Äiti-lapsi suhde on yksi keskeisimmistä ja monimutkaisimmista suhteista ihmiselämän aikana. Kun trauma tapahtuu niin läheisessä kiintymyssuhteessa, jonka tarkoitus on tarjota hoivaa ja suojaa, se on erityisen vahingoittava. Tässä opinnäytetyössä käsitellään traumatisoituneen asiakkaan muutosprosessia lyhytkestoisessa tunnefokusoidussa terapiassa. Tunnefokusoidussa terapiassa traumamuistojen emotionaalista käsittelemistä pidetään terapeuttisen allianssin lisäksi keskeisenä muutosmekanismina. Noin seitsemän vuoden iässä asiakas oli tullut äidin fyysisen väkivallan kohteeksi ja oli todistanut muihin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Terapian alkaessa asiakas ei ollut yhteydessä äitiinsä ja toivoi käsittelevänsä äitisuhdettaan loppuun.
Prosessiin sisältyi 14 istuntoa, joista tarkempaan tarkasteluun valittiin kahdeksan istuntoa. Hoidon analyysin keskeiseksi malliksi valikoitui tunnefokusoitunut terapia interpersoonalliseen traumaan (EFTT-malli, Paivio & Kunzle, 2007). Terapian alkuvaiheessa keskityttiin allianssin rakentumiseen ja siihen kuului keskustelu tunteista ja niiden yhdistäminen keholliseen kokemukseen. Tämä oli välttämätön osa terapiaprosessia ja mahdollisti kivuliaiden tunteiden käsittelyä seuraavassa vaiheessa. Äitisuhdetta käsiteltiin intensiivisimmin keskivaiheessa käyttäen tunnekeskeistä työstämistä, myötäelävää vastaanottoa ja tutkimista sekä lopulta myös kuvitteellisen vastuuttamisen -tekniikkaa. Loppuvaiheessa asiakas reflektoi omaa prosessiaan äidille kirjoitetun kirjeen ja terapeutin kanssa käydyn keskustelun avulla.
Terapiaprosessi osoitti, että lyhytkestoinen terapia voi tietyin edellytyksin olla riittävä interventio vakavasti traumatisoituneen asiakkaan kanssa. EFTT-malli osoittautui hyvin toimivaksi menetelmäksi kuvattuun terapiaprosessiin huomioiden kuitenkin, että muutos mahdollistui ennen kaikkea hyvän ja kannattelevan terapeuttisen allianssin kautta.
Stela Salminen: ”En halua pelätä sua”: Traumatisoituneen asiakkaan muutosprosessi lyhytkestoisessa tunnekeskeisessä hoidossa
Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023
Koulutusterapiassa tapahtuvan muutosprosessin tarkastelu Innovatiiviset hetket- muutosmallin avulla
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella Innovatiiviset hetket -muutosmallin avulla integratiivisen psykoterapian koulutushoidon muutosprosessia. Tarkasteltu koulutuspsykoterapiaprosessi oli kestoltaan kaksi ja puoli vuotta, hoidon alusta hoidon loppupuoliskolle. Innovatiiviset hetket -muutosmallissa havainnoidaan asiakkaan kerrontaa asiakkaan ongelmallisesta kokemuksesta. Tätä tarkastellaan innovatiivisten hetkien kautta. Tässä työssä tarkastellaan sekä asiakkaan kerrontaa että terapeutin puhetapaa, ja sen sisällöllistä muutosta työskentelyn aikana.
Asiakas oli hoitoon tullessaan masentunut ja ajoittain itsetuhoinen. Asiakkaan ongelmallinen kokemus kuvautuu työskentelyssä omien tunteiden ja kokemusten arvottomuutena. Tämä näkyi työskentelyn alussa vahvana omien tunteiden välttelynä tai sivuuttamisena. Terapeutin puheenvuorot olivat empaattisia kuvauksia ja lyhyitä. Hoitoprosessin aikana asiakkaan oman kerronta tunnekokemuksesta laajeni. Hän alkoi nähdä omien tunnekokemusten merkityksen ja oma itsearvostus itseään kohtaan kasvoi. Terapeutti pystyi haastamaan ja laajentamaan asiakkaan reflektiota allianssin vahvistuessa. Asiakkaan kerronnasta on poimittavissa IM-mallin mukaisia Innovatiivisia hetkiä, jotka todentavat asiakkaan puheenmuutosta. Innovatiiviset hetket -muutosmalli voi toimia hyödyllisenä välineenä työskentelyprosessin kuvaamisessa kliinisessä työssä.
