Ympäristöopin oppikirjojen diskurssit seksuaalisuudesta ja sukupuolesta

Tausta             Opettajien taidot tasa-arvoisen seksuaalikasvatuksen ovat olleet puutteelliset muun muassa koulutuksen vähäisyyden takia. Seksuaalikasvatuksen pitäisi antaa eväitä seksuaaliseen hyvinvointiin ja sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten tarkasteluun, mutta seksuaalikasvatuksessa on sen sijaan tyypillisesti korostettu heteroydinperheen käsitettä, ja unohdettu esimerkiksi nautinnon käsite kokonaan. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat oppilaat voivat uusimpien kouluterveyskyselyiden valossa huonosti, ja koululla on parantamisen varaa ollakseen hyvä ja turvallinen tila sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluville lapsille ja nuorille.

Seksuaalikasvatus ei ole aiheena yksinkertainen, ja moni opettaja saattaa kokea seksuaalikasvatuksen toteuttamisen vaikeaksi. Esimerkiksi luokanopettajien tiedetään yleisesti työssään tukeutuvan oppimateriaaleihin paljon. Kiinnostukseni heräsi luokissa käytettäviin oppimateriaaleihin – Kun seksuaalikasvatus koetaan aiheena vaikeaksi, on oppikirjoilla sen toteuttamisessa todennäköisesti iso rooli. Lähdin tutkielmassani tarkastelemaan, millaisia diskursseja ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatuksen osiot rakentavat seksuaalisuuden ja sukupuolen teemoista.

Toteutus          Tarkastelin tutkimuksessani Pisara ja Tutkimusmatka 3–6-digioppikirjojen seksuaalikasvatuksen osioita. Oppikirjat sain käyttööni ottamalla yhteyttä kirjojen kustantamoihin Sanoma Pro:hon ja Otavaan, kun kerroin tarvitsevani oppikirjoja seksuaalikasvatusta käsittelevässä pro gradussani. Tutkimuskysymykseni olivat:

1. Millaisia diskursseja ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatuksen osiot rakentavat sukupuolesta?
2. Millaisia diskursseja ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatukset osiot rakentavat seksuaalisuudesta?

Tutkimukseni metodina oli kriittinen diskurssianalyysi. Diskurssianalyysi-metodiin kuuluu keskeisenä ymmärrys siitä, että käyttämämme kieli rakentaa, muokkaa ja ylläpitää maailmaa ja käsityksiämme kaikesta, ja että kielen ja todellisuuden välille ei voida vetää rajaa, vaan ne ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Diskurssianalyysi tarkastelee siis käytettyä kieltä läheisesti, ja pyrkii katsomaan sen taakse ymmärtääkseen sen merkitykset ja vuorostaan seuraukset. Kriittisessä diskurssianalyysissa tarkastellaan erityisesti valtasuhteita ja niiden merkitystä ja sitä, miten kielenkäytön avulla ylläpidetään ja rakennetaan valtasuhteita, joissa jotkut tahot ovat alisteisessa asemassa.

Tulokset          Tutkimukseni tulos oli, että Pisara ja Tutkimusmatka 3–6-oppikirjat rakensivat sukupuolesta binääristä diskurssia sekä kehitysbiologiaa korostavaa diskurssia. Binäärisellä diskurssilla tarkoitan, että oppikirjat kuvasivat sukupuolta selkeästi kaksijakoisena käsitteenä, johon liittyy vain mies ja nainen, ja heille yksiselitteisesti kuuluvat sukuelimet ja fyysiset ja hormonaaliset piirteet. Kehitysbiologisella diskurssilla tarkoitan, että sukupuolta käsiteltiin näkökulmasta, joka korostaa sukusolusta aikuiseksi kasvamista ja luonnontieteellisiä seikkoja käytännön elämän sijaan. Toinen tutkimukseni tulos oli, että oppikirjat rakensivat seksuaalisuudesta lisääntymiskeskeistä diskurssia sekä heteronormatiivista diskurssia. Lisääntymiskeskeisellä diskurssilla tarkoitan, että oppikirjoissa seksuaalisuus kuvattiin pitkälti miehen ja naisen välistä yhdyntää korostaen suvunjatkamisen näkökulmasta. Heteronormatiivisella diskurssilla tarkoitan, että kirjoista välittyi oletus siitä, että kaikki ihmiset ovat heteroita.

