Tutkimuksen taustaa
Vaikka moni luokanopettajaopiskelija tekee opettajan sijaisuuksia opintojen ohella, valmistumisen jälkeen heillä on edessään suuri harppaus tuntemattomaan. Työelämään siirtyminen aiheuttaa monelle vastavalmistuneelle luokanopettajalle epävarmuutta siitä, miten he pärjäävät luokanopettajan vaativassa ammatissa. Huolta aiheuttavat muun muassa oma osaaminen tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa, haastavat tilanteet vanhempien kanssa ja oma jaksaminen. Aiempien tutkimusten mukaan opettajien kokema pystyvyys – opettajapystyvyys – on kaikkein heikoimmillaan noviisiopettajana, kun työkokemusta opettajan työstä on alle kaksi vuotta. Tämä on myös todennäköisin ajanjakso alanvaihdolle.
Eikä heikko opettajapystyvyys rajoitu pelkästään noviisiopettajiin. Huolia esiintyy jo opintojen aikana, jatkuvat työelämässä ja pahimmillaan jatkuvat läpi työelämän. Opettajilta vaaditaan yhä enemmän erilaista osaamista, mikä heijastuu siihen, että myös erilaiset huolenaiheet moninkertaistuvat. Tässä tutkimuksessa otetaan näistä huolenaiheista selvää.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimukseni tarkoituksena oli kuvailla, millaisia huolenaiheita luokanopettajaopiskelijoilla, noviisiluokanopettajilla ja kokeneilla luokanopettajilla on eri opettajan osaamisen osa-alueissa. Lisäksi heidän huolenaiheistansa tehtiin pientä vertailua.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka tutkimussuuntauksena käytettiin fenomenografiaa. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahta luokanopettajaopiskelijaa, kahta noviisiluokanopettajaa ja kahta kokenutta luokanopettajaa puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla.
Tulokset ja johtopäätökset
Vastaajaryhmillä oli paljon erilaisia huolenaiheita opettajan osaamisen eri osa-alueissa. Suurin osa huolenaiheista liittyi luokanopettajaopiskelijan tai luokanopettajan omaan opettajapystyvyyteen, mutta myös muita huolia koettiin. Eniten omaan opettajapystyyteen liittyviä huolia koettiin tiedonkäsittelyssä, ongelmanratkaisussa, luovuuden käyttämisessä ja metakognitiivisissa taidoissa.
Vastaajaryhmien välillä eniten opettajapystyvyyteen liittyviä huolia kokivat noviisilopettajat, toiseksi eniten luokanopettajaopiskelijat ja vähiten kokeneet opettajat. Tämä tutkimustulos tuki aiempia tutkimuksia, joiden mukaan opettajapystyvyys on heikoimmillaan noviisiopettajana.
Tutkimuksen keskeisin sanoma on se, että liian monen luokanopettajaopiskelijan opettajapystyvyys heikkenee, kun hän siirtyy opinnoista työelämään. Opettajankoulutuksen tulisi pohtia toimenpiteitä, jotta vastavalmistuneet luokanopettajat olisivat ”valmiimpia” siirtyessään työelämään. Myös uusien luokanopettajien perehdytykseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.
Pauli Juurikko
Luokanopettajaopiskelijoiden, noviisiluokanopettajien ja kokeneiden luokanopettajien kokemuksia omasta opettajapystyvyydestään