Ympäristöopin oppikirjojen diskurssit seksuaalisuudesta ja sukupuolesta

Tausta             Opettajien taidot tasa-arvoisen seksuaalikasvatuksen ovat olleet puutteelliset muun muassa koulutuksen vähäisyyden takia. Seksuaalikasvatuksen pitäisi antaa eväitä seksuaaliseen hyvinvointiin ja sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten tarkasteluun, mutta seksuaalikasvatuksessa on sen sijaan tyypillisesti korostettu heteroydinperheen käsitettä, ja unohdettu esimerkiksi nautinnon käsite kokonaan. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat oppilaat voivat uusimpien kouluterveyskyselyiden valossa huonosti, ja koululla on parantamisen varaa ollakseen hyvä ja turvallinen tila sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluville lapsille ja nuorille.

Seksuaalikasvatus ei ole aiheena yksinkertainen, ja moni opettaja saattaa kokea seksuaalikasvatuksen toteuttamisen vaikeaksi. Esimerkiksi luokanopettajien tiedetään yleisesti työssään tukeutuvan oppimateriaaleihin paljon. Kiinnostukseni heräsi luokissa käytettäviin oppimateriaaleihin – Kun seksuaalikasvatus koetaan aiheena vaikeaksi, on oppikirjoilla sen toteuttamisessa todennäköisesti iso rooli. Lähdin tutkielmassani tarkastelemaan, millaisia diskursseja ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatuksen osiot rakentavat seksuaalisuuden ja sukupuolen teemoista.

Toteutus          Tarkastelin tutkimuksessani Pisara ja Tutkimusmatka 3–6-digioppikirjojen seksuaalikasvatuksen osioita. Oppikirjat sain käyttööni ottamalla yhteyttä kirjojen kustantamoihin Sanoma Pro:hon ja Otavaan, kun kerroin tarvitsevani oppikirjoja seksuaalikasvatusta käsittelevässä pro gradussani. Tutkimuskysymykseni olivat:

1. Millaisia diskursseja ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatuksen osiot rakentavat sukupuolesta?
2. Millaisia diskursseja ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatukset osiot rakentavat seksuaalisuudesta?

Tutkimukseni metodina oli kriittinen diskurssianalyysi. Diskurssianalyysi-metodiin kuuluu keskeisenä ymmärrys siitä, että käyttämämme kieli rakentaa, muokkaa ja ylläpitää maailmaa ja käsityksiämme kaikesta, ja että kielen ja todellisuuden välille ei voida vetää rajaa, vaan ne ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Diskurssianalyysi tarkastelee siis käytettyä kieltä läheisesti, ja pyrkii katsomaan sen taakse ymmärtääkseen sen merkitykset ja vuorostaan seuraukset. Kriittisessä diskurssianalyysissa tarkastellaan erityisesti valtasuhteita ja niiden merkitystä ja sitä, miten kielenkäytön avulla ylläpidetään ja rakennetaan valtasuhteita, joissa jotkut tahot ovat alisteisessa asemassa.

Tulokset          Tutkimukseni tulos oli, että Pisara ja Tutkimusmatka 3–6-oppikirjat rakensivat sukupuolesta binääristä diskurssia sekä kehitysbiologiaa korostavaa diskurssia. Binäärisellä diskurssilla tarkoitan, että oppikirjat kuvasivat sukupuolta selkeästi kaksijakoisena käsitteenä, johon liittyy vain mies ja nainen, ja heille yksiselitteisesti kuuluvat sukuelimet ja fyysiset ja hormonaaliset piirteet. Kehitysbiologisella diskurssilla tarkoitan, että sukupuolta käsiteltiin näkökulmasta, joka korostaa sukusolusta aikuiseksi kasvamista ja luonnontieteellisiä seikkoja käytännön elämän sijaan. Toinen tutkimukseni tulos oli, että oppikirjat rakensivat seksuaalisuudesta lisääntymiskeskeistä diskurssia sekä heteronormatiivista diskurssia. Lisääntymiskeskeisellä diskurssilla tarkoitan, että oppikirjoissa seksuaalisuus kuvattiin pitkälti miehen ja naisen välistä yhdyntää korostaen suvunjatkamisen näkökulmasta. Heteronormatiivisella diskurssilla tarkoitan, että kirjoista välittyi oletus siitä, että kaikki ihmiset ovat heteroita.

Oppikirjojen diskurssit sukupuolesta ja seksuaalisuudesta olivat tiiviisti yhteydessä myös toisiinsa. Kaikissa diskursseissa luonnontieteet olivat erityisen korostettuna, ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta korostettiin keskiarvoistavaa ja normatiivista näkökulmaa.

Johtopäätös    On ymmärrettävää, että ympäristöoppi-oppiaineessa korostuu luonnontieteellinen näkökulma. Olisi kuitenkin tärkeää, että myös muunlaiset näkökulmat tulisivat oppikirjoista ilmi. On myös huomioitava, että esimerkiksi jyrkän luonnontieteellisestäkään näkökulmasta ei esimerkiksi sukupuoli ole vain kaksijakoinen. Vallitsevat normit määrittävät meille sen, millaiset ihmisyyden muodot nähdään mahdollisina. Kun seksuaalikasvatus korostaa lähinnä binääristä sukupuolijakaumaa, lisääntymistä ja kehitysbiologiaa sekä vahvistaa heteronormia, (eli ajatusta siitä, että heterous olisi muita luonnollisempi ja toivotumpi seksuaalinen suuntaus), on jotain jätetty pois.