Pauliina Nieminen: Koulutusterapiassa tapahtuvan muutosprosessin tarkastelu Innovatiiviset hetket- muutosmallin avulla
Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma 2020-2023.
Häpeän sedimentit – kroonisen häpeän eri kerrosten avautuminen asiakkaan terapiaprosessissa
Opinnäytetyöni aiheena on krooninen eli koko minuuteen kietoutunut lamaannuttava häpeä relationaalisen teorian ja objektisuhdeteorian näkökulmasta. Tutkin, miten asiakkaan suhde krooniseen häpeään näyttäytyy koulutushoitoprosessissa. Aineiston analyysissa pyrin objektisuhdeteorian avulla tunnistamaan asiakkaan kerronnassa, minkälaisia sisäisiä asetelmia kroonisen häpeään liittyy. Pyrin lisäksi tutkimaan Stilesin assimilaatiomallin avulla, missä määrin näiden krooniseen häpeään linkittyvien objektisuhdeasetelmien integroiminen osaksi asiakkaan itsekokemusta on mahdollista ja lisääntyykö se terapian ensimmäisen puolentoista vuoden aikana. Aineistosta löytyi seuraavia terapiaprosessin aikana tavoitettuja krooniseen häpeään linkittyviä sisäistyneitä objektisuhdeasetelmia: 1) kriittinen toinen suhteessa huonommuutta ja riittämättömyyttä tuntevaan itseen, 2) rankaiseva tai häpäisevä toinen suhteessa vialliseksi, pahaksi tai arvottomaksi koettuun itseen, sekä 3) dysreguloiva toinen suhteessa disintegroituneeseen, ei-rakastettavaksi koettuun itseen. Asiakkaan itseymmärrys lisääntyi sisäisten asetelmien tullessa torjutusta tai orastavasti tiedostetusta integroidummaksi osaksi muuta minuutta. Lisäksi häpeää herättävä esillä oloa tai välittämistä kaipaava itse kuvautui terapian alussa torjuttuna mutta tuli terapian edetessä enenevästi tunnistetuksi. Häpeä kuvautui moniulotteisena ilmiönä, jonka eri kerrosten tunnistaminen terapiassa eteni vaiheittain: kokemus itsestä huonommuutta tuntevana suhteessa kriittiseen sisäiseen toiseen oli helpommin tavoitettavissa kuin kokemus itsestä ei-välittämisen arvoisena suhteessa dysreguloivaan toiseen. Ydinhäpeän ympärillä itsekokemus vaikutti relationaalisen teorian mukaisesti muuntuvan disintegroituneemmaksi.
Maari Kivioja: Häpeän sedimentit – kroonisen häpeän eri kerrosten avautuminen asiakkaan terapiaprosessissa
Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023
Irti päästäminen siitä, mikä on jo menetetty – Moraalinen defenssi emotionaalisena skeemana
Moraalisen defenssin ja emotionaalisen skeeman välisiä teoreettisia kytköksiä ei ole aikaisemmin tarkasteltu. Tämän opinnäytetyön tavoitteina on rakentaa tarkempaa käsitteellistä integraatiota käsitteiden välille, ymmärtää moraalisen defenssin sitkeyttä ja tarkastella miten koulutuspotilaani terapiassa havaittu
moraalisen defenssin purkautuminen käsitteellistyy emotionaalisen skeeman uudelleen muotoutumisena. Aineistona on kertaviikkoisena toteutetun koulutushoidon kahden ensimmäisen vuoden käynnit.
Tulokset osoittavat, että moraalinen defenssi voidaan kuvata toistuvan torjutuksi tulemisen tuottamana emotionaalisena skeemana, joka myöhemmissä elämänvaiheissa aktivoituu reaktiona uudelleen torjuntaan. Emotionaaliseksi skeemaksi jäsennettynä moraalisessa defenssissä adaptiivinen aggressio torjutaan ja tilaa ottavat sekundaariset maladaptiiviset häpeän ja syyllisyyden tunteet. Primaari adaptiivinen aggressio ei integroidu osaksi tiedostavaa mieltä, koska se on liian uhkaavaa yhteydelle objektiin ja aktivoi tuhoutumisen pelkoa. Tulokset osoittavat, että moraalisen defenssin sitkeys liittyy siihen, että se palvelee monia psykologisia ydintarpeita, kuten hallinnan, toimijuuden ja turvallisuuden kokemista. Terapiassa moraalisen defenssin purkautuminen toteutui yhtenäisesti emotionaalisen skeeman uudelleen muotoutumisen kanssa. Muutos vaati vahvaa sisäistä fokusointia uhkaavimpiin tunteisiin, kuten aggressioon ja rikkinäisyyteen, sekä fuusioitumisen ja erillisyyden tarpeiden välisen ambivalenssin sietämistä. Muutosta tuki terapeutin kyky säilöä potilaan tunteita ja kutsua häntä aktiivisesti yhteiseen havainnointiin ja symbolointiin. Moraalisen defenssin käsitteellistäminen emotionaalisena skeemana avaa täydentävää ja käytännönläheistä tulokulmaa muutostyöskentelyn tueksi.
