Tutkimukseni tavoitteena oli analysoida varhaiskasvatuksen työntekijöiden kertomuksia varhaiskasvatuksen arjen laadusta suhteessa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvin) vuonna 2019 julkaistuihin varhaiskasvatuksen laatuindikaattoreihin. Varhaiskasvatuksen laadun analysoimisen lisäksi työntekijöiden kertomuksista etsittiin myös ratkaisuja varhaiskasvatuksen laadun parantamiseksi. Tutkimuksen aineisto muodostettiin Instagramin @varhaiskasvatuksenkertomuksia -tilin syys-joulukuussa 2021 julkaisuista kertomuksista. Tutkimukseen valittiin laadullisen sisällönanalyysin perusteella 483 kertomusta sekä 9 kyselyä. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä, jossa on viitteitä deduktiivisesta sisällönanalyysista.
Olen itse työskennellyt Helsingin varhaiskasvatuksen parissa sekä varhaiskasvatuksen opettajana että varhaiskasvatuksen erityisopettajana seitsemän vuoden ajan. Jo tässä ajassa työ varhaiskasvatuksen kentällä ja arjessa on muuttunut paljon, ja huoleni varhaiskasvatuksen tilasta on kasvanut koko ajan. Välillä työ on tuntunut pelkältä pärjäämistaistelulta, mutta varhaiskasvatus, sen laatu ja kehittäminen, ovat edelleen silti suurimpia mielenkiinnon kohteitani. Tästä syystä graduni aihepiiri oli hyvin helppo valita. Varhaiskasvatus sekä varhaiskasvatuksen laadullisten tavoitteiden nostaminen on ollut esillä sekä kansallisessa että kansainvälisessä keskustelussa. Suomessa julkinen keskustelu on keskittynyt lisääntyvien tavoitteiden lisäksi varhaiskasvatuksen veto -sekä pitovoiman haasteisiin. Keskustelua on käyty niin tutkijoiden, varhaiskasvatuksen ammattilaisten, perheiden sekä politiikan näkökulmasta. Varhaiskasvatus on tärkeä osa Suomalaista koulujärjestelmää, ja laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitys lasten kehityksen, hyvinvoinnin sekä oppimisen edistäjänä on huomioitu kansallisesti sekä kansainvälisesti. Varhaiskasvatuksen laadusta ei kuitenkaan ole Suomessa pystytty muodostamaan yhtenäistä kansallista tasoa, vaan aikaisempien tutkimuksien perusteella laatu toteutuu epätasaisesti.
Tutkimuksessani kävi ilmi, että varhaiskasvatuksen laadun toteutuminen varhaiskasvatuksen työntekijöiden kertomuksissa ei suurimmaksi osaksi vastannut Karvin varhaiskasvatuksen laatuindikaattoreita. Tästä tuloksesta ei voida kuitenkaan tehdä johtopäätöksiä koko Suomen varhaiskasvatuksen laadusta, vaan se enemmänkin vahvistaa aiempia tutkimustuloksia siitä, että varhaiskasvatuksen laatu on epätasaista esimerkiksi varhaiskasvatusyksiköiden välillä. Aineistona käytetyt kertomukset varhaiskasvatuksen arjesta vaikuttavat tulevan paikoista, joissa varhaiskasvatuksen laatu toteutuu heikosti.
Vaikka varhaiskasvatuksen laatutavoitteet ovat lisääntyneet, ne eivät ole heijastuneet alan palkkaukseen ja resursointiin. Kertomuksia @varhaiskasvatuksenkertomuksia -tilille lähettäneet varhaiskasvatuksen työntekijät kokevat, että he joutuvat vastaamaan lisääntyneisiin tavoitteisiin samoilla tai jopa heikoimmilla resursseilla kuin ennenkin. Varhaiskasvatuksen veto- sekä pitovoiman heikkous huolestuttaa jo yhteiskunnallisella tasolla. Yhteiskunnallisesti olisikin tärkeää selvittää, miten alan veto- ja pitovoimaa voitaisiin oikeasti parantaa, mistä laatuerot varhaiskasvatuksessa johtuvat, ja millä toimenpiteillä varhaiskasvatuksen laatua saataisiin parannettua sekä yksiköiden välisiä eroja tasattua. Myös toimenpiteitä näiden asioiden eteen täytyy tehdä, jotta meillä olisi jatkossakin työssään jaksavia, koulutettuja varhaiskasvatuksen ammattilaisia toteuttamassa laadukasta varhaiskasvatusta ympäri Suomen.
Maisa Ahonen
@varhaiskasvatuksenkertomuksia: Laadukkaan varhaiskasvatuksen jäljillä