän kahteen luokkaan. Näitä olivat käden liikkeet ja pään liikkeet. Materiaalinen ja työvälineiden käyttö muodostivat kolmannen luokan. Tutkimus osoitti, että opettajan ja oppilaiden viestintä on vuorovaikutteista ja keskeisintä vuorovaikutuksessa on opettajan sanaton viestintä. Jotta puhe ja opetus olisi ymmärrettävää, tulee opettajan käyttää erilaisia esineitä ja materiaaleja puheensa tukena. Opettajan onkin hyvä esimerkiksi valmistaa mallitilkkuja erilaisista yksityiskohdista opetuksensa tueksi. Mallitilkkuun kun on helppo palata aina uudelleen tarkistaakseen yksityiskohtia.

Tutkimus osoitti myös sen, kuinka tärkeää opettajan on ymmärtää erilaisia oppilaita ja erilaisia tapoja oppia. Käsityön opettajalla tuleekin teknisen taidon ja tietämisen lisäksi olla taito siirtää oma osaaminen erilaisille oppilaille. Tämä asettaa opettajan vuorovaikutustaidot toisinaan koville; on osattava opettaa asiasisällöt erilaiset oppijat huomioiden. Tutkimustuloksia yleistettäessä on myös hyvä huomioida, että jokaisella opettajalla on oma persoonallinen tapa ilmaista asioita niin sanallisesti kuin sanattomasti. Opettajat ovat erilaisia, niin myös heidän tapansa viestiä, tuntea ja suhtautua asioihin. Jokaisen opettajan oma persoonallinen tyylinsä näkyy opetuksessa ja näin ollen myös hänen viestinnässään. Opettajan viestintä vaihtelee myös erilaisten oppilaiden mukaan, kun opettaja huomioi heidät yksilöllisesti.

 

Kirsimaria Lahtinen

Opettajan sanaton viestintä käsityön opetus-oppimistilanteissa ohjeistuksen tukena

“Mitä haluat tehdä isona?” -kysymystä pähkäillään eri ikäisenä ja eri elämänvaiheissa. Suomen koulutusjärjestelmän keskeisimpänä tavoitteena on tarjota jokaisella lapselle ja nuorelle yhdenvertaiset mahdollisuudet pohtia kyseistä kysymystä koulutuksen eri tasoilla. Todellisuudessa kaikki oppilaat eivät ole samalla lähtöviivalla koulutuspolussa etenemisessä ja omien koulutustavoitteiden saavuttamisessa. Olosuhteet, jossa omaa tulevaisuutta pohditaan ja suunnitellaan eroavat yksilöiden välillä.

Etenkin sosioekonominen tausta, maahanmuuttotausta ja erityisopetuksen piiriin kuuluminen voivat heijastua oppilaiden oppimistuloksissa ja asettaa heidät eriarvoiseen asemaan koulusiirtymissä. Oppilaiden kokemuksia ja toiveita kuuntelemalla voidaan löytää keinoja edistämään onnistuneita koulusiirtymiä ja koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista.

Tutkimuksen tarkoitus

Tutkielmassani tarkastellaan siirtymää alakoulusta yläkouluun. Keskityn maahanmuuttotaustaisten oppimisen tukea saavien oppilaiden kokemuksiin, koska he ovat aikaisemman tutkimuksen perusteella eriarvoisessa asemassa kouluvalinnoissa toisen asteen siirtymässä. Siirtymää alakoulusta yläkouluun on Suomessa tutkittu yleisesti ottaen melko vähän, ja tutkielman kohderyhmän kokemuksia vielä vähemmän. Tutkielmassa pohditaan, jos suuntaamalla katse yläkouluun voidaan löytää keinoja ennaltaehkäisemään toisella asteella ilmenevää koulutuspolkujen eriytymistä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta oppimisen tukea saavaa maahanmuuttotaustaista oppilasta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, eli oppilailta kysyttiin avoimia ja vuorovaikutuksessa syntyviä kysymyksiä, jotka seurasivat tutkimuksen kannalta keskeisiä teemoja. Teemahaastatteluista syntyvä aineisto analysoitiin kerronnallisesti, eli oppilaiden vastauksista etsittiin kertomuksia, jotka toivat uutta näkökulmaa yläkoulusiirtymän aikana tapahtuvista muutoksista.

