Tutkimuksen tavoite
Perhetaustan ja koulukiusatuksi tulemisen yhteyttä on tutkittu runsaasti erityisesti kansainvälisellä tutkimuskentällä, mutta myös Suomessa. Perhetaustaa on tarkasteltu useimmiten perheen sosioekonomisen aseman näkökulmasta. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että koulukiusatuksi tulemisen todennäköisyyteen vaikuttavat erilaiset perhetaustatekijät sekä lapsen perhetausta unohtamatta muita yksilöllisiä tekijöitä, kuten sosiaalisia taitoja. Tutkimuksessa käytettyä perhetausta-viitekehystä on tarkasteltu erityisesti vanhempien ja lapsen välisen suhteen sekä vanhempien toiminnan näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on saada lisää tietoa siitä, mitkä perhetaustatekijät mahdollisesti ennustavat suomalaisten neljäs- ja viidesluokkalaisten lasten kiusatuksi tulemista.
Tutkimuksessa käytetyt menetelmät
Tutkimuksessa käytettiin tutkimusaineistona vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn tuottamaa kyselyaineistoa. Oppilaat ovat vastanneet kyselyyn koulupäivän aikana oman opettajan valvonnassa maaliskuussa 2019. Kouluterveyskysely on valtakunnallisesti toteutettu tutkimus, jonka kohderyhmänä on koko kohderyhmään kuuluva ikäluokka. Kouluterveyskysely järjestetään parittomina aina parittomina vuosina. Tutkimuksessa käytettyyn kyselyyn vastasi yhteensä 99 632 neljäs- ja viidesluokkalaista, joista 70 814 vastaukset läpäisivät analyysille asetetut kriteerit. Aineistosta muodostettiin kyselylomakkeen kysymysten perusteella kymmenen perhetaustaa kuvaavaa muuttujaa sekä sukupuolimuuttuja. Näistä perhetaustaa kuvaavista muuttujista neljä oli summamuuttujia ja loput yksittäisiä muuttujia. Muuttujien vaikutusta kiusatuksi tulemiseen tutkittiin logistisella regressioanalyysillä. Tutkimuksessa käytetty lopullinen regressiomalli muodostettiin pakotetulla menetelmällä. Mallin tarkkuutta ja hyvyyttä testattiin selitysastetta mittaavilla tunnusluvuilla, Hosmer-Lemenshown testillä sekä luokittelutaulukolla.
Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset
Aiemmasta tutkimustiedosta poiketen tässä tutkimuksessa tarkastellut perhetaustatekijät eivät osoittautuneet merkittäviksi ennustimiksi koulukiusatuksi tulemiselle. Toisin sanoen tässä tutkimuksessa käytettyjen perhetaustaa kuvaavien muuttujien avulla ei pystytä ennustamaan luotettavasti oppilaan kiusatuksi tulemista. Perhetaustatekijöistä muodostettu regressiomalli oli tilastollisesti merkitsevä, mutta pystyi selittämään ainoastaan 8.4 prosenttia kiusatuksi tulemista mittaavan muuttujan vaihtelusta. Oppilaan kokema vanhempien toteuttama laiminlyönti näyttäytyi tämän mallin parhaimpana kiusatuksi tulemisen ennustimena. Toisin sanoen, mitä enemmän oppilas oli kokenut laiminlyöntiä, sitä suurempi todennäköisyys hänellä oli tämän mallin mukaan joutua kiusatuksi. Vanhempien toteuttamista väkivallan muodoista henkinen väkivalta ennusti parhaiten kiusatuksi tulemisen todennäköisyyttä. Muita tutkittuja väkivallan muotoja olivat fyysinen väkivalta ja väkivallan todistaminen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös tyttöjen ja poikien välistä kiusatuksi tulemista. Mallin mukaan tyttöjen ja poikien välistä kiusaamista tarkastelemalla voidaan todeta, että tässä mallissa pojilla on hieman tyttöjä suurempi todennäköisyys tulla kiusatuksi. Vaikka tutkimus ei pystynyt antamaan luotettavaa kuvaa niistä perhetaustatekijöistä, jotka lisäävät oppilaan kiusatuksi tulemisen todennäköisyyttä, antaa se tärkeitä suuntaviivoja. Mielenkiintoinen ja hedelmällinen jatkotutkimuksen aihe olisikin tutkia aihetta lisää sekä pyrkiä löytämään luotettavia ennustimia kiusatuksi tulemiseen perhetaustatekijöiden näkökulmasta.
Sini Saari
”Neljäs- ja viidesluokkalaisten oppilaiden perhetaustatekijöiden yhteys kiusatuksi tulemiseen”