Tutkin gradussani kolmen äidinkielen ja kirjallisuuden kolmannen luokan oppikirjojen kuvituksia. Tarkastelin Välkky 3, Kuiske 3 ja Huima 3 -oppikirjoja ja vertailin niitä keskenään. Tutkin kuvia ja niissä esiintyviä henkilöhahmoja erityisesti sukupuolinäkökulmasta. Laskin hahmojen määriä jaotellen hahmoja sukupuolen, ihonvärin ja iän mukaan ja tein hahmoista havaintoja. Tarkoituksenani oli selvittää, millä tavoin erilaisia ihmisryhmiä edustetaan näissä kirjoissa. Edustuksella, eli representaatiolla, tarkoitetaan muun muassa sitä, että joku ihmisryhmä tulee näkyväksi esimerkiksi jossain julkaisussa, kuten oppikirjassa. Oppikirjojen hahmot siis edustavat tiettyjä ihmisryhmiä; vaaleaihoiset pojiksi esitellyt piirroshahmot edustavat vaaleaihoisia poikia ja niin edelleen. Myös eläin- ja satuhahmot edustavat jotain ihmisryhmiä; esimerkiksi erittäin maskuliiniseksi piirretyt aikuismaiset satuhahmot edustavat aikuisia miehiä.
Edustus ei tarkoita ainoastaan sitä, että jokin ihmisryhmä saa itselleen näkyvyyttä ja kuuluvuutta – edustus tuottaa myös mielikuvia edustetusta ryhmästä. Kun jotain ryhmää edustetaan tarpeeksi useasti samalla tavoin, nuo mielikuvat saattavat alkaa näyttää luonnollisilta, normaaleilta tai tosiasioilta. Esimerkiksi, kun oppikirjoissa ja mediassa toistuu vuosikymmenestä toiseen kuvasto, jossa miehillä on kaikki valta, tätä saatetaan alkaa pitää luonnollisena: ”Totta kai miehille kuuluu kaikki valta, niinhän se on aina ollut!” Sukupuolella ja sillä, onko ihminen pätevä esimerkiksi vallanpitäjäksi, ei kuitenkaan ole mitään tekemistä keskenään. Vaikka äskeinen esimerkki saattaa tuntua positiiviselta miehistä, on kuitenkin kaikkien etu, ettei yhtä ihmisryhmää nosteta perusteettomasti toisten yläpuolelle. Esimerkiksi naisjohtajat saattavat joutua kohtaamaan vähättelyä edellä mainitsemani stereotypian takia. Hukkaamme valtavasti ihmiskunnan potentiaalia, kun luotamme stereotypioihin.
Tutkimusten mukaan oppikirjoilla on vaikutusta siihen, mitä ihmiset ajattelevat eri sukupuolista. Tästä syystä onkin valitettavaa, että suomalaisten oppikirjojen tarinat ja kuvastot ovat olleet niin stereotyyppisiä. Esimerkiksi tutkimusten mukaan oppikirjoissa miehet ja pojat tekevät suurelta osin kaikki jännittävät ja sankarilliset teot naisten taas tehdessä hoivatöitä. Oppikirjoissa on myös ylipäätään kuvattu enemmän miehiä ja poikia kuin tyttöjä ja naisia. Sukupuolivähemmistöjä ei ole ollut oppikirjoissa ollenkaan.
Tutkiessani omaa aineistoani huomasin, että miehet olivat aineistoni kuvissa enemmistössä ja kuvat olivat myös suurelta osin stereotyyppisiä; esimerkiksi miehet olivat useassa kuvassa johtajana, mutta naisjohtajia ei kirjoissa näkynyt. Naisia sen sijaan oli stereotyyppisesti opettajina ja kirjastonhoitajina. Miehet ja pojat myös käyttivät useammin väkivaltaa, mikä on myös stereotyyppistä. Kirjoissa oli myös stereotypioita vastustavia kuvauksia. Aikuisten hahmojen kohdalla niitä oli kuitenkin melko vähän: Miehiä oli opettajina ja yhdessä kuvassa kirjastonhoitajana ja yhdessä kuvassa oli ruskeaihoinen naispoliisi. Tilastokeskuksen mukaan poliisin ammattiin hakeutuu Suomessa runsaasti miehiä, naisia taas vähemmän. Kirjastonhoitajien ja opettajien keskuudessa miehet taas ovat meillä selvässä vähemmistössä.
Toisin kuin aikuiset, kirjojen lapset tekivät hyvin monipuolisesti erilaisia asioita yhdessä ja erikseen. Erityisesti Huima 3 erottautui joukosta sillä, että monenlaiset lapset; tytöt ja pojat, sekä ruskea- ja vaaleaihoiset lapset esimerkiksi seikkailivat, osoittivat rohkeutta ja musisoivat ja riehuivat. Kirja oli siis osaltaan luomassa mielikuvia siitä, että kaikenlaiset lapset voivat tehdä kaikenlaisia asioita. Kuitenkin Huimassakin oli monia stereotyyppisiä kuvauksia. Esimerkiksi vain pojat pelasivat jääkiekkoa ja jalkapalloa ja vain tytöt hoivasivat eläimiä.
Graduni osoitti, että oppikirjoissa on edelleen paljon sukupuolistereotyyppisiä kuvia ja miehet ja pojat ovat yliedustettuina. Kuitenkin erityisesti Huima 3:n tekijät olivat pyrkineet monipuoliseen kuvastoon ja onnistuneetkin siinä monelta osin. Se, että oppikirjat eivät toistaisi stereotypioita, ei yksin poista sukupuolisyrjintää Suomesta. Se olisi kuitenkin askel oikeaan suuntaan.
Juuso Waris
Sukupuolen representaatiot kolmannen luokan äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjojen kuvissa: Kolmen oppimateriaalisarjan diskurssianalyysi