Aineistoa analysoimalla pyrittiin selvittämään, millainen rooli erityisopetuksella on siirtymässä, miten koulutuksellinen tasa-arvo toteutuu siirtymässä ja, mitä siirtymä yläkouluun merkitsee oppilaille oman koulutuspolun suunnittelemisen kannalta.

Tutkimustuloksia

Tutkimustulosten mukaan maahanmuuttotaustaiset oppilaat kokevat opiskelun vaikeutuvan yläkouluun siirtyessä. Etenkin suomen kielen vaatimustaso kasvaa, ja heille ei tarjota riittävästi resursseja kehittää kielitaitoaan tarpeeksi. Oppilaiden kokemusten perusteella oppimisen tuen määrä vähenee yläkouluun siirtyessä, vaikka sitä kaivattaisiin entistä enemmän oppisisältöjen vaikeutuessa. Siitä huolimatta, erityisopetus on oppilaille erittäin tärkeä osa koulunkäyntiä yläkoulussa.

Tutkimustuloksista nousee esille myös oppilaiden yläkoulussa kokema rasismi ja ennakkoluuloihin pohjautuva kohtelu etenkin opettajilta. Opettajat kohtelevat heitä leimaavasti ja eriarvoisesti. Oppilaiden mielestä suomen kielen vaativuus ja opettajien ennakkoluuloihin perustuva toiminta voivat muodostaa esteitä heidän koulutuspolkuihinsa.

Oppimisen haasteista, suomen kielen vaatimustason kasvamisesta ja eriarvoisesta kohtelusta huolimatta oppilailla on myönteinen asenne yläkoulua kohtaan. Oppilaat kokevat, että yläkoulu on tärkeässä asemassa heidän tulevaisuutensa kannalta.

Mitä voitaisiin tehdä toisin?

Tutkimustulosten perusteella maahanmuuttotaustaisuus ja oppimisen tuki asettavat oppilaat eriarvoiseen asemaan koulutuksen eri siirtymävaiheissa, mikä näkyy jo oppilaiden siirtyessä yläkouluun. Haastateltavien oppilaiden kokemusten nojalla olisi erittäin tärkeää tutkia yläkoulusiirtymää tarkemmin, ja selvittää, millä ennaltaehkäisevillä toimilla voidaan puuttua peruskoulussa tapahtuvaan eriytymiseen oppilaiden ja koulujen välillä. Onnistuneella siirtymällä yläkouluun voidaan ennaltaehkäistä nuorten yhteiskunnallista syrjäytymistä ja tukea heidän uskoansa koulutukseen. Keskeistä on löytää toimivia ratkaisuja, jotta maahanmuuttotaustaiset erityisopetuksen piiriin kuuluvat oppilaat kokevat olevansa arvostettuja ja tärkeitä kouluyhteisön ja yhteiskunnan jäseniä. Edistämällä koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista heidän kohdallaan voidaan taata jokaiselle nuorelle yhdenvertaiset mahdollisuudet ja olosuhteet löytää vastaus kysymykseen “Mitä haluat tehdä isona?”

 

Lamia Khan

”Yläkoulu on tulevaisuuteni kannalta tärkeä.”
Maahanmuuttotaustaisten oppimisen ja koulunkäynnin tukea saavien oppilaiden kokemuksia alakoulusta yläkouluun siirtymisessä

Suuntana monikielinen luokkahuone: tutkimuksen toteutus

Suomalaisissa luokkahuoneissa opiskelee enenevissä määrin oppilaita, joilla on laaja kielitaito ja useita puhuttuja kieliä. Kuitenkin monikielisen luokan vuorovaikutusta on toistaiseksi tutkittu vähän. Yhä useamman oppilaan kotona puhutaan jotain muuta kieltä suomen ohella, mutta tulevatko nämä kielet kuuluviin suomalaisessa luokkahuonekeskustelussa? Tämän tutkimuksen tehtävänä on syventää ymmärrystä monikielistyvistä luokkahuoneista ja siellä käytävistä monikielisistä keskusteluista. Tutkimus tarkastelee, missä tilanteissa ja keiden kanssa oppilaat ottavat käyttöön monikieliset vuorot. Lisäksi tutkimus avaa näkökulmia siihen, miten muilla kielillä tuotetut puheenvuorot vastaanotetaan luokkahuoneessa.

