Tutkimuksen lähtökohdat
Hyvinvointiin niin työelämässä kuin yleisemminkin on viime vuosina alettu kiinnittää jatkuvasti enemmän huomiota. Työelämä on vuosien saatossa muuttunut yhä epävarmemmaksi ja työelämän muutokset ovat vaikuttaneet myös opettajien työhyvinvointiin. Opettajien työhön kohdistuvien paineiden kasvu on havaittu monissa maissa ja tutkimusten mukaan erityisesti jatkuvat muutokset ja uudistukset, yhteiskunnan ja sosiaalisen toimintaympäristön monimuotoistuminen sekä digitalisaatio ovat vaikuttaneet opettajien työhön ja työhyvinvointiin. Opettajien työ sisältää myös moniin muihin ammattiryhmiin verrattuna keskimääräistä enemmän henkisiä kuormitustekijöitä ja opettajien työhyvinvointia onkin tutkittu runsaasti erityisesti työn kuormitustekijöiden näkökulmasta. Työhyvinvoinnin asiantuntijat ovat viime vuosina kuitenkin korostaneet, että tutkimuksissa tulisi keskittyä enemmän työhyvinvointia edistävien kuin niitä heikentävien tekijöiden tutkimiseen.
Tässä tutkimuksessa lähdettiin tutkimaan käsityönopettajien ja muiden opettajien työhyvinvointia edistäviä tekijöitä itsemääräytymisteoriaan perustuvien psykologisten perustarpeiden näkökulmasta. Vuosien motivaatiotutkimusten perusteella on voitu osoittaa, että psykologisten perustarpeiden (Omaehtoisuus, Kyvykkyys ja Yhteenkuuluvuus) täyttyminen on ihmisille välttämätöntä optimaalisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja elinvoiman kannalta. Tässä tutkimuksessa kehitettiin opettajien psykologisten perustarpeiden mittari, jonka avulla tunnistettiin ja tutkittiin käsityönopettajien ja opettajien työssä ilmeneviä perustarveulottuvuuksia. Lisäksi tutkittiin käsityönopettajien ja muiden opettajien välisiä eroja suhteessa perustarpeiden toteutumiseen sekä taustatekijöiden vaikutusta opettajien perustarvekokemuksiin.
Tutkimuksen toteutus
Käsityönopettajia (N=229) ja muita opettajia (N=138) koskeva tutkimusaineisto kerättiin verkkokyselyllä ja analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin SPSS -ohjelmistolla. Muodostetun mittarin toimivuutta ja luotettavuutta tutkittiin eksploratiivisella faktorianalyysilla. Opettajien kokemuksia ja eroja suhteessa tunnistettuihin perustarveulottuvuuksiin tutkittiin korrelaatiotarkasteluilla, T-testillä ja varianssianalyyseilla.
Tutkimuksen tulokset
Opettajien psykologisten perustarpeiden mittari osoittautui luotettavaksi ja tutkimuksen tuloksena käsityönopettajien ja muiden opettajien työssä tunnistettiin 4 perustarveulottuvuutta – Omaehtoisuus, Kyvykkyys, Yhteenkuuluvuus ja Vapaus. Erityisen mielenkiintoinen tulos oli opettajien kokemuksissa tunnistettu työhön sitoutumiseen liittyvän vapauden sekä työn tekemiseen liittyvän vapauden voimakas erillisyys. Tutkitut perustarveulottuvuudet näyttivät toteutuvan keskimäärin melko hyvin käsityönopettajien ja opettajien työssä. Työn omaehtoisuus toteutui molemmissa opettajaryhmissä varsin hyvin, mutta yhteenkuuluvuus suhteessa työyhteisöön toteutui opettajaryhmissä heikoimmin. Käsityönopettajien muiden opettajien välillä havaittiin merkittävä ero työn tekemisen vapauteen sekä vaikutusmahdollisuuksiin liittyvissä kokemuksissa. Käsityönopettajat kokivat suurempaa työn tekemiseen liittyvää vapautta sekä myös jonkin verran suurempaa kyvykkyyttä verrattuna muihin opettajiin. Tutkituilla taustatekijöillä ei havaittu merkittävää vaikutusta opettajien perustarvekokemusten vaihteluun.
Opettajien työhyvinvointitutkimusten erityisenä haasteena on todettu olevan vaikeus eritellä opettajien hyvinvointiin vaikuttavia eri tekijöitä. Tässä tutkimuksessa kehitetty Opettajien psykologisten perustarpeiden mittari osoittautui hyödylliseksi ja luotettavaksi malliksi opettajien työhyvinvointiin vaikuttavien perustarveulottuvuuksien kartoittamiseen ja tutkimiseen. Mittarin avulla saavutettiin tärkeää tietoa käsityönopettajien ja muiden opettajien työssä ilmenevistä perustarpeista ja voitiin osoittaa, että yhteenkuuluvuus, omaehtoisuus, kyvykkyys sekä työn tekemiseen liittyvä vapaus ovat kaikki opettajien työssä vahvasti ilmeneviä tekijöitä, joilla on kaikilla tärkeä itsenäinen merkitys opettajien työhyvinvoinnin näkökulmasta. Kun opettajien työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä tunnistetaan paremmin, voidaan näitä tekijöitä myös tutkia täsmällisemmin ja silloin opettajien työhyvinvointiinkin voidaan vaikuttaa tehokkaammin. Tämän tutkimuksen valossa erityisesti opettajien yhteenkuuluvuuden tunteen heikentymiseen tulisi kiinnittää nyt huomiota. Seuraavissa tutkimuksissa olisi tarpeellista selvittää, millaisilla eri keinoilla perustarpeiden täyttymistä voidaan opettajien työssä tukea ja edistää.
Hanna Virolainen
Psykologiset perustarpeet käsityönopettajien työhyvinvoinnin tekijänä