Tutkimuksen taustaa
Myötätunnon merkitys on jatkuvasti kasvanut globaalistuvassa maailmassa. Se toimii pohjana ihmisten välisille suhteille ja rakentuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Viime aikoina mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa on noussut esiin lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi, jonka on ajateltu olevan seurausta etenkin koronapandemiasta, Ukrainan sodan aiheuttamasta epävarmuudesta sekä lapsiin ja nuoriin kohdistuneista kasvaneista vaatimuksista. Yhteiskunnallista keskustelua on käyty myös myötätunnon ja empatian merkityksestä poliittisessa päätöksenteossa. Myötätuntoinen toiminta vähentää riskiä sairastua mielenterveysongelmiin, lisää ihmisen hyvinvointia ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä vähentää stressiä. Tämä herättääkin kysymyksen siitä, voitaisiinko tukemalla myötätuntoista toimintaa lisätä yhteiskunnan hyvinvointia?
Tutkimuksen toteutus
Näistä syistä kiinnostuin myötätunnon rakentumista varhaiskasvatuksessa ja siitä, millä tavalla lapset osallistuvat varhaiskasvatuksessa myötätunnon osoittamiseen. Varhaiskasvatus on lapsen ensimmäisiä yhteisöjä, joissa hän oppii kulttuurisia tapoja osoittaa myötätuntoa. Tutkimuksessa pyrinkin kuvaamaan varhaiskasvatuksen kontekstissa, millä tavalla lapset toimivat kohdatessaan itkevän lapsen ja millä tavalla lapset osallistuivat myötätunnon osoittamiseen itkevälle lapselle. Tutkimuksen aineistona toimi videoaineisto, joka oli kerätty kolmen varhaiskasvatusryhmän toiminnasta arkisissa varhaiskasvatuksen tilanteissa. Käsittelin aineistoa teorialähtöisen sisällönanalyysin ja multimodaalisen vuorovaikutusanalyysin kautta.
Tulokset ja johtopäätökset
Itkutilanteissa lapset useimmiten jatkoivat omaa toimintaansa tai seurasivat itkutilanteessa tapahtuvaa vuorovaikutusta katseella. Lapset osoittivat myötätuntoa itkevälle lapselle vain harvoin ja aikuisella oli tärkeä rooli toimia pääasiallisena myötätunnon tarjoajana itkutilanteissa. Aikuisen toiminta ohjasi lasten myötätuntotekojen rakentumista. Itkutilanteissa, joissa itku johtuu toisen lapsen toiminnasta, vuorovaikutus on kaikkein tarkimmin jäsentynyttä. Aikuiset tukivat itkun aiheuttanutta lasta osoittamaan myötätuntoa ohjaamalla lasta sanallisesti tai kehollisesti lohduttamaan itkevää lasta. Aikuiset myös toimivat esimerkkinä myötätuntoisesta toiminnasta tilanteissa, joissa lapset ja aikuiset osoittavat yhdessä myötätuntoa. Aikuisen myötätuntoinen toiminta rohkaisei lapsia osoittamaan myötätuntoa. Tutkimukseni vahvistaa aiemmissa tutkimuksissa tehtyjä havaintoja siitä, että varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä toiminta myötätuntotilanteissa on vahvasti roolittunutta aikuisten ja lasten välillä.
Lapsen myötätuntoteot ovat aluksi hänelle yksilöllisiä ja luonnollisia, mutta vähitellen lapsen kasvaessa ympäröivä kulttuuri alkaa vaikuttaa myötätuntotekojen ilmenemiseen enemmän ja enemmän. Tässä tutkimuksessa ei ollut tilanteita, joissa aikuinen olisi aktiivisesti kutsunut lapsia osoittamaan myötätuntoa lohdutusta kaipaavalle lapselle. Aikuiset saattoivat jopa kieltää lasta osallistumasta lohduttamiseen. Koska lasten vertaiskulttuurit syntyvät lasten toisintaessa aikuisten toimintatapoja, voisikin jatkossa olla tärkeää pohtia niitä keinoja ja tapoja, joilla varhaiskasvatuksen aikuiset voivat useammin omalla toiminnallaan vahvistaa myötätuntoisen kulttuurin syntymistä.
Lapset kuitenkin osoittivat kiinnostusta aikuisen tekemiä myötätuntotekoja kohtaan ja osoittivat myötätuntoa myös itsenäisesti aikuisen poistuessa itkutilanteesta. Lasten myötätuntoisen toiminnan tukemisen näkökulmasta voisikin olla tärkeää, että aikuiset antaisivat lapsille tilaa toimia itsenäisesti ja toisaalta myös kutsuisivat heitä mukaan myötätuntotilanteisiin. Lasten pystyvyys ja toimijuus ovat tärkeitä teemoja varhaiskasvatuksessa, joten olisi tärkeää ulottaa ne koskemaan myös myötätuntotilanteita ja näin vahvistaa lasten myötätuntotaitoja. Olisikin mielenkiintoista selvittää, millainen vaikutus olisi, jos lasten kiinnostukseen ja aloitteisiin myötätuntotilanteissa tartuttaisiin useammin ja myötätuntotilanteet nähtäisiin pedagogisina oppimistilanteina.
Niina Vähätalo
Lasten myötätunto varhaiskasvatuksen itkutilanteissa