Tutkimuksessa syvennytään limittäiskieleilyn ilmiöön, jossa kieliä käytetään joustavasti ja limittäin osana vuorovaikutusta. Useat limittäiskieleilyä koskevat tutkimukset on toistaiseksi toteutettu pääkaupunkiseudulla, mutta koska monikieliset luokkahuoneet yleistyvät ympäri Suomea, tämä laadullinen tapaustutkimus toteutettiin itäsuomalaisessa luokkahuonekontekstissa. Tutkimuksessa seurattiin yhdeksää toisen luokan oppilasta, ja luokan opettajaa etnografisesti havainnoimalla, sekä videoimalla ja äänittämällä luokassa tapahtuvaa monikielistä keskustelua. Aineisto analysoitiin keskustelunanalyyttisesti.

Kielillä keskusteltua: Tutkimuksen tulokset ja pohdinta

Tutkimustulokset osoittivat, että monikielisiä vuoroja hyödynsivät niin oppilaat kuin luokan opettajakin, ja monikieliset keskustelut muovautuivat niin kahdenkeskisiksi, kuin koko luokan jakamiksi keskustelutilanteiksi. Eri kielet nousivat kuuluviin tilanteissa, joissa haluttiin parantaa yhteistä ymmärrystä (esimerkiksi sanan ymmärtäminen), tai joihin liittyi erityistä tunnepitoisuutta, kuten leikkimielinen kinastelutilanne. Oppilaiden aloittama limittäiskieleily linkittyi usein tällaisiin vuorovaikutuksen sujuvoittamista tai tunnepitoisuutta ilmentäviin tilanteisiin.

Tutkimus tarkasteli erityisesti oppilaiden monikielisiä puheenvuoroja, mutta myös opettajan rooli nousi tutkimuksessa keskeiseksi. Opettajan aloitteesta limittäiskieleily valjastettiin käyttöön tilanteissa, joissa oppilas osoitti, ettei ymmärrä käsiteltävää sanaa tai käsitettä. Tällaisissa tilanteissa opettaja auttoi käännöksen tuottamisessa tai esimerkiksi ohjasi samaa kotikieltä puhuvat oppilaat työskentelemään yhdessä – monikielisten keskustelujen aktivoiminen ei siis tarkoita sitä, että opettajan tulisi puhua kaikkia luokassa esiintyviä kieliä. Opettajan kielitietoinen toiminta rohkaisi oppilaita monikielisten puheenvuorojen tuottamiseen ja käyttöön luokkahuoneessa.

Limittäiskieleily osoittautui ennen kaikkea tutkimuksessa pedagogiseksi voimavaraksi, jolla osoitettiin erilaisten kielten olevan tervetulleita luokkaan. Puheenvuoroihin, joissa limittäiskieleilyä esiintyi, liittyi pyrkimys luoda positiivista luokkahenkeä, myöntää oppilaille kielen ekspertin rooli, sekä mahdollistaa tunteiden osoittaminen oppilaalle luontaisimmalla tunnekielellä. Ylittämällä kielten rajoja puheenvuoro voitiin ojentaa tietylle henkilölle luokassa, toisaalta sillä osoitettiin yhteenkuuluvuutta ja tietoutta siitä, millaisia piirteitä kieliin liitetään.

 

Tutkimus valottaa monikielisten puheenvuorojen vastaanottoa koulukontekstissa ja voi toimia pohjana kieli-ideologiselle jatkotutkimukselle. On keskeistä pohtia, millaisia kieliin liittyviä normeja koulu instituutiona välittää ja missä määrin oppilaiden monipuolinen kielitaito tulee näkyväksi koulussa. Jatkotutkimusta 2020-luvun luokkien kielellisestä ilmapiiristä tarvitaan. Opettaja toimii päivittäin kielellisenä roolimallina, jonka vuoksi on tarpeen tarkastella sitä, millaisen aseman kielet luokassa saavat ja kuinka vapaasti kieliä luokassa hyödynnetään. Tämä tutkimus osoittaa, että parhaimmillaan monikielisiä vuoroja tuotetaan spontaanisti osana keskustelua ja niitä voidaan käyttää pedagogisena resurssina, vahvistamassa oppilaan kielellistä identiteettiä.

 

Mia Laitinen

Limittäiskieleily pedagogisena resurssina: tapaustutkimus itäsuomalaisesta alakoulusta

Syfte och bakgrund

Sociala medier har ökat i användning markant under de senaste tio åren, och flera sociala medietjänster har grundats. I dag har de allra flesta elever i årskurs 6 har en smarttelefon och sociala medier är en del av vardagen. Syftet med magisteravhandlingen var att studera och analysera hur elever i årskurs sex kommunicerar med varandra och hur det påverkar deras relationer och klassandan. Dessa är viktiga med tanke på elevernas känsla av samhörighet, gemenskap, vänskapsrelationer och välmående.

Forskningsuppgift

Forskningsfrågorna var på vilket sätt elever i årskurs sex använder sociala medier för att kommunicera med klasskamraterna, på vilket sett eleverna upplever att sociala medier påverkar deras klassanda, samt på vilket sätt eleverna upplever att sociala medier påverkar vänskapsrelationerna mellan eleverna i klassen, i årskurs sex. Jag intervjuade 21 elever i årskurs sex, och analyserade sedan materialet med tematisk analys.

Resultat

Alla elever använde i alla fall WhatsApp och sociala medier användes både för att umgås online, tidsfördrivs, samt för att stämma träff och sedan ses på riktigt. Trots att tidigare forskning visar att nätmobbning generellt är aktuellt för finländska barn så sa eleverna att ingen mobbning hade skett under det senaste året. Eleverna upplevde att sociala medier är bra med tanke på en klassgrupp där  man kan fråga om läxor, man lär känna varandra bättre och kan tala mera privat. Nackdelarna som kom upp var att det lättare blir missförstånd och gräl på sociala medier. Fastän alla elever sa att de inte känner sig utanför så kom det fram situationer där de kan känna sig utanför exempelvis för att de inte är med i en grupp eller med i en app. Fastän mobbning inte var aktuellt i årskursen kom det fram att alla elever inte känner till skolans kurator och psykolog. Dessutom sa en del elever att det inte skulle berätta om negativa upplevelser på sociala medier till läraren.

Man kunde ta modell av den här skolans förebyggande arbete för mobbning och hur de bygger upp en fungerande klassanda, eftersom det verkar fungera. Mitt råd är att fortsättningsvis jobba för att förebygga mobbning, samt utveckla hur man kunde minska elevers känsla av utanförskap. Dessutom skulle det vara viktigt att eleverna känner till elevvården och känner tillit för de vuxna i skolan.

 

Annika Sandås

Elevers uppfattning om hur sociala medier påverkar vänskapsrelationer i årskurs 6

Taustaa

Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan jokaisella oppilaalla tulisi olla oikeus työskennellä ympäristössä, jossa vallitsee työrauha. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi opettajat tarvitsevat pedagogista auktoriteettia sekä luokanhallinnallisia taitoja. Opettajan auktoriteettiin sekä luokanhallintaan puolestaan vaikuttavat monet tekijät, yhtenä vahvimpana rakennuspalikkana on opettajan ja oppilaan välinen  toimiva vuorovaikutussuhde.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella luokanopettajien näkemyksiä ja kokemuksia pedagogisesta auktoriteetista sekä luokanhallinnasta. Tutkimuksessa keskityttiin selvittämään, mistä tekijöistä luokanopettajat kokevat oman pedagogisen auktoriteettinsa muodostuvan sekä millä tavoin he rakentavat  toimivaa luokanhallintaa. Lisäksi tutkittiin auktoriteettia sekä luokanhallintaa haastavia tekijöitä.

Menetelmät

Tutkimuksen aineisto koostui yhteensä kahdeksan luokanopettajan puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastateltavista neljä oli noviisiopettajia, joilla oli alle kahden vuoden työkokemus ja neljällä oli puolestaan yli kymmenen vuoden työkokemus. Litteroitu haastattelumateriaali analysoitiin aineistolähtöisen analyysin keinoin, jonka kautta aineistosta muodostui yhteensä neljä pääluokkaa. Tutkimuksen tulokset perustuvat muodostuneisiin pääluokkiin.

Tulokset ja pohdintaa

Tutkimuksen tulosten mukaan hyväksi koettu pedagoginen auktoriteetti sekä toimiva luokanhallinta rakentuvat neljän eri kategorian kautta.  Ensimmäisenä kategoriana oli opettajan toiminnan järjestelmällisyys. Tällä tarkoitettiin sitä, että luokanhallintaa tehdään toimivaksi  toistuvien struktuurien sekä rutiinien kautta. Rutiinit tuovat oppilaille turvallisuudentunnetta ja niiden kautta opitaan toimimaan koulussa asiaankuuluvasti.

Toisena kategoriana esiintyi opettaja-oppilassuhde, jossa korostui vastavuoroisen kunnioituksen ja luottamuksen merkitys. Toimivan vuorovaikutussuhteen koettiin muodostuvan pikkuhiljaa. Sen saralla merkittävää oli etenkin se, että opettaja joutuu omassa toiminnassaan väistämättä kohtaamaan tilanteita, joissa ei voi miellyttää kaikkia oppilaita, mutta oikeudenmukaisen sekä reilun toiminnan myötä hän rakentaa oppilaisiinsa luottamusta.

Kolmantena kategoriana pystyttiin hahmottamaan opettajan kokema työhyvinvointi. Työhyvinvointiin lukeutui tässä tutkimuksessa  riittävät resurssit ja työyhteisöltä saatu tuki. Näiden puutteen puolestaan koettiin heikentävän luokanhallintaa. Opettajat kertoivat kaipaavansa enemmän moniammatillista yhteistyötä esimerkiksi erityisopettajien ja koulupsykologin kanssa.

Viimeiseksi kategoriaksi muodostui työkokemuksen myötä oppiminen. Kokemus ajateltiin kasvattavan itsevarmuutta erilaisissa haastavissa tilanteissa. Lisäksi koettujen epäonnistumisien kautta opettajat ajattelivat oppivansa  erilaisiin tilanteisiin sopivia toimintamalleja ja luokanhallinnan keinoja. Sekä noviisit että kokeneet luokanopettajat olivat yhtä mieltä siitä, että luokanhallinta ja pedagoginen auktoriteetti rakentuvat myönteisen toiminnan kautta, johon ei kuulu pelolla ja uhkailulla johtaminen.

Haastattelemani noviisiopettajat kokivat opettaja-oppilassuhteen saralla haasteita oman toimintansa lempeyden sekä tiukkuuden tasapainottelussa. Kokeneet opettajat puolestaan olivat puolestaan havainneet lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin heikentyneen viimeisen vuosikymmenen aikana, jonka vaikutukset myös näkyvät heidän kokemuksensa mukaan luokkahuoneiden muuttuneessa dynamiikassa.  Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista tutkia esimerkiksi sitä, kuinka yhteisopettajuus vaikuttaa luokanhallinnan toimivuuteen sekä kokemukseen omasta pedagogisesta auktoriteetista.

 

Pihla Pelkonen

Luokanopettajien kokemuksia pedagogisesta auktoriteetista sekä luokanhallinnasta

Kiusaamista on mahdotonta saada loppumaan kokonaan. Joka päivä kouluissa on oppilaita, jotka joutuvat kiusaamisen uhreiksi. Suomalainen KiVa Koulu -ohjelma tarjoaa välineitä kiusaamisen vastaiseen työhön perusopetusta tarjoaville oppilaitoksille. KiVa Koulu -toimenpideohjelman tavoitteena on kiusaamisen ennaltaehkäiseminen, puuttuminen kiusaamistilanteisiin sekä jatkuva seuranta. Tutkimus toimenpideohjelman takana on vahvaa ja sillä on todistetusti pystytty vähentämään kiusaamista kouluissa. Ohjelmassa kiusaaminen nähdään ryhmäilmiönä ja sen lähtökohtiin kuuluu myös keskittyminen kiusaamisen hiljaisiin hyväksyjiin eli oppilaisiin, jotka eivät ole kiusaamisessa aktiivisesti mukana, mutta ovat yhteisön osana keskeisessä asemassa siinä jatkuuko kiusaaminen vai saadaanko se loppumaan.

Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisia näkemyksiä opettajilla on KiVa Koulun kiusaamisen vastaisesta toimintamallista, sekä miten KiVa Koulu -intervention vaikutukset nähdään opettajan näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto on hankittu sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 17 Kiva Koulu -ohjelmaan osallistunutta peruskoulun opettajaa toukokuussa ja syyskuussa 2022. Kerätty aineisto analysoitiin fenomenografisella menetelmällä.