Oppikirjojen diskurssit sukupuolesta ja seksuaalisuudesta olivat tiiviisti yhteydessä myös toisiinsa. Kaikissa diskursseissa luonnontieteet olivat erityisen korostettuna, ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta korostettiin keskiarvoistavaa ja normatiivista näkökulmaa.

Johtopäätös    On ymmärrettävää, että ympäristöoppi-oppiaineessa korostuu luonnontieteellinen näkökulma. Olisi kuitenkin tärkeää, että myös muunlaiset näkökulmat tulisivat oppikirjoista ilmi. On myös huomioitava, että esimerkiksi jyrkän luonnontieteellisestäkään näkökulmasta ei esimerkiksi sukupuoli ole vain kaksijakoinen. Vallitsevat normit määrittävät meille sen, millaiset ihmisyyden muodot nähdään mahdollisina. Kun seksuaalikasvatus korostaa lähinnä binääristä sukupuolijakaumaa, lisääntymistä ja kehitysbiologiaa sekä vahvistaa heteronormia, (eli ajatusta siitä, että heterous olisi muita luonnollisempi ja toivotumpi seksuaalinen suuntaus), on jotain jätetty pois.

Oppikirjojen parissa toimii oppilaita ja opettajia, jotka eivät mahdu kaskijakoiseen sukupuolijakaumaan, tai jotka eivät ole seksuaaliselta suuntautumiseltaan heteroita. Kukaan ei voi myöskään tietää, miten oma seksuaalinen suuntaus tai sukupuoli-identiteetti kehittyy elämän aikana, ja vaikka itse ei kuuluisi sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön, on elämässä todennäköisesti nyt tai tulevaisuudessa läheisiä, vertaisia ja perheenjäseniä, jotka vähemmistöihin kuuluvat. Ei ole yhdentekevää, millaista diskurssia oppikirjat rakentavat.

Emilia Korenius – ”Sukupuolen ja seksuaalisuuden diskurssit alakoulun ympäristöopin oppikirjoissa”

Perheen, parisuhteen, vanhemmuuden ja sukupuolen representaatiot Perhebaromerissa

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Tutkielmassani tutkin sitä, minkälaisia representaatioita Väestöliiton tuottama Perhebarometri Mikä on minun perheeni – suomalaisten käsityksiä perheestä vuosilta 2007 ja 1997 tuottaa perheestä, parisuhteesta, vanhemmuudesta ja sukupuolesta. Perhebarometrissa tutkitaan suomalaisten käsityksiä perheestä ja oma tutkimukseni kohdentuu Perhebarometrien välittämään perheen, parisuhteen, vanhemmuuden ja sukupuolen representaatioon kyselylomakkeiden, väittämien ja tulkintojen kautta. Koska vanhemmuuteen liitetään oletus heteronormatiivisuudesta, on mielenkiintoista tutkia, kuinka vanhemmuus näyttäytyy Perhebarometrissa ja huomioidaanko siinä monimuotoisuutta. Tutkimuskysymykseni olivat:

  1. Minkälaisia representaatioita Perhebarometri tuottaa perheestä, parisuhteesta, vanhemmuudesta ja sukupuolesta vuosina 2007 ja 1997 tuotetun barometrin mukaan?
  2. Mitä representaatioissa jää sanoittamatta?

Aineiston analyysi

Käytin tarkastelussani sosiaalisen representaation käsitettä ja koska representaatiot syntyvät vuorovaikutuksessa, on merkittävää tarkastella asiantuntijoiden välittämiä representaatioita, joiksi Väestöliiton Perhebarometrin katson lukeutuvan. Väestöliitolla on huomattava yhteiskunnallinen asema Suomessa ja se antaa asiantuntija-apua poliitikoille ja virkamiehille. Tutkimuksessani ymmärsin sosiaalisen representaation mielellisinä ja kielellisinä kuvauksina, toivottuna asiantilana sekä todellisuutta rakentavana puheena perheestä, parisuhteesta, vanhemmuudesta ja sukupuolesta. Tarkastelin aineistoa Riitta Jallinojan familismia ja hyvää vanhemmuutta vasten, sekä Jaana Vuoren äidinhoivan ja jaetun vanhemmuuden diskurssien kautta. Analyysi on aineistolähtöistä, jossa lähdin avoimesti tarkastelemaan, mitä aineistossa sanoitetaan ja mitä jätetään sanoittamatta.

