Luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä ja kokemuksia liikunnalliseen elämäntapaan kasvattamisesta
Linda Uljas
Helsingin yliopisto
Kasvatustieteellinen tiedekunta
Lähtökohdat
Liikunta-aktiivisuus on liitetty useissa tutkimuksissa vahvasti myönteisiin etuihin ihmisen kehityksessä ja hyvinvoinnissa. Vaikka säännöllisen liikunnan edut tunnetaan melko hyvin, on liikkumattomuus lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Liikunta-aktiivisuuden vähentymisestä on noussut maailmanlaajuinen huoli, minkä vuoksi liikunnallisen elämäntavan edistäminen on noussut keskiöön. Liikkumattomuus nähdään jo kansanterveydellisenä ongelmana, johon haetaan ratkaisua myös koulutuspoliittisesti.
Koulun liikuntakasvatus on Suomessa merkittävässä asemassa liikunnallisen elämäntavan tukemisessa tavoittaen koko ikäluokan. Lapsuus ja nuoruus ovatkin osoittautuneet kriittisimmäksi ajankohdaksi yksilön elinikäisen fyysisen aktiivisuuden edistämiseen, sillä liikuntatottumukset ja liikuntasuhde alkavat muodostua jo varhain lapsuudessa. Koulun liikuntakasvatuksen tavoitteena on rohkaista oppilaita fyysiseen aktiivisuuteen ja ohjata liikunnalliseen elämäntapaan (POPS 2014, 149). Tämän tavoitteen toteuttaminen vaatii koulun toimintakulttuurin ja liikuntakasvatuksen kehittämistä.
Negatiisten koululiikuntakokemusten on havaittu olevan kauaskantoisia vaikutuksia ja johtavan pahimmillaan liikuntatilanteiden välttelyyn. Koulun liikuntakasvatukseen kohdistuukin valtava paine vastata liikkumattomuudesta aiheutuviin haasteisiin luomalla lapsille ja nuorille myönteisiä liikuntakokemuksia. Tutkimukseni avaa uudenlaisen näkökulman liikunnallisen elämäntavan tukemiseen, missä lähtökohtana nähdään yksilön henkilökohtainen kehittyminen ja potentiaali liikunta-aktiivisuuden ylläpitäjänä.
Tavoite
Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millaisia käsityksiä ja kokemuksia luokanopettajaopiskelijoilla on liikuntakasvatuksen vaikutuksesta lasten ja nuorten liikunnallisen elämäntavan edistämiseen. Tutkimukseni kautta tuon esille sekä liikuntakasvattajan että kasvatuksen kohteena olevan yksilön näkemyksen. Tutkimukseni tarkoituksena on tuoda esille tekijöitä, joilla voidaan tukea oppilaiden liikunnallista elämäntapaa alakoulun liikuntakasvatuksessa. Hain tutkimukseni kautta vastauksia koulun liikuntakasvatuksen merkityksestä aikuisiän liikuntatottumusten muodostumiseen, alakoulun roolista liikunnallisen elämäntavan edistäjänä sekä liikunnalliseen elämäntavan kehittymiseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimukseni tavoitteena oli antaa liikuntaa opettaville opettajille sekä opettajakoulutukselle keinoja liikuntakasvatuksen kehittämiseen.
Toteutus
Toteutin tutkimukseni laadullisena tutkimuksena teemahaastattelujen avulla, johon osallistui kahdeksan luokanopettajaopiskelijaa Helsingin yliopistosta. Tutkimushaastattelut toteutettiin etähaastatteluin keväällä 2021.Tutkimusotteeni oli fenomenografinen, koska tarkoituksena oli ymmärtää merkityksiä kokemuksien ja käsitysten takana ja tätä kautta ymmärtää tutkittavaa ilmiötä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Aineiston analysointikeinona hyödynsin sisällönanalyysiä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytin Whiteheadin (2010) luomaa teoriaa liikunnan lukutaidosta, johon on sisällytetty Kosken (2013) merkityksiin perustuvaa liikuntasuhdenäkökulmaa sekä Decin ja Ryanin (2000) psykologisiin perustarpeisiin pohjautuvaa itsemääräämisteoriaa.
Tulokset ja johtopäätökset
Tutkimukseni tulosten mukaan luokanopettajaopiskelijoiden käsitykset ja kokemukset liikunnalliseen elämäntapaan kasvattamisesta olivat pitkälti samassa linjassa liikunnan lukutaitoa käsittelevien tutkimusten kanssa. Haastateltavien peruskoulun liikuntakasvatuksesta jääneistä kokemuksista opettajalla, oppiaineella, ryhmällä sekä koulun tarjoamien puitteilla havaittiin olevan vaikutusta myöhempien liikuntatottumusten muodostumiseen. Opettajan luonne ja käyttäytyminen koettiin joko edistävän tai vähentävän liikunta-aktiivisuutta. Liikuntakasvatuksen sisällöissä korostui lajivalinnat sekä monipuolisuus. Opetuksessa ja eriyttämisessä nousivat esille opettajan pedagogiset valinnat sekä ryhmäjaot. Mittaistilanteet ja arviointi puolestaan koettiin pääosin liikunta-aktiivisuutta vähentävinä tekijöinä. Liikuntakasvatuksen koettiin tukevan oppilaiden sosiaalisten taitojen kehitystä ja yhteisöllisyyttä. Myönteisen ja turvallisen ilmapiirin merkitys koettiin voimakkaana tekijänä liikunta-aktiivisuuden ylläpitäjänä.
Koulua pidettiin merkittävänä liikunnalliseen elämäntapaan kasvattavana ympäristönä, missä voidaan lisätä mielenkiintoa liikuntaa kohtaan sekä tarjota tietoa ja taitoa liikunnallisen elämäntavan toteuttamiseen. Liikunnallisen elämäntavan kasvatustavoitetta ei tulisi sysätä ainoastaan liikuntaa opettavien opettajien hartioille, vaan se vaatii koko koulun henkilökunnan yhteistä panosta ja koulun toimintakulttuurin kehittämistä. Elämäntapaan kasvattaminen koettiin tärkeänä tavoitteena liikuntakasvatuksessa, joskin sen toteuttaminen koettiin haasteelliseksi ja vastuulliseksi tehtäväksi. Lasten ja nuorten liikunnallisen elämäntavan edistämiseen toivottiinkin niin koulutuspolitiikalta kuin opettajakoulutukselta tukea.
Liikunnalliseen elämäntapaan kasvattamisen perustana nähtiin oppilaiden motivaation, itseluottamuksen ja fyysisen pätevyyden sekä tietoisuuden ja ymmärryksen tukeminen. Liikunnan lukutaito antaakin koulun liikuntakasvatukselle uudenlaisen lähestymistavan korostaen yksilön kokonaisvaltaista huomiointia ja oppilaslähtöisyyttä. Voidaankin pohtia, olisiko se ratkaisu nykypäivän liikkumattomuuden haasteisiin, joka johtaisi koulun liikuntakasvatuksen uudelleen organisointiin ja elvyttämiseen. Jatkossa olisikin mielenkiintoista perehtyä liikunnan lukutaidon hyödyntämiseen Suomalaisessa koululiikuntakasvatuksessa. Myös pitkittäistutkimuksia koulun liikuntakasvatuksen vaikuttavuudesta myöhempiin liikuntatottumuksiin kaivattaisiin lisää.
Lähteet:
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014). Helsinki: Opetushallitus.