Suuntana monikielinen luokkahuone: tutkimuksen toteutus
Suomalaisissa luokkahuoneissa opiskelee enenevissä määrin oppilaita, joilla on laaja kielitaito ja useita puhuttuja kieliä. Kuitenkin monikielisen luokan vuorovaikutusta on toistaiseksi tutkittu vähän. Yhä useamman oppilaan kotona puhutaan jotain muuta kieltä suomen ohella, mutta tulevatko nämä kielet kuuluviin suomalaisessa luokkahuonekeskustelussa? Tämän tutkimuksen tehtävänä on syventää ymmärrystä monikielistyvistä luokkahuoneista ja siellä käytävistä monikielisistä keskusteluista. Tutkimus tarkastelee, missä tilanteissa ja keiden kanssa oppilaat ottavat käyttöön monikieliset vuorot. Lisäksi tutkimus avaa näkökulmia siihen, miten muilla kielillä tuotetut puheenvuorot vastaanotetaan luokkahuoneessa.
Tutkimuksessa syvennytään limittäiskieleilyn ilmiöön, jossa kieliä käytetään joustavasti ja limittäin osana vuorovaikutusta. Useat limittäiskieleilyä koskevat tutkimukset on toistaiseksi toteutettu pääkaupunkiseudulla, mutta koska monikieliset luokkahuoneet yleistyvät ympäri Suomea, tämä laadullinen tapaustutkimus toteutettiin itäsuomalaisessa luokkahuonekontekstissa. Tutkimuksessa seurattiin yhdeksää toisen luokan oppilasta, ja luokan opettajaa etnografisesti havainnoimalla, sekä videoimalla ja äänittämällä luokassa tapahtuvaa monikielistä keskustelua. Aineisto analysoitiin keskustelunanalyyttisesti.
Kielillä keskusteltua: Tutkimuksen tulokset ja pohdinta
Tutkimustulokset osoittivat, että monikielisiä vuoroja hyödynsivät niin oppilaat kuin luokan opettajakin, ja monikieliset keskustelut muovautuivat niin kahdenkeskisiksi, kuin koko luokan jakamiksi keskustelutilanteiksi. Eri kielet nousivat kuuluviin tilanteissa, joissa haluttiin parantaa yhteistä ymmärrystä (esimerkiksi sanan ymmärtäminen), tai joihin liittyi erityistä tunnepitoisuutta, kuten leikkimielinen kinastelutilanne. Oppilaiden aloittama limittäiskieleily linkittyi usein tällaisiin vuorovaikutuksen sujuvoittamista tai tunnepitoisuutta ilmentäviin tilanteisiin.
Tutkimus tarkasteli erityisesti oppilaiden monikielisiä puheenvuoroja, mutta myös opettajan rooli nousi tutkimuksessa keskeiseksi. Opettajan aloitteesta limittäiskieleily valjastettiin käyttöön tilanteissa, joissa oppilas osoitti, ettei ymmärrä käsiteltävää sanaa tai käsitettä. Tällaisissa tilanteissa opettaja auttoi käännöksen tuottamisessa tai esimerkiksi ohjasi samaa kotikieltä puhuvat oppilaat työskentelemään yhdessä – monikielisten keskustelujen aktivoiminen ei siis tarkoita sitä, että opettajan tulisi puhua kaikkia luokassa esiintyviä kieliä. Opettajan kielitietoinen toiminta rohkaisi oppilaita monikielisten puheenvuorojen tuottamiseen ja käyttöön luokkahuoneessa.
Limittäiskieleily osoittautui ennen kaikkea tutkimuksessa pedagogiseksi voimavaraksi, jolla osoitettiin erilaisten kielten olevan tervetulleita luokkaan. Puheenvuoroihin, joissa limittäiskieleilyä esiintyi, liittyi pyrkimys luoda positiivista luokkahenkeä, myöntää oppilaille kielen ekspertin rooli, sekä mahdollistaa tunteiden osoittaminen oppilaalle luontaisimmalla tunnekielellä. Ylittämällä kielten rajoja puheenvuoro voitiin ojentaa tietylle henkilölle luokassa, toisaalta sillä osoitettiin yhteenkuuluvuutta ja tietoutta siitä, millaisia piirteitä kieliin liitetään.
Tutkimus valottaa monikielisten puheenvuorojen vastaanottoa koulukontekstissa ja voi toimia pohjana kieli-ideologiselle jatkotutkimukselle. On keskeistä pohtia, millaisia kieliin liittyviä normeja koulu instituutiona välittää ja missä määrin oppilaiden monipuolinen kielitaito tulee näkyväksi koulussa. Jatkotutkimusta 2020-luvun luokkien kielellisestä ilmapiiristä tarvitaan. Opettaja toimii päivittäin kielellisenä roolimallina, jonka vuoksi on tarpeen tarkastella sitä, millaisen aseman kielet luokassa saavat ja kuinka vapaasti kieliä luokassa hyödynnetään. Tämä tutkimus osoittaa, että parhaimmillaan monikielisiä vuoroja tuotetaan spontaanisti osana keskustelua ja niitä voidaan käyttää pedagogisena resurssina, vahvistamassa oppilaan kielellistä identiteettiä.
Mia Laitinen
Limittäiskieleily pedagogisena resurssina: tapaustutkimus itäsuomalaisesta alakoulusta