Minäpystyvyyden tukeminen musiikin tunneilla arvioinnin näkökulmasta – pakollinen painajainen vai merkittävä motivaattori?

Tutkimuksen toteutus

Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä on tutkia luokanopettajien käsityksiä minäpystyvyyden tukemisesta musiikin tunneilla arvioinnin näkökulmasta. Tarkoituksena on tutkia, miten erilaiset arviointimenetelmät tukevat oppilaan minäpystyvyyden rakentumista, ja mitä arviointimenetelmiä musiikin tunneilla käytetään. Tarkoituksena on myös selvittää, mitä muita vaikuttavia tekijöitä minäpystyvyyden tukemiseen liittyy.

Tutkimuksen ilmiönä on, miten minäpystyvyyttä voidaan tukea musiikin tunneilla arvioinnilla sekä muilla keinoilla. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena, jossa haastattelen kuutta musiikkia opettavaa luokanopettajaa, joita tarkastelen omina tapauksina tutkittavan ilmiön ympärillä. Jokainen haastateltava tuo tutkimukselle oman näkökulmansa tutkimusaiheesta. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Miksi minäpystyvyyden tukeminen ja arviointi?

Päädyin minäpystyvyyden tukemisen ja arvioinnin yhteyden tutkimiseen, koska aihe on oppimisen kannalta merkittävä. Oppiminen aiheena kiinnostaa myös itseäni yleisesti. Minäpystyvyysuskomukset liittyvät oppilaiden oppimismotivaatioon ja -halukkuuteen. On myös tärkeää ja kiinnostavaa tutkia, miten paljon opettaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa oppilaan oppimiseen ja onnistumiseen, koska monesti ei ajatella, miten paljon merkitystä opettajan toiminnalla on ylipäätään koulussa. Arviointia voidaan pitää opettajan toimintana, joka vaikuttaa oppilaan oppimiseen. Minäpystyvyyttä ei ole tutkittu paljoa musiikin tuntien kontekstissa, joten sekin lisää oman kiinnostavuutensa tutkimukseen.

Tutkimustulokset

Tutkimustuloksista nousee esille, miten minäpystyvyyden tukeminen musiikin tunneilla on haastavaa, sillä suuret ryhmäkoot aiheuttavat opettajille paineita siitä, miten pitäisi opettaa, arvioida ja tukea oppilaita yhtä aikaa. Musiikin oppiaineen arviointia pidetään jo itsessään haastavana, sillä isoissa luokissa joukosta erottuvat ryhmien ääripääoppilaat, jolloin arviointi on haastavaa keskitasoisten oppilaiden osalta. Minäpystyvyyden tukemisen ja arvioinnin yhdistäminen on opettajien mielestä hankalaa. Aineiston perusteella arvioinnin toteutus koulujen resursseilla ei ole toimivaa, mikä lisää haasteita tukemista edistävän arvioinnin toteuttamisessa. Iso tekijä arvioinnin toteuttamisessa on myös opettajan oma osaaminen musiikin opetuksessa.

Tärkeimpänä arviointimenetelmänä minäpystyvyyden tukemisen kannalta pidetään jatkuvaa arviointia, nimenomaan havainnointia.  Havainnoinnin kerrotaan olevan haastavaa, ja aiheuttavan stressiä opettajille musiikin tuntien aikana, sillä opettajien huomio keskittyy helposti tuntien opetuksen sijaan siihen, miten he saavat havainnoitua oppilaiden osaamista. Myös musiikin numeroarviointi nousee esille tutkimustuloksissa. Se herättää ristiriitaisia tunteita. Osa opettajista haluaisi suosia sanallista arviointia, vaikka pitääkin sitä haastavampana arviointimenetelmänä minäpystyvyyden tukemiseksi. Soitto- ja laulukokeet herättävät myös erilaisia mielipiteitä haastateltavien keskuudessa.

Tutkimuksen mukaan minäpystyvyyden tukemiseen liittyvät muut tekijät ovat oppilaantuntemus, perhetausta ja harrastuneisuus. Kun opettaja tuntee oppilaansa ja hänen taustansa, on opettajan helpompi lähteä tukemaan oppilaan minäpystyvyyttä ja käyttämään minäpystyvyyden tukemiseen sopivia menetelmiä.