KiVa Koulu -ohjelma on suomalainen innovaatio ja osoittaa että me otamme kiusaamisilmiön tosissamme; siksi aihe osittain valikoitui mielenkiinnon kohteeksi. Tutkimuksestani käy ilmi, että opettajien henkilökohtaiset kokemukset KiVa Koulu -ohjelmasta olivat vaihtelevia. KiVa Koulu interventiota edesauttoivat opettajien ja koulun sitoutuneisuus interventiomalliin, välineiden saatavuus ja tietous, opettajien koulutukseen pääsy sekä ohjelman selkeä rakenne. Kun opettaja ja koulu toteuttivat yhdessä samansuuntaisesti interventiota, oli opettajan toiminta sitoutunutta kiusaamisen vastaisen toimintamallin toteuttamisessa. Kun suuntaviivat eivät osoittaneet samaan suuntaan, ja aktiivinen yhteistyö puuttui, heikensi se intervention vaikuttavuutta.

Opettajien näkemysten mukaan interventiota heikensi myös kiusaajan kielteinen asenne, kiusaajan perheen osallisuus, ei rakentavalla, negatiivisella tavalla, sekä̈ koulutuksen puute.

KiVa Koulu -ohjelmassa pyritään vaikuttamaan koko ryhmään ja korostetaan jokaisen oppilaan vastuuta yhteisestä̈ hyvinvoinnista. Ohjelmalla on saatu lisättyä̈ sivustaseuraajien empatiaan eli kanssatuntemista esimerkiksi kiusatun kokeman surun tuntemuksia. Opettajien vastauksia ilmenee, että̈ tämä̈ ei kuitenkaan ole riittävää, että tarvitaan lisää välineitä̈ ja koulutusta.

Opettajat kokivat, että ajat ovat muuttuneet vanhasta ja ohjelma vastaa nykyajan haasteisiin puutteellisesti. Oppilaiden erilaiset tuen tarpeet, suomen kielen taidot sekä kiusaamisen laajentuminen sosiaaliseen mediaan ovat moderneja haasteita, joihin KiVa Koulu -ohjelma ei vielä osaa tarpeeksi hyvin vastata.

Kaikki kiusaamiseen tai kiusaamisen vastaiset toimintamalli -tutkimukset ovat tärkeitä. Tulevaisuudessa kannattaa tutkia tarkemmin keinoja ja tukimuotoja, joita luokanopettajat kokevat tarvitsevansa koulukiusaamista vastaan.

Tutkimuksessani saadut tulokset osoittavat, että opettajat olivat epävarmoja netissä, tai tarkemmin ottaen sosiaalisessa mediassa, esiintyvän kiusaamisen torjunta- ja selvittämiskeinojen tehokkuudesta. Sosiaalisen median kiusaamisilmiö vaatii siis paljon lisätutkimusta.

Mielipidettäni tukee myös tutkimuskentältä̈ tulevat kirjoitukset, joissa todetaan, että̈ nettikiusaamisesta on tehty tutkimuksia vähemmän kuin perinteisestä̈ koulukiusaamisesta.

Tulevaisuudessa kannattaa myös pohtia, voiko kiusaamisen vastaista koulutusta viedä̈ jo yliopistoon luokanopettajakoulutukseen, jolloin tulevaisuuden opettajilla olisi enemmän työkaluja kohdata ja ehkäistä̈ koulukiusaamista.

Meistä kaikki haluavat lapsensa päätyvän mahdollisimman turvalliseen kouluyhteisöön, jossa opettajalla on keinot suojella oppilaitaan ja puuttua uhkaaviin tilanteisiin. Silloin voimme myös luottaa täysin tulevaisuuden opettajiin.

Isabell Kern-Harju

Opettajien kokemuksia KiVa Koulu ® -ohjelman toimivuudesta

Tutkimuksen taustaa

Tutkimuksessani halusin selvittää, millaisiksi ammattikorkeakouluopiskelijat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa arvioivat omat opiskelutaitonsa eri osa-alueilla, ja vertailla opiskelutaitoja eri ryhmien välillä. Halusin myös saada tietoa, millaista tukea opiskelijat toivovat saavansa opiskelutaitojensa kehittämiseen. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision mukaisesti korkeakoulutettujen määrää olisi saatava nostettua.   Riittävät opiskelutaidot, valmius niiden kehittämiseen ja mahdollisuus saada tarvittavaa tukea ovat avainasemassa, jotta korkeakouluun valitut opiskelijat saavat opintonsa tehtyä. Myös korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategiassa painottuvat opintojen saavutettavuus, tarveperustainen ohjaus ja opintojen avoimuus ja joustavuus.

