Suomessa asuvat maahanmuuttajataustaiset oppilaat saavat heikompia oppimistuloksia kantaväestöön verrattuna (Harju-Luukkainen ym., 2014, s. 25). Kodin ja koulun yhteistyöllä sekä vanhempien osallisuudella on todettu olevan merkittävä vaikutus lasten koulusuoriutumiseen. Tästä syystä tämä tutkimus on kiinnostunut selvittämään, millaisia kokemuksia vieraskielisillä vanhemmilla on koulun kanssa tehtävästä yhteistyöstä, miten yhteistyö vieraskielisten vanhempien ja koulun välillä toteutuu sekä minkälaisia kehitysehdotuksia vanhemmilla on yhteistyön parantamiseksi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi Hornbyn (2000) malli vanhempien osallisuudesta, joka havainnollistaa vanhempien osallisuuden muodot sekä tuen tarpeet.
Tutkimusta varten haastateltiin kuutta pääkaupunkiseudulla asuvaa vanhempaa, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Haastattelut toteutettiin vanhempien omalla äidinkielellä, jotta he saisivat mahdollisuuden ilmaista itseään mahdollisimman hyvin.
Sähköinen viestintä ja kielimuuri
Kodin ja koulun yhteistyön laatu kärsii paljon, jos yhteistä kieltä ei ole. Sähköisessä viestinnässä ilmeet, eleet ja äänensävyt jäävät pois, jolloin tulkittavaksi jää pelkkä teksti. Kielimuurin vuoksi tulkintavirheitä voi tulla vielä enemmän. Erityisesti koronapandemian aikana virukseen liittyvä viestintä kouluista on tuntunut haastavalta. Kun viestistä ymmärtää vain sanat ”karanteeni” ja ”korona” huoli herää nopeasti, eikä tiedä onko oma lapsi sairastunut ja kuka joutuu karanteeniin.
Yleisesti ottaen sähköinen viestintä koettiin haasteeksi kielimuurin vuoksi ja moni toivoi Wilma-viestinnän sijasta kasvokkaisia tapaamisia tai puheluita kodin ja koulun kommunikaation pääväyläksi. Haastateltavat kokivat, että kasvokkaisissa tapaamisissa elekieli ja muu auttoivat heitä ymmärtämään opettajia paremmin. Kuitenkin kasvokkaisia tapaamisia oli lähinnä kerran vuodessa pidettävien arviointikeskustelujen merkeissä. Muutamat haastateltavat toivoivatkin systemaattisempaa yhteistyötä koulun kanssa siten, että tavoitteita lapsen oppimiselle asetetaan yhdessä ja tarkastellaan ainakin kolme kertaa lukuvuoden aikana: alussa, lukuvuoden puolivälissä sekä lukuvuoden päätteeksi.
Vanhemmat tukena toisilleen
Tutkimuksessa tuli esille myös monia olemassa olevia hyviä käytänteitä. Eräs haastateltavista kertoi, että hänen lapsensa koululla on järjestetty tapaamisia maahanmuuttajataustaisille vanhemmille, jossa he voivat toimia tukena toinen toisillensa. Tapaamisissa keskusteltiin suomalaisesta koulutusjärjestelmästä sekä lasten kasvattamisesta itselle uudessa kulttuurissa ja ympäristössä. Tämänkaltainen verkostoituminen auttaa vieraskielisiä vanhempia pääsemään mukaan koulun kulttuuriin, saamaan tukea omaan kasvatustehtäväänsä sekä työkaluja lastensa koulunkäynnin tukemiseen.
Vanhempien verkostoituminen keskenään avaa myös ovia kodin ja koulun yhteistyölle. Pari haastateltavista tunsi hyvin lapsensa luokkatovereiden muut vanhemmat, ja he järjestivätkin yhdessä lukupiirejä lapsille ennen kokeita. Vanhempien tuntiessaan toisensa, voivat he toimia paitsi toistensa tukena myös lastensa koulunkäynnin tukena.
Lopuksi
Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa ilmeni yhteisen kielen ja kulttuurin merkitys kodin ja koulun yhteistyössä. Mikäli koti ja koulu eivät ymmärrä toisiaan niin kielen kuin kulttuurin näkökulmasta, yhteistyön laatu ei tavoita täyttä potentiaaliaan. Kielimuurin vuoksi kodin osallisuuden muodot jäävät ohuiksi. Koulun huomioidessa vieraskielisten vanhempien tarpeet, voidaan kehittää yhteistyön laatua ja osallistaa vanhempia lastensa koulunkäyntiin entistä enemmän. Pieni vaiva kodin ja koulun hyvän yhteistyösuhteen luomiseksi kantaa hedelmää pitkälle lapsen koulupolun aikana.
Lähteet
Harju-Luukkainen, H., Nissinen, K., Sulkunen, S., Suni, M., & Vettenranta, J. (2014). Avaimet osaamiseen ja tulevaisuuteen: Selvitys maahanmuuttajataustaisten nuorten osaamisesta ja siihen liittyvistä taustatekijöistä PISA 2012 – tutkimuksessa. Jyväskylän yliopistopaino: Jyväskylä.
Hornby, G. (2000). Improving parental involvement. Cassell: New York and London
Mina Khan
Vanhempien kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä yhteisen kielen puuttuessa