Taustaa
Tutkimusten mukaan yhä useampi opettaja uupuu työssään ja harkitsee alanvaihtoa. Opettajien työssä jaksaminen ja työhyvinvointi ovat olleet tutkimuksen kohteena jo pitkään. Suomessa erityisesti vastavalmistuneet opettajat jäävät vaille riittävää tukea. Opettajankoulutuksen ja koulumaailman todellisuuden välillä on kuilu, joka aiheuttaa vaikeuksia opettajan siirtyessä työelämään. Luokanopettajan ensimmäisiä työvuosia onkin kuvattu selviytymisen vuosiksi. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia työuransa alussa olevilla luokanopettajilla, eli noviisiopettajilla, on luokanopettajan työn vaatimuksista ja voimavaroista. Mitkä asiat kuormittavat ja mitkä lisäävät heidän työhyvinvointiaan? Mitkä työn vaatimukset ja voimavarat ovat tyypillisiä juuri noviisiopettajille ja miksi?
Tutkielman toteutus
Tutkimukseen osallistui kahdeksan työuransa alussa olevaa luokanopettajaa. Aineisto koostuu puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Haastateltavat olivat työskennelleet valmistumisensa jälkeen luokanopettajina enintään kolme vuotta. Haastattelut litteroitiin ja tekstimuotoinen aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.
Tulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksessa selvisi, että noviisiopettajien ensimmäiset työvuodet ovat tyypillisesti hyvin kuormittavia. Työn vaatimuksia ovat suuri työmäärä, resurssien puute, haastavat oppilaat, haastavat huoltajat ja työsuhteen epävarmuus. Työn voimavaroja puolestaan ovat oppilaskohtaamiset, työyhteisön tuki, työn merkityksellisyys, työn rajaaminen ja armollisuus itseä kohtaan. Työmäärän kuormittavuutta sekä kokemusta haastavista oppilaista ja huoltajista selittävät ennen kaikkea työkokemuksen puute ja siitä johtuva osaamattomuus. Työyhteisön tuki on erityisen suuri voimavara noviisiopettajille. Tutkimuksen kenties tärkein johtopäätös liittyy työntekijän yksilöllisiin voimavaroihin ja niiden vaikutukseen työhyvinvointiin. Työn rajaaminen ja armollisuus ovat voimavaroja, jotka tyypillisesti puuttuvat vastavalmistuneilta opettajilta. Ne noviisiopettajat, jotka kertoivat olevansa armottomia itseään kohtaan, tekevänsä pitkiä työpäiviä ja vievänsä töitä kotiin, olivat muita haastateltavia väsyneempiä työhön. Päinvastoin ne opettajat, jotka kuvailivat olevansa armollisia ja pitävänsä kiinni rajaamastaan työajasta, nauttivat muita enemmän työstä sekä kertoivat voivansa töissä hyvin.
Jatkossa
Noviisiopettajat toivoivat, että luokanopettajakoulutus vastaisi nykyistä paremmin työn käytännön vaatimuksiin. Pohtimisen arvoinen asia on myös se, onko ongelma huonossa koulutuksessa vai puutteellisessa perehdytysvaiheessa. Tulosten perusteella myös opettajien työhyvinvointia tulisi käsitellä ennakoivasti. Opettajien kuormittumiseen tulisi reagoida nykyistä ponnekkaammin ja tarjota opettajille apua luokkiin. Myös opettajan työn arvostaminen ja sen näkyväksi tekeminen on työhyvinvoinnin kannalta olennaista.
Vilma Heino
”Välillä tuntuu et mihin mä oon ryhtyny” : Noviisiopettajien kokemuksia luokanopettajan työn vaatimuksista ja voimavaroista