Tutkimuksen toteutus

Teoriapohjana tutkimuksessani käytin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön ja Työterveyslaitoksen kehittämää opiskelukykymallia. Tutkimusaineisto kerättiin opiskelijoille suunnatulla Webropol-kyselyllä, jonka laadin hyödyntäen pääosin olemassa olevia, opiskelutaitoja kartoittavia mittareita. Kysely toteutettiin lokakuussa 2022, ja siihen vastasi 758 opiskelijaa. Kysely koostui seitsemästä luokitteluasteikollisesta taustatietokysymyksestä sekä kymmenestä osiosta, joiden väittämiin vastattiin käyttämällä viisiportaista Likert-asteikkoa. Opiskelijoiden ajatuksia siitä, millaista tukea he kaipaisivat opiskelutaitojensa kehittämiseen, kysyttiin avoimella kysymyksellä. Saatuja vastauksia analysoitiin SPSS-ohjelman avulla, ja avointen vastausten analysoinnissa hyödynnettiin luokittelua.

Tutkimustuloksia

Kaikkien vastaajien osalta korkein keskiarvo oli 4,21 osiossa Opiskeluorientaatio ja motivaatio. Tässä osiossa kysyttiin esimerkiksi opiskelun tavoitteista, omasta aktiivisuudesta opiskelutaitojen kehittämisessä ja opetukseen osallistumisessa. Erittäin hyvä tulos oli myös osiossa Opinnoissa pärjääminen (keskiarvo > 4), jossa kartoitettiin ajatuksia opittavien asioiden ymmärtämisestä ja uskosta oppimiseen. Myös osiossa Tiedonkäsittelyn taidot ja kriittinen ajattelu kaikkien vastaajien keskiarvo oli lähes 4. Tässä osiossa kartoitettiin esimerkiksi kokonaisuuksien hallintaa, johtopäätösten tekemistä ja kriittistä ajattelua. Matalin keskiarvo kaikkien vastaajien osalta oli 3,22 osiossa Lukeminen, jonka väittämillä haluttiin selvittää esimerkiksi lukemisen tekniikkaa, luetunymmärtämistä ja muistiinpanojen tekemistä luetusta.

Ryhmien välisessä vertailussa löytyi tilastollisesti merkitseviä eroja. Koulutustaustan merkitys näkyi siten, että lähes kaikissa kyselyn osioissa korkeakoulutaustaisten keskiarvot olivat tilastollisesti merkitsevästi korkeampia verrattuna lukio- ja ammattikoulutaustaisiin. Myös ikäryhmittäin tarkastelussa tuli esille, että yli 30-vuotiaat opiskelijat kokivat opiskelutaitonsa paremmiksi kuin nuoremmat erityisesti metakognitiivisissa taidoissa, opintojen suunnitelmallisuudessa, tunnetaidoissa ja prokrastinaatiossa. Toisaalta prokrastinaatio oli kyselyn teemoista se, jossa oli vastauksissa eniten hajontaa eri ryhmien välillä. Sen sijaan sukupuolella ja koulutusalalla ei tämän tutkimuksen perusteella vaikuttanut olevan paljon merkitystä koettuihin opiskelutaitoihin. Ainoat tilastollisesti merkitsevät erot ilmenivät miesten ja naisten välillä opintojen suunnitelmallisuudessa ja ajankäytössä sekä kirjoittamisessa.

Oppimisvaikeuksia oli kyselyn mukaan 26,4 %:lla vastaajista. Oppimisvaikeuksista yleisimmät olivat lukivaikeus ja ADHD, ADD tai muu keskittymisen vaikeus. Monilla vastaajilla oli useita oppimisen vaikeuksia. Lähes 30 % vastaajista toivoi saavansa tukea opiskelutaitojen kehittämiseen. Toiveena oli saada monipuolista tukea oppimistapoihin ja –tekniikoihin (opintojaksot, webinaarit, työpajat opiskelutekniikoiden harjoittelemiseen), aikatauluttamiseen (konkreettiset välineet ja esimerkit) sekä lukemisen ja kirjoittamisen perustaitoihin (luetun ymmärtäminen ja sisäistäminen, lukemisen tekniikka, tekstin jäsentäminen). Myös henkilökohtaista ohjausta itselle parhaiden opiskelutaitojen löytämiseksi ja haastavien oppimistehtävien aloittamiseksi toivottiin lisää. Tukea kaivattiin myös aloittamisen vaikeuteen ja stressinhallintaan, keskittymiseen ja tunnetaitoihin.

