Kuukausi: heinäkuu 2024

Tutkimuksen lähtökohdat

Kaikki lapset omaavat synnynnäisen kyvyn tunnistaa pieniä lukumääriä. Jo 2-vuotiaiden lasten on havaittu kykenevän tunnistamaan pieniä lukumääriä merkittävän tarkasti. Tämä synnynnäinen luvuntunnistustaito, subitisaatio, toimii pohjana kaikelle matemaattiselle oppimiselle. Synnynnäisestä kyvystä huolimatta luvuntunnistus vaatii kuitenkin tarkoituksellisten laskuprosessien aktivoitumisen. Spontaani huomion kiinnittäminen lukumääriin (SFON) viittaa siihen, missä määrin lapsi kiinnittää spontaanisti huomiota ympäristössään esiintyviin lukumääriin, tunnistaa niitä ja käyttää omassa toiminnassaan. Joillain lapsilla on siis taipumus huomata nimenomaan lukumäärä aspekteja havainnoidessaan ympäröivää maailmaa ilman, että heitä ohjataan siihen. Tämä johtaa siihen, että lapset, joilla on voimakkaampi SFON taipumus, harjoittavat jatkuvasti matemaattisia taitojaan jokapäiväisissä arjen toiminnoissaan. Samaan aikaan lapset, joilla ei ole samanlaista spontaania taipumusta, eivät saa läheskään yhtä paljon harjoitusta juuri niinä kriittisinä ensimmäisinä taidonkehityksen vuosina, kun luodaan pohja myöhemmille matemaattisille tiedoille ja taidoille. Vaikka SFON taipumuksen on havaittu olevan hyvin yksilöllinen taipumus, voidaan sitä kuitenkin opettaa. Tarjoamalla mahdollisuuksia spontaaneihin jokapäiväisiin matikka aktiviteetteihin ja auttamalla lapsia huomaamaan ympäristössään loputtomasti esiintyvää matikkaa, voidaan kompensoida heikon SFON taipumuksen vaikutuksia matemaattiselle kehitykselle.

Katseenseurannan käyttö on lisääntynyt huomattavasti viime vuosien aikana varsinkin kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Matikan oppimisessa katseenseurantatutkijoita on kiinnostanut erityisesti yhteisöllinen ongelmanratkaisu sekä opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus oppitunnilla. Yllättävää kyllä, katseenseurantaa ei ole kuitenkaan vielä koskaan aiemmin käytetty tutkittaessa lasten spontaaneja matemaattisia toimintoja. Tässä tutkimuksessa olinkin erityisen kiinnostunut selvittämään, miten lasten SFON taipumus tulee esille katsekäyttäytymisessä. Havainnoivatko lapset ympäristöään eri tavalla riippuen siitä, kiinnittävätkö he huomiota lukumäärin vai eivät?

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli siis selvittää, miten lasten SFON taipumus vaikuttaa heidän katsekäyttäytymiseensä kuvatehtävän aikana: katsovatko lapset kuvia eri tavalla riippuen siitä, kuinka paljon he kiinnittävät huomiota lukumääriin. Tutkimuksessa 5–6 -vuotiaat lapset pääsivät leikkimään salapoliisileikkiä, jossa heille näytettiin kuvia katseenseurantalaitteen näytöltä. Kuva oli näkyvissä viisi sekuntia, jonka aikana lapsi tutki kuvaa salapoliisina. Tehtävänä oli, että kuvan hävittyä, salapoliisin tuli raportoida asiakkaalleen, mitä oli kuvaa tutkiessaan nähnyt. Näitä kuvauksia sitten verrattiin siihen, miten lapset olivat katsoneet kuvia. Tulosten perusteella ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että SFON taipumus olisi erityisesti vaikuttanut siihen, kuinka monta kertaa tai kuinka kauan lapsi katsoi tiettyjä asioita kuvassa. Lapset kyllä katsoivat enemmän niitä esineitä, jotka myös nimesivät raportoidessaan tutkimuksistaan. Kuitenkaan sillä, numeroitiinko nimetty esine, ei ollut juurikaan vaikutusta katsekäyttäytymiseen.

