Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavoin Helsingin Sanomien mielipidepalstan korkeakouluhakua käsittelevässä mediakeskustelussa muodostetaan yhteiskunnallisia ja sosiaalisia rajanvetoja, jotka perustuvat koulutustasoon ja korkeakoulutuksen arvoon. Lähestyin mediakeskustelua vallan ja affektien näkökulmasta hahmottelemalla, millaiseen olemiseen ja tuntemiseen diskursseissa houkutellaan. Pyrin siten hahmottamaan, millaista kansalaisuutta ja yhteiskunnallista hierarkiaa diskursiivisissa kamppailuissa tuotetaan.
Tutkimukseni lähtökohdat kytkeytyvät erityisesti jälkistrukturalismiin ja feministiseen tutkimusperinteeseen. Ymmärrykseni mukaan sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä rakentuu ja rakennetaan ”normaalin” ja ”hyväksyttävän” kategorioita, jotka voivat muodostua yksilön kohdalla ulossulkeviksi määritelmiksi. Diskursseissa tuotettu tieto luokittelee ja kategorisoi yksilöitä, yhteiskuntaa ja koulutusta. Määritteleminen sisältää valtaa, sillä se on aikaansaavaa. Se on tuottamassa ja vahvistamassa ymmärrystä siitä, millaisena yhteiskunnassa tulee kuulluksi.
Korkeakoulutuksen arvoa määrittelemässä
Lähestyin tutkimukseni tavoitteita aiemman yhteiskuntatieteellisesti suuntautuneen koulutuksen tutkimuksen pohjalta. Tutkimusten mukaan yksilö hahmotetaan suomalaisessa koulutuspolitiikassa vapaana toimijana, joka tekee rationaalisia koulutuksellisia valintoja sijoittaen siten itseensä ja tulevaisuutensa. Koulutuspolitiikan kehityskulku on vaikuttanut viime vuosina tehtyihin reformeihin, jotka ovat muuttaneet korkeakoulujen opiskelijavalintoja. Tutkimukseni paikantuu korkeakouluhakuun kevään 2020 yhteishaun näkökulmasta.
Kevään 2020 yhteishausta tuli poikkeuksellinen, sillä koronaviruspandemia sulki monilta osin yhteiskunnan ja aiheutti myös pääsykoejärjestelyihin muutoksia. Korkeakoulujen päätökset todistusvalinnan laajentamisesta ja pääsykokeiden poikkeusjärjestelyistä aiheuttivat erityisesti monelle pääsykokeeseen valmistautuneelle hakijalle hankalan tilanteen. Nopeasti kehittyneessä poikkeustilanteessa asettuivat vastakkain terveydelliset uhat ja opiskelijavalintojen merkitys yksilölle, yhteiskunnalle sekä korkeakouluille. Tilanne herätti mediassa keskustelua, johon syvennyin vallan ja eriarvoisuuden näkökulmasta. Tarkastelin Helsingin Sanomissa julkaistuja mielipidekirjoituksia, joissa otetaan kantaa opiskelijavalintoihin ja yhteishaun järjestämiseen.
Koulutuspoliittinen yksilöllisyyden ihanne ja vaatimus
Analyysini perusteella mielipidekirjoitusten muodostamassa diskursiivisessa käytännössä määritellään korkeakoulutuksen arvoa yhteiskunnassa ja tuotetaan koulutustasoon sekä koulutuksellisiin saavutuksiin perustuvaa yhteiskunnallista hierarkiaa. Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa koulutustasoon perustuvat erot oikeutetaan usein perustelemalla, että koulutusjärjestelmä tarjoaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet koulutusvalintojen tekemiseen. Tutkimukseni vahvistaa kuitenkin aiemmassa tutkimuksessa esiin tuotua kritiikkiä, jonka mukaan koulutuksen mahdollisuuksista puhuminen häivyttää koulutuksen poliittiset arvokeskustelut sekä monet yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja kulttuuriset kiinnikkeet, jotka säätelevät yksilön mahdollisuuksia.
Yksilöllisyydestä on muodostunut viime vuosikymmeninä koulutuspoliittinen ihanne, mutta tutkimukseni perusteella se on samanaikaisesti myös vaatimus. Korkeakouluhakija näyttäytyi tutkimuksessani nuorena aikuisena, joka kamppailee paikastaan koulutusjärjestelmässä ja yhteiskunnassa. Analyysini perusteella yksilöllisyyteen kannustaminen johtaa itsevastuullisuuden ja itsensä kehittämisen vaatimuksiin. Vastuun ottamisen vaatimus on siirtämässä yhteiskunnallista ja kollektiivista vastuuta rakenteellisista ongelmista yksilölle. Yksilöllisyyteen luottaminen sisältää myös olettamuksen siitä, että yhteiskunnassa menestyminen perustuu ahkeraan työntekoon ja omiin, rationaalisesti tehtyihin valintoihin. Se vaikeuttaa vallan ja eriarvoisuuden tunnistamista ja saa vetäytymään sisäänpäin, oman selviytymisen varmistamiseen.
Yksi tutkimukseni keskeisistä tavoitteista oli kyseenalaistaa feministisen tutkimusperinteen mukaisesti oletusta tiedon ja tietämisen neutraalista luonteesta. Tutkimustuloksiani ei ole tarpeen irrottaa historiallisista kiinnikkeistään, sillä pyrin ennen kaikkea tiedon ja tuntemisen kontekstualisoimiseen. Tutkimukseni auttaa kuitenkin ymmärtämään, kuinka koulutuspolitiikassa on tarpeen nähdä puheen ja toiminnan taustalla vaikuttaviin arvovalintoihin ja niiden seurauksiin asti.
Liisa Sorvoja
Pro gradu -tutkielma: Toivosta toivottomuuteen – valta, affektit ja korkeakoulutuksen arvo