Kouluakäymättömyys on Suomessa vielä melko vähän tutkittu alue eikä siihen liittyvä käsitteistö ja määrittely ole vielä yhdenmukaista. Kouluakäymättömyyttä tarkasteltaessa tulee huomioida kenen motiiveista johtuen oppilas jättää käymättä koulua. Oppilas voi jäädä pois koulusta joko omista motiiveistaan tai perhesyistä johtuen. Toisinaan myös koulu voi sulkea oppilaan pois koulusta joko määräaikaisesti tai pysyvästi. Kouluakäymättömyydelle on aiemmissa tutkimuksissa löydetty runsaasti erilaisia riskitekijöitä, jotka kumpuavat joko oppilaasta itsestään, hänen perhetaustastaan tai vertaisryhmään ja kouluun liittyvistä tekijöistä. Alan tutkimuksen pääpaino onkin ollut juuri yksittäisten riskitekijöiden tutkimisessa eikä niinkään ilmiön kokonaisvaltaisessa hahmottamisessa. Aiemmissa tutkimuksissa pääpaino on ollut yläkouluikäisissä oppilaissa, joten nuorempien oppilaiden kohdalta tutkimustietoa on vielä varsin vähän saatavilla.
Tutkimuksen tehtävä
Tutkimukseni pyrkii paikkaamaan yllä esitettyjä aukkoja, sillä tutkimukseni tavoitteena on luoda kokonaiskuvaa kouluakäymättömyydestä ja tarkastella aihetta nuorempien, eli tässä tapauksessa alakouluikäisten, oppilaiden näkökulmasta. Tutkimukseni painottuu koulua käymättömien lasten varhaiskasvatusaikaan ja pyrkii löytämään siitä yhdistäviä tekijöitä. Tutkimukseni tehtävänä oli selvittää, millaisena koulua käymättömien lasten varhaiskasvatusaika näyttäytyi heidän vanhempiensa kokemana ja oliko tällä vaikutusta myöhemmin alkaneeseen kouluakäymättömyyteen. Lisäksi tutkimus pyrki selvittämään, mitä yhdistäviä tekijöitä lasten varhaiskasvatusajasta löytyi ja millaisia kertomuksia vanhemmat siitä kertoivat.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimukseni tarkoituksena oli tuoda esiin vanhempien kokemuksia koulua käymättömän lapsensa varhaiskasvatusajasta. Koska halusin saada esiin autenttisia vastauksia vailla ennakko-oletuksia aiheesta, päädyin käyttämään aineiston hankinnassa kerronnallista tutkimusotetta. Tutkimukseeni pystyi osallistumaan joko anonyymillä kirjoitelmalla tai osallistumalla vapaamuotoiseen haastatteluun. Analyysivaiheessa käytin fenomenologista lähestymistapaa etsimällä vanhempien kertomuksista yhdistäviä merkitysrakenteita, joiden voidaan ajatella toimivan kouluakäymättömyyttä ennakoivina tekijöinä.
Tutkimustulokset ja johtopäätökset
Kouluakäymättömien lasten varhaiskasvatusaika oli näyttäytynyt vanhempien kokemuksen mukaan hyvin heterogeenisenä. Yhdistävänä tekijänä kuitenkin havaittiin lapsilla ilmenevät haasteet kehityksen eri osa-alueilla. Tyypillisimmin haasteita oli ilmennyt siirtymätilanteissa. Myös vaikeudet vanhemmista eroamisessa, keskittymisessä ja aistisäätelyssä nousivat esiin. Lisäksi lapsilla havaittiin taipumusta vetäytyä ryhmäliikunnasta. Suurimmalla osalla tutkimuksen lapsista varhaiskasvatusaika oli haasteista huolimatta sujunut hyvin. Myös koulun aloitus ja ensimmäiset luokat olivat sujuneet suurimmalla osalla lapsista ilman suurempia ongelmia. Kouluvuosien edetessä haasteet alkoivat lisääntyä ja monessa tapauksessa lapsen kokema kuormitus johti lopulta kouluakäymättömyyteen. Johtopäätöksinä todettiin, että kouluakäymättömyys oli useimmiten usean tekijän yhteisvaikutusta. Siihen vaikuttivat jo varhain havaitut, lapsesta nousevat, altistavat tekijät ja epäsuotuisat ympäristötekijät sekä joissakin tapauksissa myös jokin laukaiseva tekijä. Epäsuotuisia ympäristötekijöitä tässä tutkimuksessa olivat mm. kiusaaminen ja tuen sekä ymmärryksen puute. Leikillä todettiin olevan vaatimuksia ja kuormittumista tasapainottava voima. Tämä näkökulma olisi hyvä huomioida jatkossa, kun mietitään ratkaisuja kouluakäymättömyyden ennaltaehkäisyyn. Miten koulupäiviin voisi saada erilaisille oppilaille sopivia taukoja, jotka vähentäisivät kuormituksen kokemusta? Myös varhaisen puuttumisen tärkeys nousi tutkimuksessani selkeästi esiin. Vaikka suurimmalla osalla lapsista oli havaittu jo varhaiskasvatusikäisinä haasteita joillakin kehityksensä osa-alueilla, oikeanlaisen tuen saaminen ja tutkimuksiin pääsy oli viivästynyt monilla hyvin pitkään. Kouluakäymättömyyteen altistavien tekijöiden tiedostaminen, havaitseminen ja niihin puuttuminen on täten ensi arvoisen tärkeää, jotta tilanteeseen päästään puuttumaan ennen kuin se ehtii kärjistyä.
Terhi Varis
Kouluakäymättömyyden merkkejä -vanhempien kertomuksia lapsensa varhaiskasvatusajasta