Tutkimuksen taustaa
Urheilun harrastaminen on suosittua lasten ja nuorten parissa. Suuri osa suomalaisista lapsista ja nuorista harrastaa liikuntaa eri urheiluseuroissa. Koronaepidemia osaltaan laski urheiluun osallistumista, mutta urheiluseuratoiminnalla on edelleen vahva rooli lasten ja nuorten elämässä.
Ruokaa ja syömistä voidaan tulkita eri näkökulmista katsottuna. Usein ruoasta oppimiseen liitetään esimerkiksi peruskoulujen kotitaloustunnit, mutta koulun ulkopuolella voidaan myös oppia. Vapaa-ajan harrastusympäristöt on ruokakasvatuksen saralla tunnistettu tärkeiksi arkioppimisen paikoiksi. Nuorten urheilijoiden vapaa-ajan ruokaoppimisesta on olemassa tietoa vähän, vaikka syömiseen liittyviä suosituksia on paljon. Ruokakasvatuksessa haasteena pidetään sitä, että nuorten eri toimintaympäristöillä, kuten kodeilla, koululla ja harrastuksilla, on erilaiset tavoitteet ruokakasvatustoiminnalle.
Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus
Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata nuorten kilpaurheilijoiden käsityksiä sopivasta syömisestä sekä tarkastella, miten nuorten mielestä koulun ulkopuolella olevat koti- ja harrastusympäristöt tukevat sopivan syömisen toteuttamista. Syöminen on omakohtaista ja sopivalla syömisellä tutkimuksessa tarkoitettiin nuorten omaa tulkintaa hyvinvointia edistävästä syömisestä. On tärkeää tutkia nuorten omia ajatuksia koskien syömistä, jotta osaamme paremmin tukea heitä sekä oppimaan ruoanvalinnan kannalta tärkeitä taitoja että kiinnostumaan terveyttä edistävästä ruoasta. Lisäksi oma jo lapsena aloitettu urheiluharrastus ja syömisen tuen puute herättivät kiinnostukseni tähän aiheeseen.
Tutkimuksen aineiston keräsin haastattelemalla kymmentä nuorta 13-16-vuotiasta kilpaurheilijaa. Nuorten urheilulajeja olivat jääkiekko, salibandy, voimistelu, suunnistus ja nyrkkeily.
Tulokset ja johtopäätökset
Nuorten urheilijoiden mielestä sopiva syöminen koostui terveellisyydestä ja kotiruoan suosimisesta, mitkä tukivat jaksamista ja keskittymistä urheilussa. Terveelliseen syömiseen liitettiin ruoan monipuolisuus, säännöllinen ateriarytmi ja herkkujen sekä ravintolaruoan välttely. Lajikohtaiset erot aineistossa jäivät vähäisiksi. Perhe oli nuorten mukaan tärkein syömisen tuki, ja perheen tukea kuvasivat syömisen käytäntöjen opettaminen, perheen terveelliset elintavat ja vanhempien tietoon tukeutuminen. Valmentajilta saatu tuki oli suullista neuvontaa, joka vaihtele lyhyistä muistutuksista tarkempaan ravitsemusneuvontaan. Myös kokemuksia valmentajan tuen puutteesta tuli esiin. Vanhemmilla nuorilla tuli esiin myös omia keinoja vaikuttaa terveelliseen syömiseen.
Tässä tutkimuksessa tuotiin esille nuorten urheilijoiden ääniä koskien syömistä. Tutkimus lisää tietoa nuorten kilpaurheilijoiden arkioppimisesta ruuasta sekä valaisee tarkemmin ruokaoppimisen ilmiöitä koulun ulkopuolella. Tutkimus voi toimia ponnahduslautana ruokakasvatuksen toimintaympäristöjen yhteistyön vahvistamiselle. Jatkotutkimus voisi tarkastella sitä, miten urheiluvalmentajat tai harrastustoiminnan ohjaajat kokevat lasten ja nuorten syömisen tukemisen.
Milla Erola
Nuorten urheilijoiden kokemuksia urheiluharrastusta tukevasta syömisestä ja sitä tukevista tekijöistä koti- ja harrastusympäristöissä (2023