 

Pohdintaa

Vaikka tulokset viittaavat siihen, ettei SFON taipumuksella tässä kontektissa ole yhteyttä katsekäyttäytymiseen, havainnot antoivat kuitenkin vahvoja viitteitä siitä, että hieman erilaisella lähestymistavalla voitaisiin saavuttaa hyvinkin erilaisia tuloksia. Tutkituilla lapsilla ilmeni yllättävän vähäistä SFON taipumusta, minkä takia myös numerointia oli aineistossa hyvin vähän, mikä saattaa selittää sitä, ettei merkittäviä tuloksia löydetty. Lisäksi kvantitatiivinen analyysi ei täysin riittänyt tuomaan esille SFON taipumuksen osaprosesseja. Niinpä jatkossa tarvitaan myös kvalitatiivisia metodeja, jotta voidaan saavuttaa syvällisempi ymmärrys SFON taipumuksen ja visuaalisen tarkkaavaisuuden yhteyksistä. Tämä tieto auttaisi myös kehittämään entistä tehokkaampia tapoja ohjata lasten spontaaneja matemaattisia aktiviteetteja, ja siten tukea varhaisten numeeristen taitojen kehitystä.

Satu Rajalakso

The relation between spontaneous focusing on numerosity and gaze behaviour in five-year-old children during a picture description task

Tutkimuksen taustaa

Opettajien lakko keväällä 2022 herätti laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja toi esiin monenlaisia mielipiteitä ja näkökulmia opettajuudesta sekä opettajien työstä. Tutkimuksessani tarkastelin opettajapuheen tuottamia opettajakuvia osana tätä keskustelua. Tutkimukseni pohjaa siihen, että kieltä ei nähdä pelkästään todellisuuden heijastajana, mutta myös todellisuutta rakentavana voimana. Kieli muokkaa ja luo merkityksiä, jotka vaikuttavat yhteiskunnallisiin asenteisiin ja arvoihin. Tästä näkökulmasta katsoen on tärkeää tarkastella, millaisia kuvia opettajista tuotetaan puheessa ja miten nämä kuvat vaikuttavat käsityksiimme opettajuudesta ja koulutuksesta.

Tutkielman tavoitteet ja toteutus

Tutkimukseni tavoitteena oli tuoda esiin opettajapuheen tuottamia opettajakuvia osana yhteiskunnallista keskustelua vuoden 2022 opettajien lakon aikana. Analysoin Helsingin Sanomien lakkouutisointien lukijakommenteista löytyvien diskurssien esiin tuomia opettajarepresentaatioita. Pohdin lisäksi millaisiin yhteiskunnallisiin diskursseihin kriisin ajan tuottamat opettajarepresentaatiot liittyvät. Aineisto on kerätty Helsingin Sanomien lakon aikaisten uutisartikkeleiden kommenttikentistä. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jossa aineiston tarkasteluun käytin diskurssianalyysia. Diskurssianalyysi mahdollisti löytää kielen käyttöön liittyviä syvempiä merkityksiä sekä niiden tulkitsemisen. Diskurssianalyysin välineenä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimukseni kohdistui opettajakuvaan yhteiskunnallisessa kehyksessä. Tarkastelin opettajuutta yhteiskunnallisten ja sosiaalisten näkökulmien kautta, joka toi esiin millaisia arvoja ja asenteita opettajiin ja opettajan työhön liitettiin suhteessa lakkotoimiin. Aineiston analyysissa diskurssit tuottivat viisi eri representaatiota opettajasta, jotka on nimetty teemaa kuvaavasti. Viidestä representaatiosta muodostui Aliarvostettu asiantuntija, Yhteiskunnallinen vaikuttaja, Ylityöllistetty opettaja, Voimaton toimija sekä Kohtuuton vaatija. Diskursseissa tunnustettiin yleisesti opettajien tärkeä vaikutus yhteiskunnan hyvinvointiin. Lakon varjo tuotti kuitenkin myös negatiivista diskurssia opettajista ja opettajan työstä. Toisaalta keskustelussa ymmärrettiin lakon tarkoitus, mutta toisaalta opettaja nähtiin hyväosaisena kansalaisena, jolla on kutsumustehtävä. Diskursseja tarkastellessa nousi esiin mediassa opettajiin liittyvä jatkuva negatiivinen julkisuus ja sen vaikutus yleiseen opettajakuvaan. Esimerkiksi opettajan ammatin vetovoima on jo nyt laskusuunnassa, eikä ammatin varjopuolien tuominen esiin jatkuvassa huonossa valossa käännä sitä nousuun. Negatiivisella opettajapuheella on myös vaikutus yhteiskunnan yleiseen opettajakuvaan. Opettajakuvalla on merkitys opettajien statukseen, työssä kohtaamiin odotuksiin, arvostukseen ja ammatilliseen identiteettiin. Opettajien moninaisuuden ja ammatillisen osaamisen tunnustaminen julkisuudessa auttaa edistämään opettajien arvostusta ja tukemaan heitä työssään.

