Kuukausi: tammikuu 2023

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavoin uran alussa olevat kotitalousopettajat ovat toteuttaneet yhteisopettajuutta sekä mitä he kertovat opetuksen yhteissuunnittelusta. Tutkimuksen tausta liittyy perusopetuksen toimintakulttuurin muutokseen 2014 aikakauden opetussuunnitelmassa, jossa yhteisopettajuus nähdään yhteisöllisenä tapana toteuttaa ja suunnitella opetusta. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostui yhteisopettajuuden käsitteestä osana kotitalousopetuksen suunnittelua.

Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen menetelmillä ja siihen osallistui yhteensä viisi uran alussa olevaa kotitalousopettajaa. Aineiston keruu toteutettiin yksilöhaastatteluina Teams-verkkosovelluksen avulla, ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Aineiston analyysissä hyödynnettiin myös Gutierezin (2020) mallia opetuksen yhteissuunnittelusta, jonka kautta pyrittiin löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiin.

Tutkimustulokset jakautuivat kahteen osaan, jossa ensimmäiseksi kategoriaksi muodostui yhteisopettajuuden toteutuminen kotitalousopettajan työssä ja opetuksen suunnittelussa. Toiseksi kategoriaksi muodostui yhteisopettajuuteen liittyvät edellytykset ja edut. Tuloksista kävi ilmi, että yhteisopettajuutta toteutettiin sekä lähikollegan että oppiainerajojen tapahtuvan yhteistyön kautta. Opetuksen suunnitteluun liittyvät yhteistyö näyttäytyi opetusmateriaalin jakamisen, päivittämisen ja tuottamisena kautta. Yhteisopettajuuden edellytyksenä nähtiin riittävä aika, johdon tuki ja toimiva yhteistyö. Kotitalousopettajat kuvasivat myös etuja, jotka liittyivät esimerkiksi kollegiaaliseen tukeen ja jaettuun asiantuntijuuteen.

Tässä tutkimuksessa yhteisopettajuus opetuksen suunnittelun näkökulmasta näyttäytyi jokseenkin vähäisenä. Tuloksista nousi esiin useita eri tekijöitä, jotka vaikuttivat yhteisopettajuuden toteuttamiseen. Yhtenä haasteena pidettiin esimerkiksi opetuksen suunnitteluun tarvittavaa aikaa ja sen riittävyyttä. Tutkimuksen kohteena oli uran alussa olevat kotitalousopettajat, jolloin työkokemus tulee ottaa huomioon. Toisaalta tutkimuksesta nousi esiin se, millä tavoin yhteisopettajuuden käsite ymmärretään käsitteenä ja käytännön tasolla. Tutkimukseen osallistuneet näkivät kuitenkin yhteisopettajuuden mahdollisena työmuotona kotitalousopetuksen suunnittelussa. Lisäksi uran alussa olevat kotitalousopettajat kertoivat, että oma arviointi osaaminen kehittyi yhteistyön myötä. Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista selvittää, miten pitempään työelämässä olleet kotitalousopettajat toteuttavat opetusta ja, millä tavoin yhteisopettajuus näyttäytyy heidän työnkuvassaan. Tutkimus oli samaa suuntaa antava aiempien tutkimusten kanssa ja antoi osviittaa yhteisopettajuuden toimintamallin kehittämiseen kotitalousopetuksen näkökulmasta.

– Henna Korkala

“Ja se et semmonen et kahden aivot on niin paljon enemmän kuin yhden, varsinki nuorella opettajalla, et mä oon niinku oppinut sen, minkä mää koen, mikä on mun selviämisen, jaksamisen ja työn mielekkyyden kannalta hyvin merkittävää niin semmoset taidot mää oon niinku oppinut yhteistyössä toisten opettajien kanssa”

– Kotitalousopettajan ajatuksia yhteisopettajuuden eduista

Taustaa

Siirtyminen etäopetukseen pandemian aikana muutti suuresti opetusvuorovaikutusta. Vuorovaikutuksen määrät vaihtelivat pelkistä tehtävänannoista aina lukujärjestyksen mukaan toteutettuun videoyhteysopetukseen. Myös oppilaiden sekä koulusta, että muualta saaman tuen määrä vaihteli suuresti. Tutkimuksen kiinnostuksen kohteena olivat oppilaiden kokemukset etäopetusajan matematiikan suoriutumisesta ja saadusta tuesta. Tutkimuksella haluttiin tarkastella myös opetuskielestä poikkeavaa kotikieltä puhuvien oppilaiden kokemusta matematiikan etäopiskelusta. Fyysisen läsnäolon puuttuessa opetuksesta, kielen merkitys saattoi korostua. Erityistä kiinnostusta herätti se, hyötyykö kotikieleltään opetuskielestä poikkeava oppilas digivälitteisestä opetuksesta samoin kuin valtakieltä puhuva oppilas?

Menetelmät

Tutkimus toteutettiin suuren kyselytutkimuksen aineistolla, käytten spss ohjelman epäparametrisia menetelmiä. Kysely oli lähetetty kaikkiin peruskouluihin koulujen palattua lähiopetukseen. Tutkimuksessa käytettiin oppilaiden vastauksia, joissa he arvioivat omaa matematiikan tehtäväsuoriutumista, opettajan saavutettavissaoloa ja eri tahoilta saatua tukea.

Tulokset

Tutkitussa aineistossa opettajan saavutettavissaolo oli positiivisessa yhteydessä opppilaan matematiikan tehtäväväsujumisen kanssa. Opetuksen määrä on siis tärkeässä asemassa myös etäopetuksessa. Eriävät käytenteet opetuksen määrässä ovat siis voineet tuoda tasa-arvohaasteita perusopetukseen.

Eri tahoilta saatu tuki oli negativiisessa yhteydessä tehtäväsuoriutumiseen, paitsi vanhemmilta saatu tuki, joka oli positiivisessa yhteydessä  ja opettajan tuki, jolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä tehtäväsuoriutumiseen. Tuen yhteyttä tehtäväsuoriutumiseen tarkastellessa on otettava huomioon sen kohdentaminen. Tutkimuksen tulokset viittaisivat oppimisen tuen kohdentuvan sitä enemmän tarvitseville.

Opetuskielestä poikkeavaa kotikieltä käyttävien, eli maahanmuuttotaustaisten oppilaiden vastausten mukaan opettajan saavutettavissa olo oli heillä vahvemmassa yhteydessä oppilaan kokemaan tehtäväsujumiseen, kuin suomen tai  ruotsinkilelisillä oppilailla. Puhutun kielen korostuminen etäopetuksessa ja kielen tukemisen estyminen elein, ilmein, osoittelemalla tai muunlaisin keinoin ei asettanut tämän tutkimuksen mukaan vähemmistökieliryhmien oppilaita opetuksen tuoman hyödyn suhteen heikompaan asemaan.

Tea Romanovski

Yläkouluoppilaiden kokema matematiikan opettajan saatavilla olo, tuki ja oma tehtäväsuoriutuminen kotimaisten ja vieraiden kielten ryhmissä pandemian aikana.