Sara Nurminen: Irti päästäminen siitä, mikä on jo menetetty – Moraalinen defenssi emotionaalisena skeemana
Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023
Relationaalisen toimijuuden muutos psykoterapiaprosessissa
| Tiivistelmä – Referat – Abstract
Tarkastelen opinnäytetyössäni masentuneen asiakkaan toimijuuden muutosta analysoimalla asiakkaan asemoitumista toimijaksi hänen puhuessaan ihmissuhteistaan. Teoreettisena näkökulmana työssäni on toimijuuden viiden aspektin malli (Seilonen & Wahlström, 2021). Spesifimmin keskityn työssäni tutkimaan asiakkaan toimijuuden muutosta relationaalisuuden aspektin näkökulmasta. Relationaalisuus viittaa intersubjektiivisuuteen ja ihmisen kykyyn havaita ja ajatella itse ja muut ihmiset itsenäisinä psyykkisinä toimijoina. Analyysini pohjalta osoitan, kuinka asiakkaan toimijuus muuttui terapian aikana. Asiakas siirtyi toimijuusesityksissään objektipositiosta havaitsijaposition kautta subjektipositioon. Asiakkaan asemoituminen vahvempana relationaalisena toimijana ilmeni kuvauksissa, joissa asiakas esitti itsensä toimijana, joka ei enää uhraudu tai alistu muiden mielipiteille. Hänen intersubjektiivisessa asemoitumisessaan tapahtui muutos. Myös reflektiivisyys oman toimijuuden suhteen lisääntyi ja hän esitti itsensä intentionaalisena toimijana ihmissuhteissaan. Sami Somiska: Relationaalisen toimijuuden muutos psykoterapiaprosessissa Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023
|
Ongelmallisen kokemuksen psykoterapeuttinen muutos APES-mallin avulla tarkasteltuna
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan assimilaatiomallin avulla, miten psykoterapian aikana asiakkaan ongelmallinen kokemus muuttui prosessin eri vaiheissa. Tarkasteluun otettu ongelmallinen kokemus oli asiakkaan vanhempien alkoholinkäytön aiheuttama ahdistuneisuus. Muutosvaiheet luokiteltiin kahdeksanportaisella APES-asteikolla (Assimilation of problematic experiences scale). Asiakkaan psyykkistä hyvinvointia seurattiin myös toistomittauksin CORE-OM-itsearvioinnilla ja näitä mittaustuloksia rinnastettiin assimilaation etenemiseen.
Opinnäytetyön aineistona on nuoren aikuisen terapiaprosessi, joka pitää sisällään vähän yli kahden vuoden aikana toteutuneet 85 terapiaistuntoa. Istuntojen nauhoitusten ja terapeutin muistiinpanojen pohjalta valikoitiin lopulliseen aineistoon litteroituja otteita istunnoilta, joissa psyykkinen muutosprosessi suhteessa ongelmalliseen kokemukseen näyttäytyy.
Asiakkaan ongelmallinen kokemus assimiloitui osaksi vallitsevaa ääniyhteisöä terapian edetessä ja assimilaation taso nousi siten, että terapia osoittautui tulokselliseksi. Terapian alkuvaiheessa ongelmallinen kokemus oli torjuttu, epämääräinen ja välttelyä oli paljon (APES-tasot 0–2). Terapian keskivaiheen näytteissä ongelmallinen kokemus on määritelty, työstettävissä ja eri äänten kuuluminen mahdollistuu (APES-taso 3–4). Terapian loppuvaiheessa ollaan APES-tasolla 4–5, jossa asiakkaan havainnointi on laajentunut, kokemus siitä, että hän voi itse vaikuttaa elämäänsä on lisääntynyt ja kerronnassa kuuluu ratkaisuyrityksiä ja helpotusta.
Asiakkaan psyykkinen hyvinvointi laski CORE-OM-mittausten kliinisissä pisteissä alkumittaukseen verrattuna terapian ensimmäisen puolen vuoden kohdalla mitattuna ja laski alle lähtötason vasta 18 kk kohdalla. Terapian päättyessä psyykkisen hyvinvoinnin itsearviossa asiakas oli lähes oireeton.
