Tutkimuksen tausta
Täsmätyökykyisten työllistymisaste on viidenneksen muita työntekijöitä alhaisempi. Täsmätyökykyisellä työntekijällä on käytössä osa hänen työkyvystään ja hän kykenee tekemään työtään täydellä työpanoksella, kun työtä tai työaikaa on yksilöllisesti mukautettu. Tällä hetkellä terminä suositaan täsmätyökykyä virallisen termin osatyökyky sijaan, sillä osatyökyky korostaa henkilön rajoitteita, kun taas täsmätyökyky kuvaa henkilön kykyä tehdä työtään työkyvyn rajoitteista huolimatta. Suomen työttömyysprosenttia on tarkoitus laskea ja yksi ratkaisu tähän on täsmätyöntekijöiden suurempi työllistäminen. Täsmätyökykyisten työntekijöiden määrä on suuri ja heidän osaamisensa valjastaminen työmarkkinoille on tärkeää niin yksilön kuin yhteiskunnankin hyvinvoinnin kannalta.
Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus
Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia täsmätyökykyisten kokemuksia nykypäivän työelämästä. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuttu kokemuksista jatkuvasta oppimisesta, muuttuvasta työelämästä sekä työidentiteetistä. Tutkimus on toteutettu fenomenologisella tutkimusotteella, joka on ohjannut niin tutkimuksen tekoa sekä analysointia. Fenomenologia valikoitui tutkimusotteeksi, sillä se pyrkii ymmärtämään tutkimuskohteen kokemusta aineistolähtöisin keinoin. Tutkimuksen empiirinen tieto on saatu haastattelemalla kuutta täsmätyökykyistä henkilöä. Tutkimustulokset ovat syntyneet yleisistä merkitysverkostoista, joita tässä tutkimuksessa muodostui neljä kappaletta. Näitä yleisiä merkitysverkostoja ovat työ, opiskelu, haasteet sekä työidentiteetti.
Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset
Työn mielekkyys sekä työssä tapahtuva sosiaalinen kanssakäyminen ja sen myötä saatu tuki vaikuttavat täsmätyökykyisten työntekijöiden työmotivaatioon. Työstä saatava taloudellinen tulo on myös tärkeä työmotivaation lähde. Täsmätyökykyiset kokevat haasteita opintoihin sekä työelämään hakeutumisessa, sopivan opiskelu- sekä työpaikan löytämisessä sekä niissä pysymisessä. Täsmätyökykyisten työntekijöiden työidentiteettiä kuvaa pirstaleisuus, joka kumpuaa epävarmoista työmarkkinoista sekä omien resurssien sekä työn kohtaamattomuudesta. Täsmätyökykyisten silmin työmarkkinat näyttävät lupaavemmila kuin aikaisemmin, sillä tietoisuus täsmätyökyvystä luo myös toivoa uusien, sopivien työpaikkojen muodostumiseen työmarkkinoilla.
Johtopäätökset
Jatkuvaa oppimista pidetään ratkaisuna työelämässä tapahtuvaan muutokseen. Jatkuva oppiminen tulee kuitenkin nähdä monipuolisena kenttänä, johon kuuluu myös työssä oppiminen. Yksilön kouluttautuminen riippuu muustakin, kuin yksilön motivaatiosta sekä halusta opiskella, sillä siihen vaikuttaa myös esimerkiksi yksilön terveydentila sekä oppimisvaikeudet. Pirstaloitunut työelämä on luonut täsmätyöntekijöille tilanteen, jossa eheää työidentiteettiä tärkeämpi on itselle mieluinen työpaikka. Työ nähdään tärkeänä ja välttämättömänä asiana elämässä, mutta sitä ei kuitenkaan tehdä pakon edestä. Täsmätyökykyisten työllistämiseksi tarvitaankin yleisesti asennemuutosta sekä lisää tietoisuutta ja tukea organisaatioihin. Tietous täsmätyökyvystä lisää työn mukauttamisen mahdollisuutta ja tätä kautta luo täsmätyökykyisille sopivia työpaikkoja. Tärkeää olisi tulevaisuudessa tutkia täsmätyökykyisten työntekijöiden sekä työnantajien kokemuksia perehdyttämisestä sekä työhön ja työyhteisöön kiinnittymisestä, jotta täsmätyökykyisten työmarkkinoita saataisiin parannettua kokonaisvaltaisesti.
Juulia Taavitsainen
“Kuin päätä hakkais seinään” Fenomenologinen tutkimus täsmätyökykyisten kokemuksista nykypäivän työelämästä