Kuukausi: maaliskuu 2020

Maailmassamme korostuu nykyään voimakkaasti erilaiset konfliktit, uhat ja haasteet. Myös koulun tulisi valmistaa lapsia tällaisessa maailmassa elämiseen. Tarvittavia valmiuksia olisi mielestäni luja usko valoisaan tulevaisuuteen, hyvyyteen, yhdessä tekemiseen ja vaikuttamisen mahdollisuuksiin. Viime aikoina positiivinen psykologia ja positiivinen pedagogiikka ovatkin kasvattaneet suosiotaan. Yksi positiivisen pedagogiikan osa-alue on luonteenvahvuuskasvatus, jonka avulla oppilaat yritetään saada huomaamaan ja hyödyntämään omia vahvuuksiaan.

Olin mukana eräässä hankkeessa, jossa opettajat olivat saaneet koulutuksen vahvuuksien opettamiseen alakoulussa. Kävin tapaamassa näitä opettajia ja heidän luokkiaan. Halusin tuoda esiin oppilaiden kokemuksia ja ajatuksia tällaisesta vahvuuskasvatuksesta ja luonteenvahvuuksien merkityksestä. Tutkimukseni tavoitteena oli siis kuvata vahvuusopetukseen osallistuneiden oppilaiden käsityksiä vahvuuksista.

Aineistonkeruussa sovelsin vertaishaastattelun periaatteita, eli laitoin oppilaat haastattelemaan toinen toisiaan. He saivat valmistautua tilanteeseen keksimällä itse haastattelukysymyksiä toisilleen, ja sen jälkeen he toteuttivat haastattelun itsenäisesti ja videoivat sen. Näin pyrin saamaan oppilaiden oman äänen mahdollisimman hyvin kuuluviin.

Tutkimustuloksina sain valtavasti erilaisia ajatuksia vahvuuksista ja vahvuusopetuksesta. Oppilaat olivat kykeneviä hyvin monipuoliseen ja syvälliseen pohdintaan. Muodostin oppilaiden käsityksistä kategorioita, joihin ryhmittelin niitä jäsentääkseni suurta vastausmäärää. Merkittävä tulos oli, että oppilaiden oli vaikeaa ajatella vahvuuksia koulukontekstin ulkopuolelta. Merkittävä osa oppilaista puhui vahvuuksista osaamisena kouluaineissa. Toisaalta moni myös mainitsi luonteenvahvuuksia, kuten rohkeus, sinnikkyys ja luovuus. Oppilailla oli hyvin yhdenmukainen käsitys siitä, että luonteenvahvuuksien tunnistaminen, käyttäminen ja opettaminen on tärkeää. He esittivät laajan kirjon erilaisia perusteita teeman merkittävyydelle.

Uusin opetussuunnitelma korostaa vahvuuksien merkitystä ja esillä pitämistä. Opettajille ei kuitenkaan juuri tarjota konkreettisia välineitä, miten vahvuuksia voisi tuoda koululuokkaan. On tärkeää tietää, että myös oppilaat näkevät teeman niin merkittävänä. Ehkä oppilaatkin voisi ottaa aktiivisemmin mukaan suunnitteluun, kun heillä kerran on niin paljon sanottavaa ja asia koskee kuitenkin heitä itseään. Oppilaiden omasta motivaatiosta voisi olla hyvä lähteä rakentamaan opetuksen suunnittelua. Tutkimukseen osallistuneiden oppilaiden asenteet ja monipuoliset näkökulmat osoittavat, että on hedelmällistä tarjota ääni myös oppilaille. Vahvuusteemaa olisi tärkeää tutkia erilaisissa yhteyksissä ja ympäristöissä. Myös yhteiskunnalliseen keskusteluun tulisi saada tutkimusperustaisia käsityksiä eri tahoilta.

Iida-Lotta Lammela
“Jos ei nää niitä vahvuuksia niin sä voit missata paljon niinku ihmisestä.” – Vahvuusopetukseen osallistuneiden kuudesluokkalaisten käsityksiä vahvuuksista.