Mirja Färkkilä-Järvinen: ”Boxia avaamassa” –
Ongelmallisen kokemuksen psykoterapeuttinen muutos APES-mallin avulla tarkasteltuna
Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023
Touretten oireyhtymän psykoterapia: systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Touretten oireyhtymä on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, jonka tunnusmerkki ovat pitkäkestoiset tic-oireet. Sen hoitoon on kehitetty spesifejä psykoterapiamuotoja, joiden tehokkuutta sekä terapiavaikutuksen mediaattoreita ja moderaattoreita aikuisten potilaiden hoidossa selvitettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin. Useat systemaattiset kirjallisuuskatsaukset, meta-analyysit ja alkuperäistutkimukset puoltavat tavankääntömenetelmän tai CBIT-intervention tehokkuutta tic-oireisiin verrattuna tukea antavaan psykoterapiaan. Myös ERP-menetelmästä on lupaavia alustavia tuloksia. Tic-oireiden vaikeusaste hoidon alussa ei näytä olevan este terapian tuloksellisuudelle. Muista psykoterapioista tutkimustietoa on vain vähän.
Johan Ahti: Touretten oireyhtymän psykoterapia: systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma sisältäen hypnoterapiaa 2020-2023
Kontekstuaalisen skeematerapian menetelmät toistuvan uupumuksen hoidossa
Opinnäytetyössä tarkastellaan, mitä kognitiivisen psykoterapian menetelmiä voidaan käyttää työ- tai opiskelu-uupumuksen hoidossa. Erityisesti huomio on ollut niin sanottujen kolmannen aallon menetelmien soveltamisessa opiskelijan toistuvan uupumuksen hoidossa. Tutkimusten mukaan haitalliset skeemat ja niihin vastaavat toimimattomat selviytymiskeinot voivat tuottaa työuupumusta lisääviä toimintamalleja. Haitallisten skeemojen ohjaamien toimimattomien toimintamallien jäsentäminen on tärkeä osa toistuvan työuupumuksen hoidon alkua. Uudenlaisen jaksamista tukevan toimintamallin käyttöönotto voi olla kuitenkin haastavaa ja siihen eivät perinteiset skeematerapian menetelmät ole välttämättä riittävät erityisesti toistuvan työuupumuksen kohdalla. Viime aikoina työuupumuksen hoidon tutkiminen on suuntautunut psykologisten prosessilähtöisten menetelmien vaikuttavuuteen. Psykologisista prosesseista mindfulness- ja hyväksyntätaitojen lisäämisellä sekä arvopohjaisella työskentelyllä on erityisesti havaittu olevan merkitystä työuupumuksen hoidossa. Psykologisen joustavuuden lisääminen näiden prosessien kautta tuntuu olevan yksi tärkeä tekijä työuupumuksen hoidossa. Kontekstuaalisen skeematerapian menetelmät ovat lupaavia työuupumuksen hoidossa, koska niissä yhdistetään kolmannen aallon menetelmiä skeematerapiaan. Tutkimustieto aiheesta on kuitenkin vielä niukkaa.
Opinnäytetyö on tapausselostus, jonka aineistona ovat olleet koulutusterapia-asiakkaan nauhoitetut käynnit, piirretyt jäsennykset ja skeemamoodikyselyn SMI-kyselyn (Schema Mode Inventory) tulokset. Aineiston analyysissä on sovellettu teorialähtöisen sisältöanalyysin menetelmiä. Tapausselostuksen tulosten mukaan kontekstuaalisen skeematerapian menetelmät soveltuvat toistuvan uupumuksen hoitamiseen erityisesti sen osalta, että ne lisäävät mooditietoisuutta ja haastavat rikkomaan uupumuksen toimintamallia sekä ohjaavat muuttamaan toimintaa kohti hyvinvointia ja omien arvojen suuntautuneesti. Lisääntyneestä mooditietoisuudesta käsin opittua uupumuksen toimintamallia voi haastaa ja muuttaa omaa käyttäytymistään sekä vahvistaa toimivan aikuisen roolia. Psykologista joustavuutta lisäävät menetelmät auttoivat asiakasta pohtimaan, voisiko riittämättömyyden tunteita hyväksyä ja sitoutua enemmän omien arvojen mukaiseen toimintaan sekä muuttamaan suhtautumista ajatuksiin.
