Tutkimuksen taustaa
Pro gradu – tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä ja kokemuksia opettajilla oli normatiiviseen valkoisuuteen ja valkoiseen valtaan liittyen. Tutkimusaihe on merkittävä usean syyn vuoksi: ensinnäkin, useat tutkimukset osoittavat rasismin olevan implementoitunut koulutusjärjestelmään, esiintyen sekä arjen, että rakenteiden tasolla. Tästä huolimatta Suomessa ei tunnusteta rasismin olemassaoloa, eikä esimerkiksi opettajankoulutuksessa käsitellä rasismia tai muita epätasa-arvoa tuottavia valtarakenteita. Kyseenalaista on, että opettajat, jotka toimivat päivittäin marginalisoitujen oppilaiden kanssa, eivät saa työkaluja ja valmiuksia tunnistaa itsessään ja ympäristössään hierarkioita, jotka vaikuttavat oppilaiden oppimiseen, elämään ja hyvinvointiin hyvin merkittävillä tavoilla. Lisäksi, nojaten opettajan moraaliseen ja eettiseen velvollisuuteen edistää tasa-arvoa, yhteiskunnallisiin teemoihin pohjautuvien kurssien puutteellisuus on hyvin kyseenalaista. Merkittävää on havainnoida myös opettajakunnan heterogeenisyyttä ja tarkastella sitä asetelmaa, jossa usein valkoiset / vammattomat opettajat työskentelevät päivittäin mm. PoC (People of Color) / vamman kanssa elävien oppilaiden kanssa. Asetelma itsessään ei ole haitallinen, mutta hyvin tarpeellista on esittää kysymys siitä, kuinka kyseiset opettajat (itseni mukaan lukien) voivat toimia yhdenvertaisuutta tuottavalla tavalla suhteessa monimarginalisoituihin oppilaisiin, jos heillä a) ei ole kokemusta sorron muodoista, kuten rasismista tai ableismista b) heille ei tarjota koulutusta tai välineitä tunnistaa tai ymmärtää kyseisiä rakenteita. Yhdenvertaisuuslakiin ja moraaliseen ymmärrykseen nojaten väitän, että ei ole (enää) mahdollista ajatella, että valkoisuus / vammattomuus saavat olla ”normi”, jota vasten jotain ”toista” verrataan, tai että epätasa-arvo tapahtuu jossain ”muualla”.
Edellä mainittujen syiden vuoksi halusin tutkia, millä tavoilla normatiivinen valkoisuus (ylläpidetty ”normi” valkoisuudesta, johon jotain ”toista” verrataan) ilmeni opettajien käsityksissä ja kokemuksissa. Koska Suomessa tehty tutkimus oli hyvin vähäistä, tarkastelin teemoja systemaattisen kirjallisuuskatsauksen sekä kansainvälisten tutkimusartikkeleiden avulla. Tutkielman teoreettinen viitekehys nojasi Disability Critical Race Theory – viitekehykseen sekä intersektionaalisuuteen. Kyseisten viitekehysten avulla valkoisuus ymmärrettiin tutkielmassa rakenteena, jonka avulla ableististen arvojen ja ihanteiden, kuten toimintakyvyn, sivistyksen ja älykkyyden, ylläpitäminen mahdollistuu.
Tulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksen tulokset osoittivat moninaisia tapoja, joilla normatiivinen valkoisuus ja valkoinen valta ilmenevät koulutusjärjestelmässä. Ne heijastivat tapoja, joilla koulutusjärjestelmä ylläpitää valkoista ylivaltaa ja asettaa eurosentristä, valkoisuuteen ja länsimaalaisuuteen pohjautuvaa tietoa keskiöön. Lisäksi ne vahvistavat jo aiemmissa tutkimuksissa ilmenneitä keinoja, joita valkoiset ihmiset käyttävät puolustaessaan itseään, kieltäessään rasismin olemassaoloa tai pyrkiäkseen korostamaan omaa asemaansa tiedostavina (”woke”) ihmisinä. Olennainen huomio oli, että valkoisten opettajien käsitykset ja kokemukset ja PoC-opettajien käsitykset ja kokemukset heijastivat toisiaan. Tämä tapahtui mm. siten, että valkoisten opettajien kuvatessa tietämättömyyttään ja kyvyttömyyttään puuttua rasismiin, PoC-opettajat kuvailivat kokemuksiaan siitä, kuinka valkoiset opettajat eivät ottaneet vastuuta tasa-arvon toteutumisesta tai tunnistaneet sorron esiintymistä koulutusjärjestelmässä.
Tutkimuksen tulokset vahvistivat niitä toimintamalleja, joilla valkoinen valta ylläpitää rasistisia ja ableistisia hierarkioita koulutusjärjestelmän kontekstissa. Ne viitoittavat tietä kriittiselle tarkastelulle, jota myös Suomessa tulisi tehdä: sekä kouluinstituution, että opettajankoulutuksen tulee instituutioina ottaa vastuuta siitä, että rakenteelliseen epätasa-arvoon puututaan. Lisäksi opettajien valta-asema tulee tunnustaa ja havainnoida, millä tavoilla valkoisuuden ideologiat uusiutuvat koulutusjärjestelmän kontekstissa. Olennaista on kysyä, millaista tietoa nämä ideologiat tuottavat ja kenen näkökulmasta esimerkiksi materiaaleja, palveluja tai opetuskokonaisuuksia suunnitellaan. On aika haastaa ”normaalina” pidettyjä käsityksiä ja arvoa ja etsiä uusia toimintamalleja, jotka palvelevat kaikkia.
Reetta-Maria Puura
Normatiivisesta valkoisuudesta, vallasta ja normikriittisyydestä: Intersektionaalisia ja erityispedagogisia näkökulmia koulutusjärjestelmän epätasa-arvoon ja opettajien asemaan vallankäyttäjinä