Tulokset

Perheen merkitys ja koostumus tulkitaan Perhebarometrissa pysyneen melko samana vuosina 2007 ja 1997 ja se merkitsi suomalaisille läheisyyttä, henkistä tukea ja yhdessä olemista. Lapsiperheiden vähenemistä kaikista perheistä selitettiin niiden ikäluokkien pienentymisellä, jotka odottavat esikoistaan sekä naisten vapaaehtoisella tai tahtomattomalla lapsettomuudella. Naisten vastuuta synnyttäjinä, äiteinä ja vanhemmuutena uusinnettiin, ikään kuin he yksin ja yhtenäisenä ryhmänä olisivat vastuussa syntyvyyden nostamisesta. Naiset perustavat perheen tai ovat perustamatta, miesten osuutta lasten saantiin ei näytetä tunnustettavan väestönkehityksessä, eikä oteta huomioon, että myös mies voi valita vapaaehtoisen lapsettomuuden tai kärsiä lapsettomuudesta siinä missä nainenkin.

Parisuhteen muodolla oli suuri vaikutus perheen määrittäjänä ja hyväksyttyjä parisuhteen malleja olivat avio- ja avoliitot sekä vuoden 2007 aineistoon saadut rekisteröidyt parisuhteet. Parisuhdemalleja määritti vakituisuus ja siitä osoituksena oli asumismuoto, avioliitto tai rekisteröity parisuhde. Nämä tavat elää oli aineistossa luonnehdittu pysyviksi suhteiksi. Varsinkin avioliitolla oli asema pysyvyyden osoittajana suomalaisten mielissä.

Heteronormatiivinen vanhemmuus näyttäytyi normina, jota ei kyseenalaistettu suhteessa siihen, tekeekö se vanhemmasta hyvän tai huonon kasvattajan. Vanhemman seksuaalisuuden oletettiin vaikuttavan kykyihin kasvattaa lapsia, jos kyseessä oli samaa sukupuolta olevat vanhemmat. Vanhemmuus näyttäytyi aineiston mukaan hyvänä ja oikeana tai erilaisena ja huonona, joissa korostui hetero-oletus vanhempien välisessä suhteessa sekä ydinperheen merkitys.

Sukupuolta oli Perhebarometrissa tuotu esiin kahden sukupuolen, miehen ja naisen kautta. Missään kohdassa aineistoa ei mainita sukupuolten moninaisuudesta tai sukupuolen kokemisesta muuksi, eikä aineistossa tuotu ilmi, oliko kyselyyn voinut vastata nais- ja miesvaihtoehdon rinnalla muu.

Tutkimuksestani voi olla hyötyä  tarkasteltaessa asiantuntijatekstien representaatioiden vaikutuksia esimerkiksi yksilöön ja valintojen mahdollisuuksiin, hyväksyttäviin perhe- ja parisuhdemuotoihin sekä moninaisuuden näkyväksi tekemiseen. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta ei ole yhdentekevää, minkälaiset elämisen muodot ovat esitetty hyväksyttäviksi.

Jenna Kesänen

Perheen, parisuhteen, vanhemmuuden ja sukupuolen representaatiot Perhebarometrissa

Voiko työuupumus olla epideemistä opettajien kesken? – Yksilölliset, vuorovaikutteiset ja organisatoriset tekijät

Tutkimuksen tavoite

Pro Gradu-tutkielman tutkimustehtävänä oli tutkia opettajien kokeman työuupumuksen tarttumista kollegasta toiseen niin yksilö- kuin organisaatiotasolla sekä vuorovaikutuksissa työyhteisön sekä opettajan ja oppilaan välillä. Aiempien tutkimusten mukaan koulutusalalla koetaan suhteessa enemmän työuupumusta muihin toimialoihin verrattuna. Työuupumuksen on todettu olevan myös yhteydessä niin työssä jaksamiseen, alanvaihtoon kuin vetäytymiskäyttäytymiseen, sekä oppilaiden motivaatioon ja koulumenestymiseen. Tämän takia opettajien kokeman työuupumuksen tutkiminen edelleen on hyvin tärkeää ja nimenomaan sen tarttumisen paremman ymmärtämisen tärkeys lisääntyy. Tässä tutkimuksessa keskityttiin työuupumuksen oireisiin eli ekshaustioon, kyynistymiseen ammatillista työyhteisöä kohtaan ja riittämättömyyden tunteeseen opettaja-oppilas suhteessa. Tutkimuksessa syvennyttiin työuupumuksen kannalta relevantteihin tekijöihin: sukupuoleen, uravaiheeseen, koulutasoon, koulualueen sosio-ekonomiseen tasoon sekä organisaation kokoon. Aiempi tutkimus työuupumuksen tarttumisesta ei ole niinkään keskittynyt kollegalta toiselle ilmenevään tarttumiseen, vaan johtajatasolta työntekijälle tai perheen sisällä puolisolta toiselle. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli selvittää mitkä yksilölliset, vuorovaikutteiset ja organisaatio tason tekijät voisivat mahdollisesti estää tai tai altistaa työuupumuksen tarttumiselle. Tutkimus oli laaja määrällinen tutkimus, 1531 opettajan vastauksella niin ala-asteelta, yläasteelta kuin yhtenäiskoulustakin. Tutkimusaineisto on kerätty osana laajempaa Koululla on väliä -tutkimusprojektia (Pietarinen, Pyhältö & Soini, 2017).

