Syksyllä 2021 toden teolla alkanut ja vuonna 2023 jatkunut varhaiskasvatuksen ongelmien ja epäkohtien esille nosto mediassa on herättänyt ihmiset pohtimaan varhaiskasvatuksen tilaa, kuten työoloja, palkkausta ja resurssien puutetta. Erityisesti keskusteluun on nostettu pula pätevistä varhaiskasvatuksen opettajista.
Laadukas varhaiskasvatus on tärkeää lapsen kasvulle ja kehitykselle sekä turvallisen oppimisympäristön luomiseksi. Tutkimukset osoittavat varhaisvuosien aikana saadun älyllisen haasteen, emotionaalisen tuen ja sosiaalisten oppimishetkien olevan kehitykselle merkityksellisiä. Työhönsä sitoutuneet ja motivoituneet varhaiskasvatuksen työntekijät ovat edellä mainitun kaltaisen laadukkaan varhaiskasvatuksen takana.
Toteutus
Tästä syystä koin tärkeäksi selvittää varhaiskasvatuksen opettajien työhön sitoutumista. Teoriani pohjasi Richard Ryanin ja Edward Decin itseohjautuvuusteoriaan (Self-Determination Theory, SDT). Kyseisen teorian mukaan ihmisellä on kolme perustarvetta: itseohjautuvuus (minulla on mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä itsenäisiä päätöksiä), kyvykkyyden tunne (minä osaan ja tiedän mitä teen) ja yhteisöllisyys (tunnen kuuluvani yhteisöön).
Tutkielmani oli laadullinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin e-lomakkeen avulla. Itseohjautuvuusteorian perustarpeita pyydettiin arvioimaan Likert-asteikolla 1–5. Lisäksi pyydettiin vastauksia neljään avoimeen kysymykseen. Kysymykset käsittelivät työtä tukevia tekijöitä, työn toteuttamista, työympäristöä ja alan vaihtamiseen liittyviä ajatuksia.
Tulokset
Työtä tukevat tekijät olivat kyselytutkimukseen vastanneiden varhaiskasvatuksen opettajien mukaan avoin keskustelu, työyhteisön jaettu arvopohja, sujuva yhteistyö huoltajien kanssa, yhteiset, yhdessä sovitut työtavat sekä työyhteisö, jolta toivotaan sitoutumista.
Työn toteuttamisen haasteiksi nousivat tutkimuksessa vähäinen SAK-aika, toimintakulttuurin esteet, lasten käytöksen haasteet, työnantajan toiminta, esihenkilön toiminta sekä muuttuva, haastava henkilöstötilanne. Osa kyselyyn vastanneista varhaiskasvatuksen opettajista kuitenkin koki voivansa toteuttaa työtään kuten halusi ja toivoi, valtakunnalliset ja kunnalliset varhaiskasvatussuunnitelmat huomioon ottaen.
Työympäristö on varhaiskasvatuksen opettajien mukaan työtä tukeva, kun sisäistetään seuraavien asioiden merkitys ja saadaan nämä asiat toimimaan; tiimi, osaava esihenkilö, selkeät rakenteet, työilmapiirin merkitys, riittävät ja oikein mitoitetut resurssit, jaetut arvot, työyhteisön ammatillisuus, omien ja toisten vahvuuksien huomioiminen ja käyttäminen sekä kuuntelu ja arvostus.
Lasten edun toteutumattomuus, riittämättömät resurssit, johtamisen laatu, yhteiskunnalta ja huoltajilta välittyvä kiittämättömyys, yhteiskunnan vähäinen arvostus, ajatusmaailma varhaiskasvatusta kohtaan, työyhteisössä esiintyvä vastakkainasettelu, työn joustamattomuus, uupumus ja riittämättömyyden tunne, se, että palkkaus ei vastaa työn vaativuutta sekä huono yhteishenki olivat syitä, joita varhaiskasvatuksen opettajat esittivät alan vaihtamiselle.
Tässä tutkimuksessa varhaiskasvatuksen opettajia pyydettiin kertomaan miksi ovat harkinneet vaihtavansa alaa, ja vastauksissa ilmeni voimakkaita syitä todella lähteä pois alalta. Monet opettajat kertoivat haluavansa tehdä kyseistä työtä, mutta eivät pysty esimerkiksi joko oman uupumuksen, resurssipulan tai arvojen yhteensopimattomuuden takia.
Johtopäätöksiä
Vastaukset tuovat vahvasti esille sen, että varhaiskasvatusala on pirstaleinen, eikä alalla tunnu olevan yhtenäistä toimintatapaa tai yhteiskunnalla halua todella muuttaa varhaiskasvatuksen suuntaa. Yhtenäisen suunnan yksikkötasolla esimerkillään tuo esihenkilö. Tutkimuksessa ilmeni, kuinka tärkeä esihenkilön rooli on yksikkö- ja päiväkotitasolla.
Tutkimuksen tulokset itseohjautuvuusteorian perustarpeiden osalta yllättivät, kun niitä verrataan avoimissa vastauksissa esille tulleisiin epäkohtiin. Kyselyyn vastanneet varhaiskasvatuksen opettajat kokivat vahvaa yhteisöllisyyttä, itseohjautuvuutta ja kyvykkyyden tunnetta. Opettajia vaivaa kuitenkin tarvetyytymättömyys, eli heidän olennaisia tarpeitaan (esim. resurssien riittävyys, palkkaus, arvostus) ei ole täytetty. Tästä syystä sitoutuminen työhön ei ole vain perustarpeiden täyttymisen takana.
Tutkielmani auttaa jäsentämään niitä tekijöitä, joita tulisi muuttaa, parantaa tai uudistaa, jotta pätevät, työstään innostuneet varhaiskasvatuksen opettajat jäisivät alalle. Lisäksi voidaan todeta, kuinka tärkeää jonkinlaiset johtajuusopinnot olisivat kasvatustieteen maisteriopinnoissa, sillä vuodesta 2030 eteenpäin varhaiskasvatusyksikön johtajalla tulee olla maisterintutkinto.
Vilma Kosonen
Varhaiskasvatuksen opettajien sitoutuminen työhön