Tutkimuksen taustaa
Kieltenopetuksessa arviointia ohjaa Eurooppalainen viitekehys, joka on Euroopan neuvoston toimesta kehitetty ohjeistus kielitaidon kuvaamiseen ja arviointiin. Viitekehyksessä kielitaitoa kuvataan kuuden taitotason avulla, perustasolta taitavan kielenkäyttäjän tasolle (A1-C2). Vuonna 2018 Eurooppalaiseen viitekehykseen julkaistiin päivitetty osa, joka muutti kielitaidon kuvaamista. Taitojen (engl. skills) sijaan uudessa versiossa puhutaan ”vuorovaikutuksen tavoista” (engl. modes). Yksi keskeisimmistä vuorovaikutuksen tavoista on mediaatio, joka sisältyy lähes kaikkeen kielen välityksellä tapahtuvaan toimintaan. Mediaatio viittaa fasilitointiin viestinnän osapuolten välillä, ja sillä on yhteys sosiokulttuurisen oppimisen teorian ”scaffolding”-käsitteeseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella mediaation käsitteen edustamaa näkökulmaa kieltenopetukseen, sekä tutkia mediaation osaamiskuvausten hyödyntämistä käytännön oppimistilanteessa arvioinnin apuna. Mediaation keskeinen rooli Eurooppalaisessa viitekehyksessä korostaa viestinnällistä kielinäkemystä, joka nimensä mukaisesti korostaa viestintää. Lähestymistavan mukaan oppija nähdään aktiivisena toimijana oppimisprosessissa, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kulttuurikontekstin merkitystä korostetaan, ja opettajan rooli ymmärretään oppimisen ohjaajana ja välittäjänä.
Tutkimuksen toteutus
Tämä pro gradu -työ oli tekijänsä omaan opetukseen liittyvä kehittämisprojekti. Tavoitteena oli kuvata mediaatiota oppimistilanteessa Viitekehyksen osaamiskuvausten näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin mediaation vaikutusta osallistujien aktiivisuuteen ryhmäkeskusteluissa sekä mediaatiota keskusteluja kuvaavana tekijänä. Mediaation keskeinen tehtävä on poistaa vuorovaikutuksen esteitä ja lisätä osallistujien välistä ymmärrystä. Tämän vuoksi olettamuksena oli, että puutteellinen mediaatio aiheuttaa ongelmia vuorovaikutustilanteessa. Vastaavasti oletettiin, että onnistunut mediaatio edesauttaa toimivaa vuorovaikutusta, ja vaikuttaa näin todennäköisesti positiivisesti keskustelutehtävästä suoriutumiseen.
Tutkimuksen osallistujat olivat opiskelijoita Helsingin yliopiston Kielikeskuksen englannin kursseilla. Tutkimuksen kolmelle kurssille osallistui yhteensä 51 opiskelijaa. Tutkimuksessa hyödynnettiin monimenetelmällistä lähestymistapaa ja aineistoa kerättiin keskustelujen arviointilomakkeilla sekä tallentamalla opiskelijoiden ryhmäkeskusteluja Zoom-oppitunneilla.
Tulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksen perusteella osoitettiin, että Viitekehyksessä kuvattu mediaatio ilmenee käytännön opetustilanteessa toimintana, jota voidaan tunnistaa ja arvioida. Lisäksi tulokset osoittavat, että toimiva mediaatio edistää ja parantaa vuorovaikutusta. Tämä ilmenee esimerkiksi osallistujien lisääntyneenä aktiivisuutena keskusteluissa, sekä kokemuksena onnistuneesta vuorovaikutuksesta verrattuna keskusteluihin, joissa mediaatio ei täysin onnistunut. Muutokset, joita Viitekehykseen on päivitetyssä osassa tehty, on tarkoitettu nimenomaan kirkastamaan kehyksen oppimiskäsitystä, eli viestinnällistä ja toiminnallista lähestymistapaa kieltenopetukseen. Mediaatio kiteyttää viestinnällisen lähestymistavan keskeisen ymmärryksen kielestä ja oppimisesta, joten mediaationäkökulman tarkoituksena on edesauttaa viestinnällisen kielinäkemyksen syventämistä kieltenopetuksessa.
Nina Wallden
“It was a fascinating experience” – Mediaatio akateemisen englannin kurssin ryhmäkeskusteluissa