Mitä on vahvuuspedagogiikka ja mihin tämä tutkimus pyrki?
Vahvuuspedagogiikan juuret ovat positiivisen psykologian PERMA-teoriassa. Vahvuuspedagogiikkaa on tutkittu Suomessa 2010-luvulta lähtien enenevässä määrin sekä kansainvälisesti jo 2000-luvun alusta. Tutkimustulokset kertovat sillä olevan myönteisiä vaikutuksia muun muassa inklusiiviseen koulujärjestelmään, kouluiloon, erityisen tuen oppilaiden opiskelumotivaatioon sekä oppilaiden osallisuuteen. Tutkimukseni pyrkimys oli kartoittaa luokanopettajien kokemuksia ja käsityksiä luonteenvahvuuksien tunnistamisen, tunnustamisen ja kehittämisen merkityksestä ja vaikutuksista. Tutkimuksen kohteena oli myös, mitä merkityksiä luokanopettajat kokevat vahvuuspedagogiikalla olevan neuropsykiatrisesti poikkeaville oppilaille (jatkossa: nepsy-oppilaat), sekä mitä käsityksiä luokanopettajilla on 5–6-luokkalaisten tietoisuudesta omista luonteenvahvuuksistaan.
Miten tämä tutkimus tehtiin ja mitä tuloksia saatiin?
Tutkimus toteutettiin haastattelu- ja kyselytutkimuksena. Analyysi tehtiin niin laadullisesti kuin määrällisesti sekä mixed methods -menetelmän keinoin. Haastatteluaineisto oli kuusi luokanopettajaa. Kyselyaineisto oli 106 vastaajaa.
Tutkimuksen tulokset puoltavat vahvuuspedagogiikan käyttöä peruskoulussa. Koettuun tärkeyteen vaikuttavat paljon toteuttamisen koettu helppous, koulun panostus vahvuuspedagogiikkaan sekä se, miten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet -asiakirjan koetaan ohjaavan vahvuuspedagogiikkaan. Vahvuuspedagogiikan yhtenä yleisimpänä vaikutuksena aineistossa oli sen positiivinen vaikutus esimerkiksi koulumyönteisyyteen ja luokan ilmapiiriin. Haastatteluaineistossa korostui vahvasti vahvuuspedagogiikan ennaltaehkäisevä merkitys, etenkin käyttäytymisen haasteita omaavien oppilaiden tai ADHD-oppilaiden kohdalla.
Miksi halusin tätä tutkia?
Tarpeeni ja haluni tutkia tätä aihetta on peräisin seuraavista kysymyksistä:
- Mikä saa oppilaan jaksamaan koulussa?
- Mitkä asiat tekevät oppilaan mielestä koulusta kivaa?
- Miten opettaja kehuu oppilasta?
Nämä kysymykset johtivat minut positiivisen psykologian, vahvuuspedagogiikan ja luonteenvahvuuksien äärelle. Koen oleelliseksi tutkia, mitä vahvuuksia ja luonteenvahvuuksia oppilas, ja ylipäänsä ihminen, tunnistaa ja tunnustaa itsessään. Lasten ja nuorten eheän minäkuvan ja terveen itsetunnon tukeminen ovat minulle äärimmäisen merkityksellisiä asioita.
Yleisesti peruskouluoppilaiden käyttäytymisen haasteet ovat lisääntyneet ja olisikin äärimmäisen tärkeää panostaa käyttäytymisen haasteiden riskitekijöiden ja -oireiden varhaiseen tunnistamiseen, tunnustamiseen ja hoitamiseen. Etenkin nepsy-oppilaan käyttäytymisen ja vuorovaikutuksen takana on usein paljon sellaisia syitä, joiden vuoksi hänen on ajoittain liki mahdotonta toimia ja olla mukana yhteisissä toiminnoissa ilman, että hänen käyttäytymisensä koetaan ja määritellään haastavaksi.
Lähtökohtaisesti kuitenkaan ihminen ei ole ongelma, vaan käyttäytyminen suhteessa ympäristöön voi olla haastavaa. Erityisesti nyt 2000-luvulla Suomeenkin ovat tulleet systemaattisempina käytänteinä positiivinen psykologia ja sen kautta vahvuuspedagogiikka. Jokaisella ihmisellä on vahvuuksia ja etenkin luonteenvahvuuksia. Niiden tunnistaminen, tunnustaminen, kehittäminen ja käyttäminen voivat olla avaintekijä monen oppilaan parempaan kouluviihtyvyyteen ja opiskelumotivaatioon sekä terveempään itsetuntoon ja eheämpään minäkuvaan.
Mitä hyötyä saaduilla tuloksilla voisi olla?
Näin inklusiivisen koulun ja erityispedagogisen näkökulman korostumisen aikana toivon, että tämänkin tutkimuksen tulosten perusteella tulevat tutkimukset pyrkivät pitkäaikaisseurannan keinoin selvittämään, mitä vaikutuksia vahvuuspedagogiikalla on esimerkiksi nepsy-oppilaiden akateemisiin taitoihin ja valmiuksiin. Tarkemmin esimerkiksi niiden oppilaiden asenteisiin ja tuntemuksiin, joilla on selkeitä kielellisiä tai matemaattisia haasteita tai esimerkiksi matematiikka-ahdistusta. Tämän tutkimuksen valossa vaikuttaa myös siltä, että on syytä yhtenäistää peruskouluhenkilöstön keskinäistä ymmärrystä vahvuuspedagogiikasta, kuten myös kodin ja koulun välistä ymmärrystä vahvuuspedagogiikasta sekä laajemmin positiivisesta psykologiasta ja ylipäänsä positiivisuudesta.
Hyödyksi koen myös sen, että tämänkin tutkimuksen tulokset tuovat esiin sitä, että vahvuuspedagogiikkaa tulisi harkita otettavaksi vieläkin kiinteämmäksi osaksi peruskoulusysteemiämme.
Ville Mustonen
Luokanopettajien kokemuksia ja käsityksiä vahvuuspedagogiikasta