Uupumuksen toimintamallista irti päästäminen voi olla vaikeaa toistuvan uupumuksen kohdalla ja perinteisen skeematerapian menetelmät eivät välttämättä ole silloin riittävät. Näyttää siltä, että tällöin hoidossa on hyvä käyttää integroiden niitä kognitiivisen psykoterapian kolmannen aallon menetelmiä, mitkä lisäävät mooditietoisuutta, hyväksyntää, tietoisuustaitoja ja arvojen mukaiseen toimintaan sitoutumista. Kontekstuaalisen skeematerapian menetelmiä uupumuksen hoidossa ei ole vielä tutkittu paljon ja olisi hyvä saada lisää kuvausta siitä, mitä uutta tämä terapiamuoto tuo uupumuksen hoitoon.
Hanna Heinonen: Kontekstuaalisen skeematerapian menetelmät toistuvan uupumuksen hoidossa
Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2023
Olosuhteiden armoilla olijasta omaa arvoaan rakentavaksi toimijaksi
Tarkastelen tässä opinnäytetyössä yksittäistä psykoterapiaistuntoa, jonka jälkeen asiakkaan ahdistuneisuus väheni. Hyödynnän varhaisen vuorovaikutuksen ja psykoterapian tutkimusta yhdistävää perinnettä, toimijuuden käsitettä sekä keskustelunanalyyttistä psykoterapiatutkimusta. Implisiittisen vuorovaikutuksen näkökulmasta istunnossa säädeltiin yhdessä asiakkaan sietämätöntä ahdistusta, minkä jälkeen sitä oli mahdollista ymmärtää kielellisellä tasolla. Keskityn asiakkaan parakielellisiin ahdistus-dysforian ilmauksiin (mm. itku, puheen muutokset) ja terapeutin tapoihin liittyä näihin. Terapeutin liittyminen oli yhtäältä implisiittistä: prosodista ja keskustelun suuntaa muuttavaa. Terapeutti liittyi asiakkaan ilmaisuihin myös eksplisiittisellä, käsitteellisellä tasolla: esitti tarkentavia kysymyksiä sekä tulkintoja asiakkaan affektiivisesta kokemuksesta, etäännytti sitä ja häivytti asiakkaan toimijuutta suhteessa kokemukseen. Kuvaan, miten asiakkaan affektiivinen ilmaisu jatkui tai vaimeni terapeutin interventioiden jälkeen ja miten hän eteni affektikokemuksensa tutkimiseen ja uudenlaisen toimijuuden ilmaisemiseen suhteessa siihen. Käsitän asiakkaan voimakkaat affekti-ilmaukset istunnon sisäisinä ”now”-hetkinä, joista muodostui kohtaamisen hetkiä terapiadyadin löytäessä uuden tavan olla suhteessa toisiinsa ja asiakkaan ahdistukseen.
Kirsi Mallea: Olosuhteiden armoilla olijasta omaa arvoaan rakentavaksi toimijaksi – Terapeutin liittyminen asiakkaan dysforisen affektin ilmaisuihin ja mitä liittymisestä seurasi yhdessä merkittävässä terapiaistunnossa
Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma (2018-2021)
Kuolemasta, pelosta ja kuolemanpelosta
Tässä opinnäytetyössä pohdin kuoleman mukanaan tuomaa pelkoa muutaman eri tapauksen sekä suruun ja kuolemaan liittyvän teorian avulla. Tapauksissa käsittelen pelkoa, joka nousee läheisen kuolemasta, omasta vakavasta sairastumisesta tai oman kuoleman läheisyydestä. Esiin tuomissani tapauksissa pelko voi estää suruprosessin etenemisen onnistuneesti tai hankaloittaa sen käynnistymistä ja etenemistä. Suruprosessi koostuu realiteettitestauksista ja muistojen uudelleenkäynnistä. Läheisen kuolema nostaa esiin tuhoutumisen pelon. Omaa lähestyvää kuolemaa on vaikea ajatella, ja myös suruprosessi on toisenlainen.
Käsittelen kuolemaan liittyvää pelkoa, joka saa yksilön ahdistuksen defenssinä kieltämään todellisuuden tai pyrkimään ymmärtämään sitä. Kaikessa pelossa on pohjimmiltaan kyse kuolemanpelosta.
Kulttuurissamme puhutaan vähän kuolemasta ja sen mukanaan tuomista ilmiöistä. Haluan omalta osaltani tuoda esiin kuoleman ainutlaatuisena ja samaan aikaan kaikkia koskevana luonnollisena asiana, jonka pohtiminen voi tuoda elämään uusia näkökulmia ja syvyyttä.
Anu Koivisto: Kuolemasta, pelosta ja kuolemanpelosta
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023