Kotitaloutta pidetään yleisesti käytännöllisenä, kasvokkain tapahtuvana ja vuorovaikutteisena toimintana. Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen, koronapandemian vaikutusten ja oppimisympäristöjen muutoksen myötä myös kotitalouden toimintatavat ja ympäristöt ovat kuitenkin murroksessa. Myös kotitalous neuvontaa tehdään nykyään paljon teknologisia keinoja ja viestintäkanavia hyödyntäen. Niinpä gradussa kotitalouden neuvontatyöstä puhutaankin kuvaavammalla termillä kotitalousviestintä.
Tutkimuksen aihe ja menetelmät
Pro gradu -tutkielma käsittelee kotitalousviestinnällistä toimintaa ja sen toteuttamista. Tällaista toimintaa on esimerkiksi ruokakurssien pitäminen verkossa, livelähetyksen pitäminen kotitalouden aiheesta sekä sisällön tuottaminen sosiaaliseen mediaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin, millaiseen toimintaan kotitalousviestintä ohjaa, miten toiminta suunnitellaan ja toteutetaan sekä mitä tieto- ja viestintäteknologisia keinoja toiminnassa käytetään. Lisäksi pohdittiin, miten löydettyjä toimintatapoja olisi mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa osana oppimisympäristöjä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kotitalousviestintää tekeviä henkilöitä. He olivat esimerkiksi pitäneet ruokakursseja verkkovälitteisen palvelun kautta ja tehneet sisältöä eri sosiaalisen median kanaviin.
Tutkimuksen tulokset
Tutkimuksessa havaittiin, että kotitalousviestinnässä käytettiin monipuolisesti erilaisia välineitä, sovelluksia ja palveluita toiminnan toteuttamiseen. Useimmilla käytössä olleita palveluita olivat Teams, Zoom, Instagram ja Facebook. Tuotettavan sisällön koettiin olevan opettavaista ja osallistujien kannalta pidettiin erittäin tärkeänä, että kaikille tarjoutuu mahdollisuus oppia jotakin uutta. Vuorovaikutuksen rakentaminen koettiin haastavaksi, mutta keinoja sen edistämiseksi olivat kameroiden päällä pitäminen, keskusteluun kannustaminen ja ajan varaaminen keskustelulle.
Osallistujien käyttämiä laitteita olivat tietokoneet ja webkamerat, erilliset kamerat, jalustat, mikrofonit ja mikserit. Yksinkertaisimmillaan toimintaa oli tehty kannettavan tietokoneen webkameraa käyttäen, monipuolisin järjestelmä oli koostettu useista kameroista, lisänäytöstä, mikrofonista ja mikseristä. Tämä monikamerajärjestelmäksi kutsuttu kokonaisuus voisi olla mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen toimintatapa myös kotitaloustuntien striimaamiseen.
Johtopäätökset
Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa ei siis havaittu sellaisia merkittäviä uusia keinoja, joita kotitalousopetuksessa ei olisi jo jollain tavalla sovellettu. Kuitenkin esimerkiksi monikamerajärjestelmän käyttäminen ja toiminnan tekeminen yhdessä teknologiasta vastaavan kollegan kanssa ovat asioita, jotka voisivat olla kokeilemisen arvoisia. Lisäksi on hyvä pitää mielessä kotitalousviestinnällisessä toiminnassa vallitseva avoin ja kokeilunhaluinen ilmapiiri. Koronapandemia aiheutti toiminnalle suuria muutoksia, kun kasvokkaiseen vuorovaikutukseen ja käytännön tekemiseen perustuva tekeminen tuli siirtää verkkovälitteiseksi. Omaa toimintaa kehittämällä, uusia toimintatapoja kokeilemalla ja uutta oppimalla tilanteeseen kyettiin kuitenkin sopeutumaan.
Oppimisympäristöjen muutos tulee varmasti olemaan yhä jatkuvaa tulevaisuudessakin. Uteliaalla asenteella, omaa osaamista kehittämällä, yhteistyötä tekemällä, tutkimustyötä jatkamalla ja kasvatusalan ammattilaisten näkemyksiä huomioimalla tulevaisuudessa löydetään varmasti hyviä, teknologiavälitteisiä ja tarkoitustaan palvelevia ratkaisuja.
Elli-Sofia Pölhö
Kotitalousviestinnän uudet keinot