Kehittämistä ja jatkotutkimusta

Monenlaista tukea opiskeluun on tarjolla, mutta aina opiskelijat eivät ole siitä tietoisia, joten viestimistä olemassa olevista mahdollisuuksista on kehitettävä. Tutkimustulosten pohjalta syntyi monenlaisia kehittämiskohteita. Opintojen alussa toteutettava alkukartoitus olisi hyvä väline niiden opiskelijoiden löytämiseksi, joilla voi olla haasteita opiskelutaidoissa. Alkukartoituksen perusteella opiskelijan voisi ohjata oikean tukimuodon äärelle. Myös kampuksilla toteutettavien työpajojen suunnittelua on jatkettava. Työpajoissa voisi olla erilaisia opiskelutaitoihin liittyviä aiheita, tai paja voisi olla myös paikka, jonne opiskelija voisi tulla tekemään oppimistehtäviä. Yksilöohjauksen monipuolisuuden varmistaminen on myös tärkeä kehityskohta.

Korkeakouluopiskelijoiden prokrastinaatiota on jonkin verran tutkittu, mutta lisää tutkimusta voisi tehdä esimerkiksi siitä, millaisia tapoja opiskelijat käyttävät prokrastinaation torjumiseksi tai siitä, miten oppilaitos voisi vähentää prokrastinaatiota omien opiskelijoidensa keskuudessa. Jatkotutkimusta voisi tehdä myös keskittyen tietyn ryhmän opiskelutaitoihin. Myös interventiotutkimus, jossa verrataan saman ryhmän opiskelutaitoja opintojen alussa ja opiskelutaitokurssin jälkeen, voisi auttaa tukitoimien kehittämisessä.

Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää oppilaitoksen ohjauksen kehittämisessä ja erilaisten opiskelutaitoja tukevien toimien suunnittelussa ja järjestämisessä. Tuloksissa esille tulevia teemoja voidaan lisätä esimerkiksi opintojen alussa toteutettaviin orientaatio-opintoihin, ja lisätä tietoisuutta opiskelutaitojen kehittämisestä ja niiden tukemisesta. Lohdullista on, että opiskelutaitoa voi verrata esimerkiksi tanssitaitoon: opiskelutaitoja voi kehittää ja niissä voi harjaantua aina vain paremmaksi. Lähtökohtana opiskelutaitojen kehittämiselle on tiedostaa omat vahvuutensa ja haasteensa, sekä omat taitonsa ja niiden toimivuus erilaisissa opiskelutilanteissa. Niitä asioita, jotka eivät suju, kannattaa tietoisesti lähteä kehittämään.

Sirpa Juusola

Forskningsämne

Konsultering som arbetsmetod för lärare är en följd av att skolvärlden har blivit mer rättsligt reglerad än tidigare. Jag tycker att klasslärares konsultering är ett viktigt ämne att reda ut med tanke på lärarna, eleverna och föräldrarna. Syfte var att utreda om klasslärares konsultering fungerar i praktiken. Jag ville förenkla och öka klasslärares konsultering genom att direkt utreda vilka problem som finns då klasslärare konsulterar. Jag försökte utreda vad som har en positiv inverkan på om lärare konsulterar samt vad som har en negativ inverkan på om lärare konsulterar.

Forskningsuppgift

Forskningsfrågorna var vilka utmaningar upplever klasslärare i fråga om konsultation och hur lindrar man utmaningarna för konsultation? Dessa besvarades med hjälp av intervjuer med klasslärare.

Resultat

Klasslärares upplevda utmaningar med konsultering var kunskapsbrist, att de inte kände de sakkunniga och elevvårdens resursbrist. Dessa utmaningar kunde lindras enligt klasslärarna genom en handbok om konsultering för klasslärare, att lära känna sina kollegor och genom att öka resurserna inom elevvården.

Den upplevda kunskapsbristen är en allmän följd då skolan blivit mer rättsligt reglerad. Därmed skulle det vara bra att höja lärares kunskap och intresse för rättsregler. Jag hoppas att min forskning kan bidra till att hjälpa och vägleda klasslärare att identifiera och lösa juridiska och etiska frågor som berör konsultering.

Franciska Grönvall