Kuukausi: maaliskuu 2024

Kotitalouden oppikirjat heijastelevat tietyn aikakauden kasvatus- ja opetustavoitteita tietyssä kulttuurisessa kontekstissa. Kotitalousoppikirjojen tutkiminen auttaa ymmärtämään, mitä sisältöjä ja arvoja yhteiskunta haluaa korostaa kotitalouden opetuksessa. Kiinnostukseni tutkimukseni aihetta kohtaan nousi vuoden 2014 opetussuunnitelmasta, jossa leivontataidot ja toisaalta ruoka- ja tapakulttuuri nostetaan esiin yhtenä osana kotitalousopetusta. Tutkimukseni lähtökohta oli se, millaisena suomalaisen ruokakulttuurin perinteet ja toisaalta kansainvälistyminen näyttäytyy leivonnaisiin liittyvien teemojen ympärillä 1980¬¬–2020-luvuilla kotitalouden oppikirjoissa. Ajatukseni oli se, että kansainvälistymisen ja kulinaarisen kosmopolitanismin seurauksena meille alun perin eksoottiset leivonnaiset saattavat muuttua hiljalleen tutuiksi ja osaksi omaa suomalaista ruokakulttuuriamme. Jos alun perin eksoottinen ruokalaji tai leivonnainen saa paikkansa kotitalouden oppikirjassa, voidaanko sen silloin nähdä integroituneen suomalaiseen ruokakulttuuriin?

Tutkimusmenetelmät ja tutkimuksen toteuttaminen

Tutkimukseni toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kahdeksasta peruskoulun kotitalouden oppikirjasta 1980¬¬–2020-luvuilta. Tutkimukseeni valitsemani oppikirjat olivat 7. luokan kirjoja, 8. ja 9. luokan valinnaiskirjoja sekä yhdistelmäkirjoja, joita käytetään yläkoulun kaikilla luokka-asteilla. Ajattelin tämän antavan paremman kuvan kotitalousopetuksesta kokonaisuudessaan esimerkiksi sen sijaan, että olisin tarkastellut vain seitsemännen luokan kirjoja. Aineiston analyysi toteutettiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Leivonnaisiksi laskin kirjoissa kaikki suolaiset ja makeat kohotetusta tai kohottamattomasta taikinasta valmistetut tuotteet, jotka valmistettiin kuumentamalla. Lisäksi tutkimukseni piiriin kuuluivat myös erilaiset hyydytetyt juustokakut sekä raakakakut.

Tutkimukseni tulokset ja pohdinta

Kaikissa oppikirjoissa kaikilla vuosikymmenillä esiteltiin ruokakulttuurimme historiallisia piirteitä, joskin vanhemmissa kirjoissa nämä korostuivat. Oppikirjat peilasivat aikakautensa ajankuvaa ja opetussuunnitelmia heijastellen niiden arvoja. Tämä näyttäytyi erityisesti siinä, että ennen 2000-lukua oppikirjoissa korostui leivontaan ja ruokakulttuuriin liittyvä autenttisuus ja eksoottisuus. 2000-luvun kirjat olivat sen sijaan kansainvälisempiä ja ne heijastelivat kulinaaristen virtauksien ja kulinaarisen kosmopolitanismin rantautumista myös suomalaiseen ruokakulttuuriin ja oppikirjoihin.

Kulinaarisen kosmopolitanismin voi nähdä kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäjänä. Nykypäivän kotitalousopetuksessa on oppilaita hyvin erilaisista kulttuuritaustoista. Opettaja voi pyrkiä edistämään kulinaarista kosmopolitanismia luokassaan luomalla oppimisympäristön, joka kunnioittaa monimuotoisuutta ja tarjoaa kaikille oppilaille mahdollisuuden osallistua. Opettaja voi kannustaa oppilaita jakamaan omia ruokakokemuksiaan, sillä erilaisissa ruokakulttuureissa on erilaisia tapoja syödä ja valmistaa ruokaa. Kulinaarisen kosmopolitanismin avulla voidaan avata keskustelua erilaisista ruokakulttuureista ja löytää yhteneväisyyksiä niiden välillä. Tämän avulla voidaan edistää oppilaiden avoimuutta erilaisille ruokakokemuksille ja opettaa heitä kunnioittamaan eri kulttuureja. Tämä on tärkeää, sillä jos kotitalousopetuksessa korostetaan avoimutta ja uteliaisuutta vieraita kulttuureja kohtaan, voidaan oppilaita auttaa laajentamaan ruokavaliotaan ja innostaa heitä uusiin ruokailutapoihin. Oppilaiden kulttuurinen herkkyys lisääntyy ja he voivat yhteisten ruokakokemusten kautta rakentaa ystävyyttä eri ihmisryhmien välille.

Toisaalta kotitalousopetuksen tärkeänä tehtävänä voidaan nähdä suomalaisten ruokaperinteiden säilyttäminen ja siirtäminen kaikille sukupolville. On tärkeää pitää kiinni suomalaisista perinneresepteistä kotitalouden oppikirjoissa. Yhtä lailla kuin suurelle osalle oppilaista muihin ruokakulttuureihin tutustuminen on tärkeää, voivat suomalaiset perinneruoat auttaa maahanmuuttajaoppilaita integroitumaan paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan kun he oppivat ymmärtämään suomalaisia perinteitä. Toisaalta yhdistelemällä perinteisiin resepteihin kansainvälisiä virtauksia voidaan oppitunneille tuoda monipuolisuutta ja tämä kaikki voi toimia pohjana laajemmalle keskustelulle ruokakulttuurin monimuotoisuudesta.

Anne Yli-Karhu

Mustikkakukoista Macarons-leivoksiin – Leivonnaisiin liittyvät perinteet ja globaalit kulinaariset virtaukset kotitalouden oppikirjoissa 1980–2020-luvuilla

Perhe on kotitaloustieteessä ehtymätön tutkimuskohde. Familistisen käsityksen mukaan perhe on yksikkö, joka on tärkein ja menee kaiken muun edelle. Julkisuudessa on ollut jo pidemmän aikaa kirjoituksia siitä, kuinka joissain perheissä eletään kuitenkin kahta erilaista elintasoa. Perheen rahat eivät ole yhteisiä, mutta menot on. Menoja ei kuitenkaan jaeta suhteessa tuloihin. Tämä saattaa johtaa hyvinvointieroihin perheen sisällä. Halusinkin lähteä omassa tutkimuksessani tarkastelemaan mistä tässä ilmiössä onkaan kyse.

Tutkielmani tavoite
Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että taloudellisten resurssien epätasainen jakautuminen perheen sisällä voi aiheuttaa hyvinvointieroja perheenjäsenten kesken ja samalla johtaa ristiriitoihin ja tyytymättömyyteen. Kahden elintason perheet on mielenkiintoinen tutkimuskohde, sillä niissä korostuvat individualistiset piirteet. Tutkimukseni tavoitteena oli saada lisää ymmärrystä tähän ilmiöön tutkimalla perheiden tunneilmastoa sekä hyvinvointia.

Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen toteuttaminen
Tutkimusaineisto kerättiin kirjoituskutsulla alkukevään 2023 aikana Facebookissa. Kirjoituskutsu oli auki kolmen viikon ajan. Tänä aikana siihen vastasi 96 henkilöä. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi. Vastaajia pyydettiin kertomaan omin sanoin, millaisia tunteita kaksi eri elintasoa heissä herättää ja millä tavoin se näyttäytyy heidän arjessaan ja hyvinvoinnissaan. Suurin osa kirjoituskutsuun vastanneista oli naisia, joten tuloksissa painottuu naisten näkökulma aiheeseen. Vastaajien kirjoittamia kertomuksia analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Apuna käytettiin Allardtin hyvinvoinnin eri ulottuvuuksia having, loving, doing, being, sekä Martelan niistä johdattamia objektiivisia ja subjektiivisia indikaattoreita.

Tutkielmani tuloksia
Tutkimustulosten mukaan kahden elintason perheissä oli paljon negatiivisia tunteita. Vastaajat kirjoittivat tuntevansa ahdistusta, epäreiluutta, alemmuutta ja häpeää tilanteen takia. Tunteet pysyivät samanlaisina riippumatta siitä, oliko vastaajana perheen pienempituloinen, suurempituloinen tai lapsen näkökulmaa tarjonnut jäsen.
Tunteiden tutkimisen lisäksi halusin selvittää, miten eri elintaso perheen sisällä näkyy hyvinvoinnissa ja arjessa. Tähän tutkimuskysymykseen kertyi paljon materiaalia ja analysoimalla kertomuksia hyvinvoinnin ulottuvuuksien kautta, syntyikin 24 erilaista alaluokkaa. Alaluokkia syntyi jokaisen hyvinvoinnin ulottuvuuden alaisuuteen. Having-ulottuvuus voidaan esimerkiksi yhdistää yhteiskunnan tukiverkostojen ulkopuolelle jäämiseen ja pelkoon ylisukupolvisuudesta, loving taasen arvostuksen puutteeseen ja henkiseen väkivaltaan. Doing voidaan liittää heikkoihin itsensä toteuttamisen mahdollisuuksiin ja being mielenterveydellisiin haasteisiin. Edellä kuvatut alaluokat antavat selkeän tuloksen siitä, että kaksi eri elintasoa perheen sisällä heikentää perheen hyvinvointia merkittävästi.
Tutkimuksen mukaan kahden elintason perheissä taloudellisesti paremmassa asemassa olevalla on enemmän valtaa päättää perheen asioista. Perheissä oli viitteitä myös taloudellisesta väkivallasta, sillä kertomusten mukaan niissä saattoi olla työnteon rajoittamista ja rahankäytön kontrollointia. Kertomuksista selvisi, että vastaajat olivat kokeneet henkistä väkivaltaa kontrolloinnin, alistamisen ja vähättelyn kautta.
Ilmiön voidaan todeta koskettavan enemmän naisia, jo yhteiskunnan rakenteidenkin takia, sillä naiset ovat useammin perheen pienempituloisia ja kantavat usein vastuuta lastensa hoivasta sekä heistä aiheutuneista kuluista. Vaikka kaksi eri elintasoa olisikin ilmiönä marginaalinen, se vaikuttaa kuitenkin suuresti perheiden hyvinvointiin. Monen vastaajan perhe oli hajonnut ja parisuhteet päättyneet eroon. Elintasoero ei ollut ainoa haaste perheiden elämässä, mutta moni oli kirjoittanut sen olleen iso syy parisuhteen päättymiseen ja eroon. Tutkimuksen perusteella voidaankin todeta, että perheenjäsenten tulisi kantaa vastuuta myös toistensa taloudellisesta hyvinvoinnista, sillä se näyttäytyy kaikilla muillakin hyvinvoinnin osa-alueilla.

Ulla Pihkala
”Puolisoni muistaa säännöllisesti kertoa kuinka köyhä olen häneen verrattuna.” Kertomuksia kahden eri elintason perheistä