Taustaa
Lapsuudenkodista poismuuttamista pidetään länsimaissa tärkeänä askeleena kohti itsenäistä elämää. Suomessa yksin asuminen on lisääntynyt voimakkaasti nuorten keskuudessa viimeisten 30 vuoden aikana, ja nykyään lapsuudenkodista muutetaan huomattavasti aiempaa useammin asumaan yksin. Omaan kotiin muuttamisen myötä nuoret toivovat löytävänsä omaa tilaa, rauhaa, toimijuutta ja itsenäisyyttä. Kotia ei saa valmiina, ja siten ennen kuin voidaan kokea, että jokin paikka on koti, tulee tila ottaa haltuun. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmissuhteet ovat merkittävä tekijä kodin tunnun synnyssä, mikä herättää pohtimaan, kuinka lapsuudenkodistaan poismuuttavat nuoret aikuiset alkavat tuntea kodin tuntua uudessa kodissa, jossa ei asu muita. Elämänkulullisena siirtymänä lapsuudenkodista poismuutto ja itsenäistyminen koskettavat lähes jokaista elämänsä aikana, ja siksi ensimmäiseen itsenäiseen asuntoon kotiutuminen on tärkeä tutkimuskohde.
Kodin tunnun syntyä tutkittaessa halutaan keskittyä erikseen myös esinenäkökulmaan. Muutettaessa esineet tulevat näkyviin ja niiden merkitykset kyseenalaistetaan. Lapsuudenkodin jälkeisessä ensimmäisessä kodissa nuoret aikuiset ovat ensimmäistä kertaa määrittämässä kokonaisen kodin esineistöä. Aiempien tutkimusten perusteella esineiden merkitys inhimillisessä elämässä on kiistaton. Esineet välittävät ihmissuhteita, kantavat merkityksiä ja muokkaavat kulttuuria. Tämä tutkimus kytkee kotitaloustieteen materiaalisen kulttuurin tutkimuksen ja kulutustutkimuksen esinekäsitykseen, jossa esine nähdään funktionaalisuutensa ohella symbolisena, merkityksiä välittävänä ja aktiivisena objektina.
Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lapsuudenkodistaan poismuuttaneiden nuorten aikuisten kokemuksia itsenäiseen kotiin asettumisesta, ja sitä, miten kyseisestä uudesta asunnosta tulee koti. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia esinesuhteen käsitteen avulla, mitä merkityksiä esineet kantavat ja välittävät, ja millä tavoin ne auttavat kiinnittymään lapsuudenkodin jälkeiseen itsenäiseen kotiin.
Tutkimuksessa haettiin vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
- Mistä tekijöistä kodin tuntu muodostuu lapsuudenkodistaan poismuuttaneiden nuorten aikuisten ensimmäisessä itsenäisessä kodissa omaelämäkerrallisten kertomusten perusteella?
- Mikä merkitys esineillä on kodin tunnun synnyssä lapsuudenkodistaan poismuuttaneiden nuorten aikuisten ensimmäisessä itsenäisessä kodissa omaelämäkerrallisten kertomusten perusteella?
Tutkimus toteutettiin kerronnallisena tutkimuksena ja tutkimusaineisto kerättiin omaelämäkerrallisina kertomuksina Helsingin yliopiston E-lomakkeella. Lopullinen aineisto koostui 70 iältään 19–28-vuotiaan Suomessa asuvan omaelämäkerrallisesta kertomuksesta. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin ja analysoinnin apuvälineenä käytettiin Atlas.ti-ohjelmistoa.
Tutkimustulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksen perusteella kodin tuntua muodostui lapsuudenkodin jälkeisessä kodissa fyysisen, sosiaalisen ja koetun tilan konteksteissa, joista viimeinen korostui eniten. Itsenäisen kodin tuntua muodostivat seitsemän pääteemaa, joita olivat asunto ja asuinympäristö, yksityisyys, itsenäisyys, arjenhallinta, aistikokemukset, ihmissuhteet sekä esineet. Nuorten aikuisten itsenäiseen kotiin asettumista leimasi yksilöllisyyden eetos, eli kodin tunnun piirteet heijastivat eletyn ajan yhteiskuntaa. Yksilöllisyyden lisäksi kodin tunnun synnyssä korostui tuttuus – uuteen elämänvaiheeseen kaivattiin tuttuja elementtejä, kuten lapsuudenkodista tuttuja rutiineja tai esineitä, helpottamaan siirtymää. Nuorten aikuisten esinesuhteiden perusteella kodin tuntua muodostivat monipuoliset esinevälitteiset mekanismit, eli esineillä oli oleellinen merkitys kodin tunnun synnyssä.
Ei ole yllättävää, että juuri niiden asioiden toteutuminen, joita yhä lapsuudenkodissaan asuvat havittelevat aiempien tutkimusten mukaan omalta kodiltaan – itsenäisyys, toimijuus, oma tila – toivat omaan kotiin muuttaneille nuorille aikuisille kodin tuntua. Vaikuttaa siis siltä, että omien toiveiden ja tavoitteiden saavuttaminen mahdollistaa itsenäisen kodin tuntua.
Kertomuksia sävytti kotimäärittelyn moninaisuus, ja tutkimus vahvistaakin aiempien tutkimusten havaintoa nuorten aikuisten kokemuksesta kodista sirpaloituneena ja vaikeasti paikannettavana. Itsenäisen kodin tunnun muodostuminen vaikuttaa olevan prosessi, joka voi viedä kauankin aikaa, koska siihen kytkeytyy vahvasti nuoren aikuisen suhde lapsuudenkotiin ja siirtymävaiheen identiteettityöskentely.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi kotitalousopetuksessa ja nuorisotyössä käsiteltäessä omaan kotiin muuttamista. Monialaisena oppiaineena kotitalous luo mahdollisuuden käsitellä nuorten kanssa kodin tunnun synnyn vivahteikasta merkityskenttää, ja vahvistaa nuorten edellytyksiä lapsuudenkodista poismuuttoon.
Meeri Honkamaa
Kodin tuntua muodostavat tekijät lapsuudenkodin jälkeisessä ensimmäisessä itsenäisessä kodissa – Esineiden merkitys kodin tunnun synnyssä