Tutkimuksen taustaa
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tunteiden tunnistamisen, säätelyn ja ilmaisun taidoilla on merkittävä rooli lapsen hyvinvoinnin edistämisessä. Sosiaalisilla taidoilla ja tunnetaidoilla tiedetään myös olevan vahva yhteys lasten sosiaaliseen ja akateemiseen menestykseen sekä yleiseen hyvinvointiin. Tunnetaitoja opitaan lapsuudessa läheisiltä aikuisilta, kuten vanhemmilta ja opettajilta. Tunnetaitokasvatukseen tiedetään vaikuttavan muun muassa opettajan omat tunnetaidot ja koulutustausta. Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä tunnetaidoista ja tunnetaitokasvatuksesta. Lisäksi selvitettiin, millaisia käsityksiä heillä on itsestään ja opettajan roolista tunnetaitokasvattajana.
Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus
Aineisto koostui kuuden maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijan haastatteluista. Haastattelut nauhoitettiin ja muunnettiin kirjalliseen muotoon. Aineisto analysoitiin fenomenografisella tutkimusmenetelmällä, jonka mielenkiinnon kohteena on tutkittavaan ilmiöön liittyvät erilaiset käsitykset. Analyysin tuloksena aineistosta nousi esille haastateltujen keskuudessa esiintyviä käsityksiä tunnetaidoista ja tunnetaitokasvatuksesta.
Tutkielman tavoitteena on tuoda uutta tietoa siitä, mihin tulevat opettajat tarvitsisivat jatkossa enemmän tukea toteuttaakseen toimivaa tunnetaitokasvatusta. Näin voitaisiin vastata paremmin koulutuksen tavoitteisiin ja yhteiskunnallisiin tarpeisiin sekä varmistaa laadukas tunnetaitokasvatus perusopetuksessa.
Tulokset ja johtopäätökset
Tulosten mukaan luokanopettajaopiskelijoilla oli jäsentynyt kuva tunnetaidoista käsitteenä, niiden vaikutuksesta lapsen elämään sekä tunnetaitokasvatuksen merkityksestä. Lisäksi he tunsivat tunnetaitojen kehittämisen tapoja sekä menetelmiä sisällyttää tunnetaitokasvatusta opetukseen. Tutkielmassa havaittiin, että opiskelijoiden esittämien tapojen toimivuudesta on näyttöä aiemmasta tutkimuksesta.
Tunnetaitokasvatukseen liittyvistä tiedoistaan huolimatta luokanopettajaopiskelijat esittivät epävarmuuden tunnetta omia tietoja ja taitojaan kohtaan. Tämän nähtiin johtuvan erityisesti koulutuksen ja työkokemuksen puutteesta, työhyvinvoinnin haasteista sekä omien koettujen vaikutusmahdollisuuksien rajallisuudesta. Toisaalta osittaista minäpystyvyyden tunnetta opiskelijat kuitenkin kokivat omien vahvojen tunnetaitojensa ansiosta.
Opettajan rooli tunnetaitokasvattajana nähtiin osana opettajan velvollisuuksia, joka ilmenee opettajan opetussuunnitelman, kasvatuksen ja pedagogiikan tuntemuksena, ammattitaidon kehittämisenä sekä jaettuna kasvatusvastuuna.
Tutkielman tulosten perusteella ehdotettiin opettajankoulutuksen kehittämistä tunnetaitokasvatuksen osalta, jotta tulevilla opettajilla olisi jo työelämään siirtyessä tarvittavat tiedot ja taidot sekä varmuus omasta tunnetaitokasvatuksestaan. Lisäksi esiin nousi jatkotutkimuksen tarve erityisesti suomalaisen koulun kontekstissa.
Leo Lintumäki
Luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä tunnetaidoista ja tunnetaitokasvatuksesta