Vaikka sanomalehtien kommenttipalstat eivät ole luotettava kasvatuskeskustelun areena, se on kuitenkin taho, jonka kautta voi tutkia yhteiskunnan yleistä mielipidettä ja arkipuhetta opettajuudesta. On syytä huomioida, että yhteiskunnan yleinen opettajakuva voi olla monimuotoinen ja vaihdella eri yhteiskunnallisissa konteksteissa sekä ilmapiireissä. Analyysini on vain yksi siivu yleisestä opettajapuheesta, mutta tuo esiin opettajien lakon aikaista diskurssia, joka on valitettavan negatiivista. Opettajan ammatti itsessään on luonteeltaan kehittyvä vastatessaan muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin, jonka myötä opettajiin suhtautuminen ei ole vakaata tai pysyvää. On tärkeää tunnistaa, että opettajapuhe luo omalta osaltaan opettajuutta ja vaikuttaa pidemmällä aikavälillä esimerkiksi koulutuspolitiikkaan.

Annemaria Soininvaara
”Kun niillä on niin pitkät lomatkin.” – Opettajarepresentaatiot Helsingin Sanomien uutisartikkelien lukijakommenteissa vuoden 2022 opettajalakon aikana

Tutkimuksen taustaa

Toimijuudessa on kyse mahdollisuuksista toimia: olla aktiivinen, tehdä aloitteita, kokea osallisuutta ja hallintaa, tehdä valintoja, vaikuttaa ja ottaa kantaa. Ammatillisesta toimijuudesta puhuttaessa ollaan sellaisen toimijuuden äärellä, joka ilmenee töissä ja tällöin edellä mainittu toiminta koskee omaa työtä tai ammatillista identiteettiä. Tutkimuksessani mielenkiinnon kohteena on luokanopettajat ja heidän kokemuksensa ammatillisesta toimijuudesta. Opettajien toimijuutta on erityisen kiinnostavaa ja tärkeää tutkia siksi, että toimijuudella on valtava vaikutus opettajien työhön ja opettajuuteen. Sillä on yhteyksiä mm. oppimiseen, kehittymiseen, työn mielekkyyteen, ja jopa oppilaiden oppimiseen. Lisäksi opettajien työ on hyvin monipuolista ja opettajien toimijuus saakin erilaisen ympäristön luokkahuoneessa kuin työyhteisössä. Opettajan työtä määritellään ylemmiltä tahoilta ja lisäksi koulu fyysisenä työympäristönä luo omat puitteet opettajan toimijuuden mahdollisuuksille. Opettajan toimijuus muotoutuu siis vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Kaiken tämän lisäksi jokainen opettaja on persoonallinen opetusalan ammattilainen, omine kokemuksineen, ajatuksineen, tavoitteineen, uskomuksineen ja osaamisineen. Vaikka toimijuus rakentuu aina tilanteen ehdoilla, vaikuttavat siihen niin menneet kokemukset kuin myös tulevaisuus, sillä toimijuus tähtää aina johonkin. Tämän perusteella voikin sanoa, että opettajan toimijuus on jokaisella opettajalla erilainen ja jatkuvasti muuttuva.