Oppikirjojen parissa toimii oppilaita ja opettajia, jotka eivät mahdu kaskijakoiseen sukupuolijakaumaan, tai jotka eivät ole seksuaaliselta suuntautumiseltaan heteroita. Kukaan ei voi myöskään tietää, miten oma seksuaalinen suuntaus tai sukupuoli-identiteetti kehittyy elämän aikana, ja vaikka itse ei kuuluisi sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön, on elämässä todennäköisesti nyt tai tulevaisuudessa läheisiä, vertaisia ja perheenjäseniä, jotka vähemmistöihin kuuluvat. Ei ole yhdentekevää, millaista diskurssia oppikirjat rakentavat.

Emilia Korenius – ”Sukupuolen ja seksuaalisuuden diskurssit alakoulun ympäristöopin oppikirjoissa”

”Geomedia on ihan ulaa, mi-tä tarkoittaa?” – Miten uusi sisältö ympäristöopissa on juurtunut opetukseen

Johdanto

Yhteiskunta muuttuu, jonka myötä opetussuunnitelma ja opetuksen sisällöt muuttuvat. Geomedia on käsitteenä vanhoja sisältöjä kokoava ja samalla maantiedon opetusta uudistava uusi sisältö vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Ongelmallista on, ettei käsitettä oltu määritelty opetussuunnitelmassa, jolloin käsitteen tulkinta jäi opetuksen järjestäjien, opettajien ja oppikirjan tuottajien vastuulle. Tutkimukseni kartoitti, miten uusi sisältö on juurtunut opetuksen pariin noin viiden vuoden aikana alakoulun 3.-6. luokilla.

Teoreettinen viitekehys

Geomedialla tarkoitetaan sijaintiin ja/tai paikkaan sidottua monimuotoista tietoa ja mediaa. Uuden sisällön vakiintuminen osaksi opetusta riippuu opettajien tulkinnoista ja miten sitä käsitellään oppikirjoissa sekä paikallisissa opetussuunnitelmissa. Teoreettinen viitekehys perustui odotusarvoteoriaan, jonka perusteella opettajien kokemus sisällön tärkeydestä ja sisällön opetuksen onnistumisesta selittävät motivaatiota, joka ohjaa opettajien tekemiä valintoja opetuksessa. Näin pyrittiin selvittämään, miten opettajat olivat valmiita tekemään valintoja ja näkemään vaivaa geomedian juurruttamiseksi.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus oli muodoltaan kartoittava pragmaattinen monimenetelmätutkimus. Aineistona toimi toimeksiantona Opetushallitukselle syksyllä 2020 toimeksiantona kerätty ympäristöopin selvityksen alakoulun osio (n=846). Yleistettävyyteen pyrkivä määrällinen mittaustulos esiteltiin taulukoiden avulla ja analyysi toteutettiin Pearsonin korrelaatiolla ja selitysasteilla. Tutkimuksen selittävänä osiona toimi 21 laadullista avovastausta. Lisäksi aineistoa täydennettiin kolmella oppikirjasarjalla ja viidellä paikallisella opetussuunnitelmalla. Laadullista aineistoa tutkittiin sisällönanalyysilla. Aineistoa täydennettiin, koska aiheesta ei ollut tutkimusta alakoulutasolta.

Tulosten yhteenveto ja pohdinta

Tulosten perusteella geomedian käsitettä ei avattu yhdessäkään paikallisessa opetussuunnitelmassa ja se sanallistettiin vain yhdessä oppikirjassa. Geomedia-käsitteen laveahkon muotoilun vuoksi kaikissa oppikirjoissa oli geomediaa, mutta sitä ei käsitelty tietoisesti ja oppikirjojen geomedian eri osat painottuivat sen vanhoihin osiin. Opettajien odotusarvon todettiin olevan heikompi geomedian osalta kuin lähtökohtaisesti muissa ympäristöopin maantiedon sisällöissä, lukuun ottamatta maaperän tutkimista. Opettajat eivät tienneet, mitä geomedia tarkoittaa, heillä ei ollut oppimateriaalia ja koulutusta sisällön toteuttamiseen. Koska opettajien heikko pätevyys johtaa oppimateriaaliin tukeutumiseen, voidaan todeta, että geomedia ei ole juurtunut tietoiseksi käsitteeksi opetukseen siten, että se uudistaisi opetusta.

Johtuen Opetushallituksen tekemästä geomedian määrittelystä ja tutkimuksessa kartoitetusta geomedian tilasta, on geomedia tällä hetkellä alakoulun opetuksen parissa näennäinen uudistus. Geomediaa olisi mahdollista kehittää ympäristöopin maantietoa uudistavaksi sisällöksi, jos se määriteltäisiin selkeästi ja sitä käsiteltäisiin oppilaiden arjesta käsin. Tulosten ja aikaisempien tutkimusten perusteella opettajien koetun pätevyyden kehittäminen koulutuksen ja oppimateriaalin avulla nostaisi odotusarvoteorian perusteella sitä, kuinka tärkeänä opettajat kokisivat sisällön opetuksessaan. Näin uuden sisällön olisi mahdollista lunastaa paikkansa juurtuneempien opetuksen sisältöjen joukosta. Täten tutkimukseni toimi kartoittavana tutkimuksena uuden sisällön ja käsitteen juurtumisesta opetukseen, sekä samalla tuotti laajaan aineistoon perustuvia kehitysehdotuksia. Tutkimukseni myötä on mahdollista kehittää geomediasta todella opetusta uudistava sisältö ympäristöopin maantietoon, jolloin oppilaiden arjessa käyttämästä teknologiasta voi muodostua tärkeä lähtökohta opetukselle.

Kartoittava monimenetelmätutkimus geomedian tilasta alakoulun 3.-6. luokilla

Otso Laakkonen