Laadukkaana pidetty suomalainen varhaiskasvatus on viime vuosina saanut runsaasti kielteistä huomiota. Julkinen keskustelu varhaiskasvatuksen kuormittavista työoloista, heikosta palkkauksesta ja jatkuvasta työvoimapulasta näyttää lisääntyneen. Samanaikaisesti julkinen puhe alle kouluikäisten lasten käyttäytymisen haasteista varhaiskasvatuksessa on lisääntynyt. Kiinnostuin yhtäältä omien kokemusten ja toisaalta julkisen keskustelun pohjalta tutkimusaiheesta, jossa tarkasteltaisiin varhaiskasvatuksen henkilöstön kuormittuneisuuden ja lasten itsesäätelyn haasteiden välisiä vuorovaikutusmekanismeja.
Aiemmat tutkimukset osoittavat, että varhaiskasvatuksen henkilöstön kuormittuneisuudella on yhteys pedagogiseen laatuun lapsiryhmissä. Osassa tutkimuksia henkilöstön stressin on havaittu olevan yhteydessä myös lasten itsesäätelyn haasteisiin. Toisaalta sosiaalisen tuen ja osallisuuden kokemuksen tiedetään puskuroivan stressin haitallisia vaikutuksia. Varhaiskasvatusikäiset lapset ovat itsesäätelytaitojen oppimisen suhteen kriittisessä herkkyysvaiheessa. He tarvitsevat osaavan aikuisen sensitiivistä ohjausta ja läsnäoloa kehittyvän itsesäätelynsä tueksi. Tutkimukseni keskeinen kysymys oli, miten käy tälle tuelle, jos henkilökunta päiväkodeissa on hyvin kuormittunutta. Kysymys on yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä tutkimusten mukaan hyvät itsesäätelytaidot varhaislapsuudessa ennustavat niin koulussa menestymistä kuin yleisestikin hyvinvointia ja elämässä pärjäämistä. Voidaan sanoa, että itsesäätelytaidot muodostavat oppimisen perustan.
Artikkelimuotoinen gradututkielma vaatii paljon ponnisteluja, mutta myös palkitsee
Koska tein artikkelimuotoisen pro gradu -tutkielman, en voi tässä kirjoituksessa vielä suoraan viitata tutkimuksen tuloksiin. Tämäkin oli asia, jonka opin vuoden aikana tehdessäni tutkimusartikkelia osana tutkimusryhmää. Opin siis, että en saa julkaista graduni tutkimustuloksia, jotta anonyymi vertaisarviointi tiedejournaaliin ei vaarantuisi. Opin lukuisia muitakin asioita, kuten määrällisten tutkimusmenetelmien hienouksia muun muassa mediaatio- ja moderaatioanalyysia sekä rakenneyhtälömallinnusta. Sain kokeneilta tutkijoilta mahtavaa sparrausta ja kriittisiä kommentteja. Opin paljon siitä, miten tieteellinen tieto tutkimusryhmän jäsenenä rakentuu. Vastaavasti jouduin myös sitoutumaan siihen, että artikkelimuotoisen gradun kanssa ei voi mennä siitä, mistä aita on matalin. Jouduin hiomaan artikkelia vielä silloinkin, kun itse ajattelin sen olevan täysin valmis. Kokemus oli todella opettavainen ja mielenkiintoinen. Voin lämpimästi suositella artikkeligradun tekemistä ainakin niille opiskelijoille, joita tutkijan ura kiinnostaa.
Jos olet kiinnostunut artikkelimuotoisesta gradusta, ota yhteyttä tutkimushankkeeseen tai tutkimusryhmään, joiden tutkimusaiheet ovat lähellä kiinnostuksen kohteitasi. Itse pääsin tekemään tutkimusta DAGIS-tutkimushankkeeseen. DAGIS on Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksen hallinnoima monivuotinen hanke, jossa on tuotettu paljon tutkimusta lasten hyvinvointiin ja elintapoihin liittyen. Oma kvantitatiivinen aineistoni koostui hankkeen aineistosta, joka kerättiin laajaa interventiotutkimusta varten. Monesti erilaisissa hankkeissa kerätään valtava määrää dataa, jota tutkijat voivat hyödyntää. Minulla oli onnea, että pääsin hankkeeseen, jossa oli kerätty täsmälleen kaavailemaani tutkimusaiheeseen sopivaa aineistoa. Tutkimushankkeessa kerätyn valmiin aineiston käyttäminen erityisesti kvantitatiivisessa gradututkimuksessa on erittäin varteenotettava vaihtoehto, sillä se on yleensä kerätty hyvin validoiduilla mittareilla.
Jemina Sohlstén-Nederström
Varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija