Tutkin omassa pro gradu -tutkielmassani Suomen tämänhetkistä katsomusopetusmallia peruskoulussa suhteessa ehdotettuihin yhteisen katsomusopetuksen vaihtoehtoihin.
Suomen tämänhetkinen katsomusperusopetus on uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta. Tämänhetkisessä mallissa oppilaat erotetaan eri katsomusaineisiin sen mukaan, mikä heidän tai perheensä katsomus on. Tämä tarkoittaa sitä, että on erillisiä katsomusoppiaineita, kuten evankelis-luterilainen uskonto, ortodoksinen uskonto, islam ja elämänkatsomustieto tai ET. Tämän opetusmallin rinnalle on ehdotettu periaatteessa kolmea vaihtoehtoa.
Kaikkein lievin muutos nykymalliin olisi ET-opetuksen vapauttaminen kaikille. Tällä hetkellä ET-opetus ei ole vaihtoehto oppilaille, jotka kuuluvat luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon tilanteessa, jossa näiden uskontojen opetusta järjestetään.
Ehkä tunnetuin esitys nykyopetusmallin syrjäyttämiseksi on yhteisen katsomusopetuksen malli, jossa kaikkia nykykatsomusoppiaineita opetettaisiin samassa tilassa ja samaan aikaan kaikille oppilaille heidän taustaansa katsomatta. Tästä yhteisen uskontotiedon mallista tehtiin kansalaisaloite vuonna 2015, joka ei edennyt eduskuntakäsittelyyn.
Kolmanneksi, monen sekulaarin ajattelijan ja ET-opettajan suosima vaihtoehto olisi tehdä nykyisestä elämänkatsomustiedon oppiaineesta kaikille yhteinen ja pakollinen katsomusoppiaine. Elämänkatsomustiedossa käsitellään uskontoja, mutta vähemmässä määrin kuin uskontojen oppiaineissa.
Näistä kolmesta vaihtoehdosta pohdin graussani kahta jälkimmäistä, sillä ne olisivat merkittävämpiä muutoksia nykymalliin.
Katsomusopetusta ja suomalaista katsomusopetusta on tutkittu jonkin verran. Sitä on tutkittu ja voi tutkia niin tieteellisestä kuin filosofisesta näkökulmasta. Tutkielmassani otin filosofisen näkökulman asiaan.
Filosofisesti tai tarkemmin kasvatusfilosofisesti katsomusopetusta voi tutkia monikulttuurisuusteorioiden, yhteiskunnan moniarvoisuuden ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tällaista tutkimusta on aiemmin tehtykin.
Itse valitsin kasvatusfilosofiseksi näkökannaksi tutkielmaani indoktrinaation eli ”ujuttamisen” tai ”piilovaikuttamisen” käsitteen. Tästä näkökulmasta ainakaan suomalaista katsomusopetusta ei olla aiemmin tutkittu.
Indoktrinaatio tarkoittaa itsessään epäeettistä opettamista. Se on myös teoreettinen viitekehys, jonka kautta voi pohtia opetuksen eettisyyttä yleensä.
Opetus voi olla indoktrinaatiota sen sisällön, menetelmien, seurausten sekä siihen liittyvien aikomusten ja vallankäytön suhteen. Pohdin näistä jokaista tutkielmassani erikseen samalla niitä nykyaikaistaen ja muokkaamalla niitä soveliaaksi katsomusopetuksen ruotimiseen.
Tutkimustehtävänäni minulla oli verrata mainittuja kolmea katsomusopetusmallia viiden eri indoktrinaation kriteerin näkökulmasta. Koin, että aihetta on tärkeä tutkia sen ajankohtaisuuden sekä aiemman vastaavan tutkimuksen puutteen takia.
Tutkimustuloksenani on, että yhteinen katsomusaine – joko uskontotiedon tai elämänkatsomustiedon oppiaine – olisi vähemmän indoktrinoivaa kuin nykyinen, eriytetty uskonnon ja elämänkatsomustiedon katsomusopetus. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että indoktrinaation näkökulmasta olisi eettistä siirtyä jompaankumpaan ehdotettuun yhteisen katsomusaineen malliin.
Tutkimustulokseni on luonnollisesti ehdollinen, koska a) on epäselvää, millaiseksi yhteinen katsomusaine lopulta muodostuisi, b) indoktrinaation käsite ei ole yksiselitteinen kasvatusfilosofiassa sekä c) kasvatusfilosofiassa on muitakin näkökulmia, joilla tarkastella opetuksen etiikkaa.
Tutkimuksestani voi kuitenkin olla apua sen selvittämiseen, tarvitsisiko nykyistä katsomusperusopetusmalliamme jollain tavalla muuttaa ja jos, niin miten. Tutkimukseni avaa samalla, indoktrinaation käsitteen kautta, uuden polun tutkia opetuksen etiikkaa yleensä ja katsomusopetuksen oikeutusta erityisesti.
Tutkimukseni ei välttämättä itsessään paranna maailmaa, mutta koska lapset ovat tulevaisuus ja katsomusopetus vaikuttaa lasten katsomusten kehittymiseen, on tärkeää tutkia, mikä katsomusopetusmalli olisi optimaalinen lasten katsomusten kehittymisen osalta. Indoktrinaation ja katsomusopetuksen yhteys vaatisi jatkotutkimusta.
Jos haluatte kysyä tai kommentoida graduuni tai sen aiheeseen liittyen, kommentoikaa tähän blogiin tai ottakaa yhteyttä: tomas.blomqvist@helsinki.fi.
P. S. Järjestän huhtikuussa alan eksperttien paneelikeskustelun katsomusopetuksesta, sen nykytilasta, haasteista ja tulevaisuudesta.
Yst. terv. Tomas Blomqvist
Pro gradun nimi on ”Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä yhteisen katsomusaineen vertailu indoktrinaation käsitteen kautta”.