Perfektionismi on varsin tuttu ja yleinen ilmiö ihmisten keskuudessa. Käsitettä käytetään arkipuheessa kuvaamaan täydellisyyteen pyrkiviä ihmisiä, jotka ovat harvoin kovinkaan tyytyväisiä saavutuksiinsa. Viimeaikaisen tutkimuskirjallisuuden mukaan perfektionismin on havaittu muodostuvan kahdesta eri ulottuvuudesta, joita ovat yhtäältä erityisen korkeat tavoitteet ja pyrkimys täydellisyyteen, ja toisaalta kovat huolet ja tyytymättömyys omia suorituksia kohtaan.
Tutkimukseni sijoittuu ajanjaksoon, jolloin korkeakouluopiskelijoiden kokema psyykkinen kuormitus ja etenkin opiskelu-uupumuksen yleistyminen on ollut tapetilla sekä mediassa että tutkijoiden keskuudessa. Koronapandemia on tilastojen mukaan vaikuttanut eri tavoin eri opiskelijoiden kohdalla; osalla voimakas uupumus on saattanut pysäyttää opintojen etenemisen kokonaan, kun taas toisilla etäopiskelu on helpottanut arkea ja opiskelu on sujunut entistä paremmin. Olin kiinnostunut selvittämään, voisivatko edellä mainitut perfektionistiset taipumukset olla selittävä tekijä eroille opiskelijoiden kokemassa hyvinvoinnissa sekä prokrastinaatiossa.
Tutkimuksen tavoite ja toteutus
Tutkielma toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella kolmesta eri suomalaisesta yliopistosta ja kyselyyn vastasi 737 yliopisto-opiskelijaa. Tutkimuksellani oli kaksi päätavoitetta: 1) Kartoittaa minkälaisiin eri ryhmiin yliopisto-opiskelijat voidaan luokitella perfektionististen pyrkimysten ja perfektionististen huolten painotusten perusteella ja 2) Selvittää miten nämä perfektionismiryhmät ovat yhteydessä opiskeluhyvinvoinnin kokemuksiin, toisin sanoen opiskelu-uupumukseen, opiskeluintoon sekä prokrastinaatioon.
Ryhmiä löytyi neljä:
Kunnianhimoiset. Tähän ryhmään kuului 31,1 % opiskelijoista. Ryhmää luonnehti korkeat pyrkimykset ja vähäiset huolet omista suorituksista. Tämä ryhmä voi opiskeluhyvoinvinnin suhteen kaikista parhaiten; ryhmässä opiskelu-uupumus ja prokrastinaatio oli vähäisintä ja opiskeluinto taas korkeimmillaan.
Huolettomat. Tähän ryhmään kuului 35,6 % opiskelijoista. Huolettomien raportoimat pyrkimykset olivat matalammalla kuin kunnianhimoisten kohdalla, mutta ryhmään kuuluvat eivät myöskään kärsineet kovista huolista. Huolettomat opiskelijat eivät raportoineet kokevansa juurikaan opiskelu-uupumusta tai prokrastinaatiota, mutta myös opiskeluinnon kokemukset olivat ryhmässä suhteellisen matalalla.
Perfektionistit. Tähän ryhmään kuului 16,7 % opiskelijoista. Ryhmään kuuluvat opiskelijat edustivat tyypillisiä perfektionisteja, joilla sekä pyrkimykset että huolet olivat kaikista korkeimmillaan. Perfektionistit kokivat toisiksi eniten prokrastinaatiota ja toisiksi vähiten opiskeluintoa. Ryhmään kuuluvat kokivat kaikista ryhmistä eniten opiskelu-uupumukseen liitettyä riittämättömyyden tunnetta ja emotionaalista väsymystä.
Huolestuneet. Tähän ryhmään kuului 16,2 % opiskelijoista. Huolestuneiden ryhmää luonnehti matalat pyrkimykset ja korkeat huolet. Tämä ryhmä raportoi eniten opiskelu-uupumukseen liitettyä kyynisyyttä, eniten prokrastinaatiota ja kaikista vähiten opiskeluintoa.
Tutkimus osoitti selkeän yhteyden perfektionististen taipumusten ja opiskeluhyvinvoinnin välillä. Tutkimustiedon lisääminen eri perfektionismiryhmien olemassaolosta ja niiden vaikutuksista opiskeluhyvinvoinnille on olennaista etenkin opiskelijoille, joilla on taipumus liialliseen itsekritiikkiin ja tyytymättömyyteen omia suorituksia kohtaan. Tutkimusten pohjalta esimerkiksi opetuksen käytäntöjä, arviointia sekä opiskelijoiden palveluita voitaisiin kehittää yhä enemmän yhteisöllisyyttä ja vertaistukea edistäviksi, sillä virheet salliva oppimisympäristö ja myötätuntoinen suhtautuminen sekä itseensä että muihin ovat tärkeitä elementtejä perfektionististen huolten kitkemiseksi. Tutkimuskenttä voisi tarjota myös laajempaa ymmärrystä ja tietoa nyky-yhteiskunnan vaikutuksesta nuorten aikuisten kasvaville paineille pyrkiä täydellisyyteen. Muutos edellyttää yhteiskunnassamme vallitsevien suorituskeskeisten ihanteiden tiedostamista sekä kyseenalaistamista.
Anna Delis
Lamauttavaa virheiden pelkoa vai tervettä kunnianhimoa? — Yliopisto-opiskelijoiden perfektionismi ja sen yhteys opiskelu-hyvinvointiin ja prokrastinaatioon