Taustaa
Lukio-opiskelijoiden tietämys korkeakouluopiskelusta ja sen eri mahdollisuuksista on usein melko hatarien uskomusten tasolla. Monet opiskelijoista pohtivat, pystyvätkö opiskelemaan yliopistossa. Pystyvyysuskomuksia eli minäpystyvyyttä pidetään yhtenä keskeisistä ihmisten elämänvalintoihin ja tekoihin vaikuttavista tekijöistä, ja siksi minäpystyvyys on tärkeä tutkimuskohde myös opiskeluyhteydessä. Kokemus pystyvyydestä rakentuu voimakkaimmin onnistumisen kokemusten kautta. Joutuminen luottamaan omakohtaisen tiedon sijasta sosiaalisen ympäristön viesteihin, ehkä perittyihinkin uskomuksiin muodostaessa käsitystä korkeakouluttautumisesta osana omien mahdollisuuksien näkymiä voi tuottaa vinoutuneita, yksilön potentiaalia hyödyntämättömiä valintoja.
Lukio-korkeakouluyhteistyön tiivistämisellä uskotaan voitavan tukea opiskelijoita koulutus- ja uravalinnoissa, mutta tutkimustietoa sen vaikuttavuudesta on vähän saatavilla. Lukioilla on nykyisin velvoite tehdä yhteistyötä yhden tai useamman korkeakoulun kanssa uuden lukiolain mukaan, ja uusia yhteistyömuotoja, kuten tutustumiskursseja, on kehitetty viime vuosina. Tutustumiskurssit (myös orientaatio-/kurkistuskurssit) ovat usein kahden opintopisteen laajuisia, tieteenalan pariin johdattelevia verkkopohjaisia opintojaksoja (katso esim. Kemia tieteenä ja yhteiskunnassa). Niiden avulla nuoret opiskelijat ja muut aikuisopiskelijat tutustuvat yliopiston eri tieteenaloihin ja yliopisto-opiskeluun sekä samalla oppivat akateemisia opiskelutaitoja. Ne ovat kiinnostava ja uusi tutkimusaihe akateemisen minäpystyvyyden kannalta.
Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus
Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä akateemisen minäpystyvyyden osa-alueista ja niiden kehittymisestä yliopistojen tutustumiskursseille osallistuneiden keskuudessa. Koko tutkimus toteutettiin COVID-19-pandemian aikana lukuvuonna 2020 – 2021 ennen uuden lukiolain (2019) ja opetussuunnitelmien perusteiden voimaantuloa.
Tutkimustehtävää tarkasteltiin seuraavien tutkimuskysymysten avulla:
- Mitkä ovat akateemisen minäpystyvyyden osa-alueet tutustumiskurssien osallistujilla, ja mikä on niiden yhteys taustatekijöihin (sukupuoli, ikä, vanhempien koulutus ja opiskelumenestys)?
- Miten akateeminen minäpystyvyys kehittyy osa-alueissaan kurssin aikana?
Vastauksia tutkimuskysymyksiin etsittiin tilastollisten menetelmien avulla. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen saatiin vastaus tarkastelemalla akateemisen minäpystyvyyden mittaamiseen käytetyn mittarin rakennetta faktorianalyysin keinoin. Havaittiin, millaisissa mittarin kysymyksissä vastaukset vaihtelevat samalla tavalla, mitkä ryhmittyvät keskenään. Sen perusteella voitiin johtaa niitä yhdistävät, taustalla oleva tekijät, ts. akateemisen minäpystyvyyden osa-alueet – tällä mittarilla tarkasteltuna. Selvitettiin myös edellä mainittujen, kirjallisuuden pohjalta tärkeiden taustatekijöiden yhteyttä niihin. Toisessa tutkimuskysymyksessä tarkasteltiin muodostettujen osa-alueiden suhteen kurssin käymisen myötä tapahtunutta kehitystä opiskelijoiden akateemisessa minäpystyvyydessä.
Aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella kahdesti kurssin aikana. Opiskelijat osallistuivat tutkimukseen vapaaehtoisesti ja nimettöminä. Ensimmäinen tutkimusosa toteutettiin eksploratiivisella faktorianalyysilla kurssin alussa toteutetun kyselyn aineistosta. Siihen osallistui kahden yliopiston järjestämien ensimmäisten tutustumiskurssien (aiheina: tekoäly, lääketiede ja kemia) opiskelijoita (N=195). Toisen tutkimuskysymyksen aineisto (N=43) saatiin kahdelta kurssilta niiden opiskelijoille tehdyillä mittauksilla ennen ja jälkeen kurssin. Aineistoa tarkasteltiin parittaisen otoksen t-testillä faktoripistemuuttujien suhteen.
Tulokset ja johtopäätökset
Tällä mittarilla tutustumiskurssien opiskelijoiden akateemisesta minäpystyvyydestä muodostui kolmen osa-alueen malli: koettu kognitiivinen kyvykkyys, koettu pystyvyys tuen järjestämiseen ja koetut oppimisen itsesäätelytaidot. Mallia verrattiin muiden mittareiden rakennetuloksiin ja tutkimuskirjallisuuteen, ja sille löydettiin teoreettista tukea. Tutkimuksessa havaittiin viitteitä kurssien suorittamisen positiivisesta vaikutuksesta osallistujiensa akateemiseen minäpystyvyyteen. Tutustumiskurssien tavoitetta opiskelijoiden tutustumisesta alaan ja sen suhteen omiin kykyihin näytettäisiin edistettäneen.
Tutkielmassa esitetään ehdotuksia käytetyn akateemisen minäpystyvyyden mittarin kehittämiseen, pohditaan akateemiseen minäpystyvyyteen kursseilla vaikuttavia tekijöitä ja ehdotetaan myös muita jatkotutkimuskohteita. Tietoa tarvitaan lisää esimerkiksi teknisten pedagogisten ratkaisujen mahdollisuuksista tukea akateemista minäpystyvyyttä verkko-opiskelussa.
Olli Aksela
Pystynkö opiskelemaan yliopistossa?
Akateeminen minäpystyvyys ja sen kehittyminen yliopiston
verkkopohjaisilla tutustumiskursseilla