Mitä tuloksia saatiin?

Tulosten perusteella opettajat kokivat melko kohtuullisia työuupumuksen oireita, mutta näytti siltä, että vaihtelua annettujen vastauksien välillä oli melko paljon. Opettajat raportoivat siis melko paljon myös korkeampi työuupumuksen oireita. Oireet myös korreloivat keskenään positiivisesti, eli ne ikään kuin syöttävät toinen toistaan. Työuupumuksen tarttumista estäviä tekijöitä tutkimuksen perusteella olivat yksilöllisinä tekijöinä miessukupuoli ja pidempi työkokemus, eli tämä tutkimus vahvisti aiempia tutkimustuloksia siitä, että miehet ikään kuin sietävät paremmin työuupumukselle altistavia tekijöitä, ja pidempi työkokemus vastaavasti luo paremmat mahdollisuudet kestää näitä altistavia tekijöitä, tosin aiemmassa tutkimuksessa on nostettu esille, että syy voi olla siinä, että uupuneet henkilöt ovat vaihtaneet alaa, ja siksi eivät näy kokeneempien antamissa tuloksissa. Vuorovaikutteisena tekijänä korkeampi koulualueen sosioekonominen asema nähtiin puskuroivana tekijänä, eli mitä korkeampi koulualueen tulotaso on, sitä vähemmän opettajat kokevat työuupumuksen oireita, ja organisatorisena tekijänä pieni koulun koko oli puskuroiva tekijä, eli pienemmissä työyhteisöissä koettiin vähemmän työuupumuksen oireita. Altistavia tekijöitä työuupumuksen tarttumiseen olivat vastaavasti naissukupuoli, ja matalampi työkokemus, koulualueen matala sosioekonominen sekä koulun suuri koko. Naisten on todettuTutkimustulokset ovat yleistettävissä koko Suomen opettajakuntaa koskeviksi tutkimusdatan kattavuuden vuoksi.

Mitä hyötyä tutkimuksesta oli, ja mitä jatkotutkimuksia siitä voisi ammentaa?

Tutkimustuloksista on hyötyä, kun suunnitellaan ja budjetoidaan koulujen resursseja ja toiminnallisuuksia. Koulujen kokoon tulisi kiinnittää huomiota ja mahdollisesti pohtia, pitäisikö koulujen koot pitää suhteellisen pieninä, koska pieni koulun koko todettiin olevan puskuroiva tekijä. Erityisesti opettajien kokemaan ekshaustioon tulisi keskittyä, sillä sen on todettu olevan korkein oireista ja sen on myös todettu siirtyvän opettajasta toiseen suhteellisen helposti. Opettajien työuupumus voi mahdollisesti aiheuttaa uupumusta myös oppilaissa ja huonontaa heidän motivaatiotaan, joten siksikin on tärkeää puuttua opettajien jaksamiseen. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista keskittyä siihen, miten samojen koulualueiden ja koulujen oppilaat kokevat osaltaan työuupumuksen, tarkemmin sanottuna koulu-uupumuksen oireita, ja miten ne ovat yhteydessä samojen koulujen opettajien tuloksiin. Myös koulualueen sosio-ekonomisen aseman tarkempia vaikutuksia olisi mielenkiintoista tutkia enemmän opettajien kokemaan työuupumukseen liittyen.

Jenny Järvinen

Antecedents for the Crossover of Teacher Burnout – Individual, Transactional and Organizational Factors