Tutkimustulosten merkitys

Tämä tutkimus nostaa esille muun muassa sen, miten opettajien taitotasoerot musiikin opetuksessa vaikuttavat opetuksen ja arvioinnin toteuttamiseen. Vaikka jokainen luokanopettaja on käytännössä kelpoinen opettamaan musiikkia alakoulussa, on hämmästyttävää, miten suuria eroja aineistosta nousee esille opettajien välillä. Tutkimus osoittaa, että luokanopettajakoulutuksia tulisi tarkastella ja yhtenäistää, jotta jokaisella luokanopettajalla olisi samanlaiset mahdollisuudet musiikin opetukseen.

Minäpystyvyyden tukemisen ja arvioinnin yhteys osoittaa, miten oppiminen ei ole vain mekaanista suorittamista, vaan vaatii taustalle tekijöitä, joilla oppilas voi kehittää oppimistansa. Minäpystyvyysuskomukset vaikuttavat siihen, miten oppilas kokee onnistuvansa koulussa, joka vaikuttaa suoraan oppilaan oppimiseen. Oppimisen taustalle on tärkeä löytää uusia mekanismeja, joilla opiskelua voidaan tehostaa ja luoda oppilaille onnistumisen kokemuksia. Onnistumisen kokemukset motivoivat koulussa työskentelyä.

Tutkimus osoittaa myös, mikä merkitys oppilaantuntemuksella on minäpystyvyyden tukemisen kannalta. Oppilaantuntemuksen merkityksen voisi ottaa huomioon kouluissa niin, että opettajille annetaan mahdollisuus tutustua oppilaisiin paremmin. Käytännössä tällainen järjestely vaatisi luokkakokojen pienennystä. Oppilaantuntemuksen merkitys minäpystyvyyden tukemisessa on tärkeä, sillä minäpystyvyysuskomukset määrittelevät pitkälti sen, miten oppilas suhtautuu koulunkäyntiinsä. Kun opettaja osaa tukea oppilaitaan oikealla tavalla, se voi parhaimmillaan johtaa oppilaiden kehitykseen ja loistaviin onnistumisiin.

Tämä tutkimus antaa uusia näkökulmia vähemmän tunnetulle käsitteelle (minäpystyvyys), joka on kuitenkin merkittävä käsite kasvatustieteessä. Tutkimus parantaa maailmaa tekemällä tunnetuksi erilaisia arviointimenetelmiä, sekä niiden vaikutuksia oppilaan koulumotivaatioon. Tutkimus tuo esille myös musiikin merkityksen oppiaineena, niin myönteisessä kuin kielteisessäkin valossa.

Mahdolliset jatkotutkimusaiheet

Tämän tutkimuksen mahdollisia jatkotutkimusaiheita ovat esimerkiksi minäpystyvyyden tukemisen tutkiminen painotetussa opetuksessa ja eri sukupuolten välillä. Tämä tutkimus sivuaa hieman myös painotettua opetusta, mutta jättää monta kysymystä, joihin uusi tutkimus voisi löytää vastauksia. Muita mahdollisia jatkotutkimusaiheita voisivat olla koulujen toimintatavat minäpystyvyyden tukemiseksi ja musiikin arvioinnin tarpeellisuuden tutkiminen. Taito- ja taideaineiden arviointi on viime vuosina herättänyt ristiriitaisia ajatuksia, joten se olisi ajankohtainen ja mielenkiintoinen tutkimusaihe, josta tarvitaan lisää tietoa.

Tämän tutkimuksen myötä toivon, että kouluissa pohditaan aidosti sitä, mitä oppimisen taustalla tapahtuu, sekä miten opettaja pystyy vaikuttamaan oppilaidensa minäpystyvyysuskomuksiin toiminnallaan.

 

Anni Hyvönen

Minäpystyvyyden tukeminen musiikin tunneilla – luokanopettajien käsityksiä arvioinnista ja muista vaikuttavista tekijöistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *