Taustaa ja tutkimuksen tarkoitus
Opettajien itsensä johtamisen kehittämistä on ehdotettu yhdeksi työhyvinvointia ylläpitäväksi tekijäksi, sillä opettajien työmäärä ja työhön käytettävä aika on lisääntynyt merkittävästi. Lisääntyvän itsejohtajuuden myönteiset vaikutukset esimerkiksi mielialaan ja työsuoritukseen on myös todettu useissa tutkimuksissa. Opettajien itsensä johtamisen taitoja on kuitenkin tutkittu varsin vähän. Kansainvälistä tutkimusta aiheesta löytyy jonkin verran, mutta suomalaista tutkimusta ei juurikaan.
Tämän pro gradu- tutkimuksen avulla pyrittiin luomaan uutta tietoa opettajien itsensä johtamisen taidoista, sekä niiden haasteista. Tavoitteena oli saada tärkeää tietoa työelämässä olevien opettajien itsensä johtamisen taitojen kehityskohteista, jotta itsensä johtamisen taitojen kehittäminen ja tukeminen olisi mahdollista kohdentaa oikein. Lisäksi tarkoituksena oli luoda tietoa opettajien käsityksistä itsensä johtamisen taitojen ja työhyvinvoinnin välisestä suhteesta. Tavoitteena olisi, että tämän tutkimuksen tulosten ja mahdollisten jatkotutkimuksien avulla olisi mahdollista keksiä ratkaisuja opettajien kokemiin haasteisiin itsensä johtamiseen liittyen, sekä saada opettajilta uusia ideoita itsensä johtamisen ja työhyvinvoinnin kehittämiseen.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimuksen aineisto koostuu viiden peruskoulun opettajan haastatteluista. Kaikilla haastateltavilla oli luokanopettajan koulutus ja kolme heistä työskenteli haastattelujen aikana luokanopettajan tehtävissä. Kaksi tutkittavista toimi haastattelujen aikana resurssiopettajan tehtävissä. Tutkittavien työkokemus vaihteli muutamasta kuukaudesta yli 30 vuoteen. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Aineiston analyysissä hyödynnettiin fenomenografista tutkimusotetta, jonka tuloksena muodostuvat kategoriat ovat tutkimuksen tulosten perusta.
Tutkimustulokset ja pohdintaa
Tutkimuksen tulosten mukaan opettajat käsittävät itsensä johtamisen taitojen koostuvan organisointitaidoista, ratkaisukeskeisestä tavasta toimia ja omasta jaksamisesta huolehtimisesta. Itsensä johtamisen haasteiksi opettajat käsittivät työnkuvaan liittyvät haasteet, tietämättömyyden itsensä johtamisen taidoista, sekä muun elämän vaikutukset. Itsensä johtamisella käsitettiin olevan suuri merkitys työhyvinvoinnille ja se nähtiin etenkin työhyvinvoinnin edistäjänä. Puutteelliset itsensä johtamisen taidot käsitettiin työhyvinvointia heikentävänä tekijänä. Opettajat kuvailivat heikon itsensä johtamisen aiheuttavan esimerkiksi riittämättömyyden tunnetta. Lisäksi työyhteisöllä ja vertaistuella nähtiin olevan suuri merkitys niin itsensä johtamiselle kuin myös työhyvinvoinnille.
Tulosten pohjalta voidaan todeta, että opettajien tietoisuutta itsensä johtamisen taidoista ja niiden merkityksestä työhyvinvoinnille on lisättävä. Syytä on myös huomioida se, että pelkkä tietoisuuden lisääminen ei ole tae lisääntyvälle itsensä johtamiselle opettajan työssä. Lisäksi opettajien on saatava lisää resursseja, jotta työnmäärä ja oppilaiden määrä pysyvät hallinnassa. Vastuuta työssä jaksamisesta ei voi yksinään sysätä yksilön harteille. Itsejohtajuuden kehittäminen on yksi keino työhyvinvoinnin edistämisen työkalupakissa, mutta yksinään se ei kuitenkaan riitä.
Opettajien itsensä johtamisen taitoja on aiheellista tutkia lisää. Laadullisille, opettajien näkemyksiin keskittyville tutkimuksille on tarvetta. Etenkin opettajien näkemyksiä itsejohtajuutta tukevista asioista olisi syytä tutkia, sillä tämän tutkimuksen mukaan opettajat käsittivät itsejohtajuudella olevan suuri merkitys työhyvinvoinnille. Lisäksi opettajien työhyvinvointitutkimuksen näkökulmaa olisi tärkeää siirtää lisääntyvissä määrin kuormitustekijöiden sijasta opettajan työn kuvaan ja työoloihin. Hedelmällistä olisi pohtia sitä, miten voidaan luoda opettajille parhaat olosuhteet hallita omaa työtään?
Taru Kyllönen
Opettajien käsityksiä itsensä johtamisen taidoista ja niiden merkityksestä työhyvinvoinnille