Mistä puhutaan? Vanhemmuudesta on keskusteltu paljon sosiaalisessa mediassa ja uutisointi aiheesta on lisääntynyt viime vuosina. Runsain määrin on noussut esiin vanhemmuuden haasteet, väsyminen, tuen puute ja uupuminen. Lohduttavaa kuitenkin on, että positiivisetkin uutisoinnit ovat lisääntyneet. Muun muassa lastenpsykiatri Jukka Mäkelä (2019) Ylen uutisessa korostaa sitä, kuinka vanhemmuudessa voi tietää onnistuneensa yhden asian perusteella. Tämä on yksinkertaisuudessaan vanhemman ja lapsen välinen yhteys. On ensiarvoisen tärkeää, että lapsi luottaa ja jakaa koettua maailmaansa vanhemmilleen.

Tavoite. Tutkimukseni tavoitteena oli kartoittaa vanhempien kokemia huolenaiheita omassa ja lastensa käyttäytymisessä. Tavoitteena oli myös arvioida, millä tavalla vanhempien ja lasten temperamentti on yhteydessä arjen haasteisiin. Tutkimuksessa selvitettiin myös, millaisia kohtauspisteitä ja yhteyksiä vanhemman ja lapsen temperamentin välillä löytyi. Tavoitteena oli tuottaa tietoa temperamentin merkityksestä ja luoda ymmärrystä käyttäytymisen takana olevasta temperamentista. Tutkimuksessa käytetty aineisto oli peräisin Helsingin yliopistossa kehitetystä Silmu parenting -alustasta. Silmu Parenting -palvelun tarkoituksena on tarjota lapsiperheille tieteellisesti todistettua ja luotettavaa tutkimustietoa lapsen kokonaisvaltaisesta kehityksestä. Palvelu tarjoaa vanhemmille mahdollisuuden saada tukea pikkulapsiperheen arjen haasteisiin.

Tuloksia ja johtopäätöksiä. Vanhempien kokemat huolenaiheet lastensa käyttäytymisessä liittyivät rauhattomuuteen, pukeutumiseen, sosiaalisiin tilanteisiin, aggressiiviseen käytökseen, tottelemattomuuteen ja uhmaan, huolestuneisuuteen, huomiohakuisuuteen, ruokailutilanteisiin, nukkumaanmenoon, siirtymiin, impulsiivisuuteen ja kärsimättömyyteen sekä vanhempien kohdalla oman hillinnän hallintaan. Tutkimuksessa vanhemmilla oli temperamenttipiirteenään enemmän kielteistä tunneilmaisua kuin lapsillaan. Kohtauspisteitä tarkasteltaessa saatiin tarkempaa tietoa vanhemman ja lapsen välisten temperamenttien kohtaamisesta. Tulosten mukaan vanhempien ja lasten samankaltaiset temperamentit saattavat aiheuttaa arjen haasteita yhtä lailla kuin erisuuntaiset temperamentit. Vanhemman kielteinen tunneilmaisu lisäsi koettua negatiivisuutta useassa arjen haasteessa. Sekä vanhemmilla että lapsilla nousivat korkeiksi tekijöiksi arjen haasteissa epämukavuuden tunne, turhautuminen ja surumielisyys. Lapsilla nousivat erityisesti esiin temperamenttipiirteinä korkea impulsiivisuus, aktiivisuus ja alhainen reaktioiden ehkäisy. Vanhemmilla oli paljon aistiherkkyyttä ja he kokivat näin ollen haasteet herkästi arjessaan. Kun vanhemmalla oli sekä korkea kielteinen tunneilmaisu että aistiherkkyys näytti siltä, että resilienssi sietää lapsen impulsseja ja nopeaa reaktiivisuutta aiheutti vanhemmassa nopeasti ahdistusta, epämukavuutta, surumielisyyttä ja turhautumista. Vanhemmuudella on merkittävä rooli lapsen temperamentin muovautumisessa. Lapsen temperamentin haavoittuvuuden takia on erityisen tärkeää huomioida vanhemmuuden tukemisessa temperamentin merkityksen ymmärtäminen.

Tiia Hongisto
Temperamentti käyttäytymisen takana – Vanhemman ja lapsen temperamenttien kohtaamisia pikkulapsiperheiden arjen haasteissa