 

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tutkimukseni tavoitteena oli saada ymmärrystä siitä, mitkä tekijät opettajien kokemuksen mukaan ovat vaikuttaneet heidän ammatilliseen toimijuuteensa sitä vahvistaen tai rajoittaen. Laadullisella tutkimuksella pyrin opettajien toimijuuden kokemusten kuvaamiseen, ymmärtämiseen ja tulkintaan jokaisen opettajan kokemukseen syventyen. Tutkimuksessani haastattelin opettajia, joilla oli jo useampi työvuosi takana, jotta pystyin tarkastelemaan toimijuuden kokemuksen muutosta. Haastattelun osana opettajat piirsivät tarinaviivan kuvaamaan toimijuuden kokemuksen muutosta ensimmäisistä opettajavuosista tähän päivään saakka.

 

Tuloksia ja johtopäätöksiä

Luokanopettajien toimijuuteen vaikuttavia tekijöitä luokiteltiin tässä tutkimuksessa ulkoisiin ja henkilökohtaisiin tekijöihin. Ulkoisia, eli opettajan ympäristöstä tulevia toimijuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat opettajan työn luonne, fyysiset tekijät, yhteistyö kollegoiden kanssa, työkulttuuri ja yhteiskunta. Henkilökohtaisia eli opettajaan itseensä liittyviä tekijöitä olivat työkokemus, osaaminen, ammatillinen identiteetti ja reflektointi. Nämä tutkimustulokset vahvistavat aiempien ammatillista toimijuutta ja opettajan toimijuutta tutkineiden tutkimusten näkemyksiä siitä, millaisilla tekijöillä on vaikutusta toimijuuden saavuttamiseen. Kuitenkin vaikka opettajien kokemuksista löytyi paljon yhtäläisyyksiä, painottuivat opettajien uralla hyvinkin erilaiset tekijät ja jokaisen toimijuuden kokemus ja sen muutos uran aikana oli ainutlaatuinen. Näillä opettajilla toimijuuteen heidän urallaan olivat selkeimmin vaikuttaneet vuorovaikutus oppilaiden kanssa, reflektointi, opetussuunnitelmat, yhteiskunnan uudistukset, oma näkemykset, yhteistyö ja oppiminen. Osa opettajista toi esiin laajemman tason vaikuttajia, kuten yhteiskunta ja opetussuunnitelma, osalla toimijuuteen olivat vaikuttaneet enemmän pienemmän tason tekijät, kuten avun saaminen tai vuorovaikutuksen laatu. Useat tekijät saattoivat joko vahvistaa tai heikentää toimijuutta tilanteen mukaan, ja tällaiset tekijät olivat useimmiten ulkoisia tekijöitä. Tekijät, joilla oli yksinomaan toimijuutta kasvattava vaikutus, olivat henkilökohtaisia tekijöitä. Toisaalta henkilökohtaiset tekijät saattoivat myös olla esteenä toimijuudelle, jos esimerkiksi opettajan ammatillisessa identiteetissä oli työstettävää. Tämän tutkimuksen perusteella voi sanoa, että koska opettajan toimijuus muotoutuu ympäristöstä tulevien ulkoisten tekijöiden ja opettajan henkilökohtaisten tekijöiden alituisessa vuorovaikutuksessa, on tärkeää, että opettaja kehittää ja hyödyntää henkilökohtaisia lähtökohtiaan työssään, jotta hänellä on paremmat mahdollisuudet kohdata ulkopuolelta tulevia tekijöitä ja saavuttaa omasta näkökulmastaan mahdollisimman hyvä toimijuus. Ulkoisten tekijöiden tiedostaminen on omalta osaltaan tärkeää, koska siten näitä voidaan kehittää ja sitä kautta luoda opettajille paremmat mahdollisuudet toimijuudelle.

Elisa Hyvärinen

Luokanopettajien ammatilliseen toimijuuteen vaikuttavat moninaiset tekijät – Opettajien kokemuksia ammatillisesta toimijuudesta