Tutkimuksen taustaa ja tutkimustehtävä
Esiopetuksesta siirtyy joka vuosi kouluun lapsia, jotka kuuluvat tehostetun tai erityisen tuen piiriin. Inkluusion myötä nämä lapset siirtyvät useimmiten yleisopetuksen luokkiin eli luokanopettajien vastuulle. Onnistunut kouluun siirtyminen on tärkeää lapsen tulevan koulumenestyksen kannalta. Tämä siirtymävaihe näyttäytyy tukea tarvitseville lapsille usein muita haasteellisempana, jolloin heidän tulisi olla erityishuomion kohteena. Esi- ja alkuopetuksen opettajien yhteistyö on keino turvata lapsen siirtymä kouluun.
Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella opettajien yhteistyötä tukea tarvitsevien lasten siirtyessä kouluun. Tarkempana tutkimustehtävänä oli selvittää, mitä näkemyksiä ja kokemuksia esi- ja alkuopetuksen opettajilla on yhteistyöstä tukea tarvitsevien lasten siirtyessä esiopetuksesta ensimmäiselle luokalle.
Tutkimuksen toteutus
Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto koostui kahdeksan opettajan puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastateltavista neljä oli varhaiskasvatuksen opettajia ja neljä luokanopettajia. Opettajat olivat toimineet tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa esiopetuksessa tai ensimmäisellä luokalla. Haastattelut litteroitiin ja litteroitu aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustulokset ja pohdintaa
Tulosten mukaan opettajat toteuttivat yhteistyötä hyvin vaihtelevasti. Käytetyimmät yhteistyön muodot tukea tarvitsevan lapsen siirtymävaiheessa olivat opettajien tiedonsiirtopalaveri ja lasten vierailu tulevassa koulussa. Muuta yhteistyötä toteutettiin harvoin, ja joskus yhteys esi- ja alkuopetuksen välillä puuttui jopa kokonaan. Opettajat tunnistivat yhteistyön merkityksen opettajan, tukea tarvitsevan lapsen ja lapsen perheen kannalta. Opettajilla oli kuitenkin myös eriäviä näkemyksiä siitä, onko yhteistyö ja esimerkiksi lapsesta saatu tieto merkityksellistä opettajan työn kannalta. Tulosten mukaan yhteistyö oli erilaista eri opettajien, koulujen ja kuntien välillä, ja sen toteuttamiseen vaikuttivat useat eri tekijät. Opettajien oma halu ja aktiivisuus toimia yhteistyössä oli keskeinen tekijä, joka vaikutti yhteistyön määrään ja laatuun. Lisäksi kunta- tai koulukohtaiset ohjeistukset, johdon tuki, esiopetuksen ja koulun fyysinen sijainti sekä resurssit, kuten ajan puute ja henkilöstön vaihtuvuus, vaikuttivat merkittävästi yhteistyön toteuttamiseen. Yhteistyön vähäisyys ja sen vaihteleva toteuttaminen eri opettajien ja kuntien välillä asettaa tukea tarvitsevat lapset eriarvoiseen asemaan siirtymävaiheessa. Olisikin tärkeää, että esi- ja alkuopetuksen yhteistyötä toteutettaisiin samalla tavalla eri paikoissa. Olisi kiinnostavaa tutkia esimerkiksi paikallisissa opetussuunnitelmissa olevia erilaisia ohjeistuksia siirtymäyhteistyölle, jotta näitä ohjeistuksia voitaisiin yhdenmukaistaa. Näin voitaisiin mahdollistaa kaikille lapsille onnistunut koulusiirtymä esi- ja alkuopetuksen yhteistyön avulla.
Anni Pelander
Esiopetuksesta onnistuneesti ensimmäiselle luokalle: Opettajien yhteistyö tukea tarvitsevien lasten siirtymävaiheessa