Kuukausi: lokakuu 2023

Olen gradussani tutkinut 6. -luokkalaisten kirjoitettujen viestien kielellistä vaihtelua, eli variaatiota. Erityisesti olen tutkinut yleiskieltä ja puhekieltä, jotka luokittelen tutkimuksessani rekistereiksi. Rekisterit ovat tilanteissa käytettävää kieltä, jossa on odotuksenmukaista kirjoittaa tai puhua tietyllä tavalla. Rekistereiksi voidaan nähdä esimerkiksi uutisissa ja saduissa käytettävä kieli, mutta myös esimerkiksi asiakaspalvelukieli tai lähimmäisten kanssa puhuttu kieli. Yleiskieli ja puhekieli ovat suomen kielessä rekistereitä, joita voidaan käyttää erilaisissa tilanteissa.

Aineisto hankittiin pääkaupunkiseutulaisesta koulusta. Tutkimukseen osallistuneita oli 17. Analyysi toteutettiin lingvistisellä tekstintutkimuksella, joka pyrkii selvittämään sitä minkälaista käytetty kieli on ja kuinka kieltä käytetään erilaisissa teksteissä. 6. -luokkalaisia pyydettiin kirjoittamaan kaksi viestiä, joista toinen oli osoitettu opettajalle ja toinen hyvälle koulukaverille. Viestit pyydettiin mahduttamaan yhdelle sivulle. Oppilaat kirjoittivat tekstit tekstinkäsittelyohjelmalla, josta oli poistettu oikeinkirjoituksen tarkistaminen. Oppilailta pyydettiin myös erikseen tiedot heidän sukupuolestaan ja suomen kielen oppimäärästään.

Aineistossa on ollut apuna alkuun Mia Halosen (2009) tutkimuksen puhekielisten muoto- ja sanastopiirteiden taulukko, jota täydensin analyysin edetessä. Lopullisessa taulukossa on 19 puhekielen muoto- ja sanastopiirrettä. Sanasto- ja muotopiirteet puhekielessä tarkoittavat yleiskielestä poikkeavia äännemuotoja, kirjoitusmuotoja sekä erilaista sanastoa. Yleisiä puhekielisiä piirteitä ovat esimerkiksi persoonapronominin minä lyhentyminen muotoon mä, ja persoonamuodossa taipuvan olen verbin lyhentyminen muotoon oon.

Tutkimuksen toteuttamisen ajatuksena oli, että viestit erilaisille vastaanottajille toisivat ilmi kielellistä vaihtelua yleis- ja puhekielessä. Analyysissa kirjoitetuista teksteistä löytyikin yleiskielen lisäksi puhekielistä vaihtelua. Aineistossa oppilaat kirjoittivat molemmat viestinsä suurimmaksi osaksi yleiskielisesti, mutta eroja löytyi rekisterien käytössä. Käytön suhteen jaoin aineiston kahteen luokkaan:

1. yleiskielisempi viesti opettajalle ja puhekielisempi viesti koulukaverille
2. yleiskielisemmät viestit opettajalle ja koulukaverille.

Ensimmäiseen kategoriaan kuuluu 5 tekstiparia ja loput 12 tekstiparia kuuluvat jälkimmäiseen kategoriaan. Ensimmäisessä kategoriassa puhekielistä rekisteriä on käytetty taajaan viestissä koulukaverille. Yleisesti puhekielen muotopiirteiden lisäksi analysoin tästä kategoriasta tarkemmin possessiivisuffiksia (omistusliite, esim. minun autoni, mun auto), slangia ja puhekielistä sanastoa, suunnitteluilmauksia (mm. niinku, siis, tai) tervehdyssanojen variaatiota ja persoonapronominien variaatiota. Toisessa kategoriassa ilmeni vain muutamia puhekielisen rekisterin elementtejä, joista tarkemmin analysoin tervehdyssanojen variaatiota.

Tutkimus osoittaa, että kielellistä vaihtelua ilmenee teksteissä. Pääosin tekstit on kirjoitettu yleiskielisen rekisterin mukaisesti. Puhekieliset viestit kaverille olivat tässä tutkimuksessa erityisen puhekielisiä, verrattaessa saman kirjoittajan kirjoittamaan viestiin opettajalle, joka oli taas yleiskielisempi.

Lempi Haapala
Kielellinen vaihtelu alakoululaisten teksteissä. Yleis- ja puhekieliset rekisterit oppilaiden kirjoittamissa viesteissä.

Suomessa toimii tällä hetkellä 16 kristillistä peruskoulua, joissa annetaan opetussuunnitelman mukaista perusopetusta. Tämän ajan muuttuvassa yhteiskunnassa on selkeästi kysyntää myös kristillisille kouluille, sillä monet koulut edelleen kasvavat. Maisterintutkielmassani tarkastelin yhden kristillisen koulun toimintakulttuuria ja sitä, miten kristillisyys siinä ilmenee. Koulun toimintakulttuurista oli erityisesti nostettu esille kohtaamisen pedagogiikka ja halusin myös selvittää, miten opettajat kohtaavat oppilaitaan koulupäivän aikana ja millaisia merkityksiä he näille kohtaamisille antavat. Kohtaamisen pedagogiikka koetaan myös luontevana nimityksenä koulujen kristilliselle toimintakulttuurille. Tämä kuvaa sitä, miten opetussuunnitelmissa painotetaan vuorovaikutussuhteiden tärkeyttä. Keskiössä on erityisesti opettajien ja oppilaiden välisen vuorovaikutuksen merkityksen korostaminen koulujen toimintakulttuurissa. Tutkielmani tulokset viittaavat samaan. Kristillisyyden koettiin näyttäytyvän erityisesti suhteissa työyhteisöön ja suhteessa oppilaisiin. Suhteita pidettiin tärkeinä ja niihin haluttiin panostaa. Niiden arvostamisen voidaan nähdä liittyvän myös koulun hyväksyvään ja kannustavaan ilmapiiriin, jossa opettajat hyvällä esimerkillään haluavat kannustaa oppilaita toisia huomioivaan käytökseen.

Menetelmät

Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkielmana, jota varten haastateltiin teemahaastattelun keinoin kuutta opettajaa kristilliseltä koululta keväällä 2021. Vallitsevan koronapandemian takia haastattelut suoritettiin etänä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja kiinnostuksen kohteena ovat nimenomaan haastateltavien kokemukset.

Tulokset

Opettajien omat arvot, maailmankuva, ihmiskäsitys ja usko loivat pohjan kristilliseen kasvatukseen ja opetukseen. Nämä ilmenivät luontevasti yhteistyössä oppilaiden, vanhempien ja työkavereiden kanssa. Voimavarana nähtiin työskentely omien arvojen mukaisessa koulussa, jolloin niistä voitiin puhua avoimesti. Opettajat kokivat saavansa uskostaan motivaatiota ja lisää merkitystä työhönsä. Tämä auttoi jaksamaan paremmin niin haastavissa kuin kasvatustyön toistuvissa tilanteissa. Opettaja toimivat esimerkkeinä oppilaille niin kunnioittamisessa, toisten kohtaamisessa, anteeksi antamisessa kuin myötätunnon osoittamisessa ja pyrkivät näin esimerkin voimalla myönteisesti kasvattamaan oppilaita. Samalla tämä toiminta nähtiin luovan myönteistä ilmapiiriä koululle.

Opetuksessa kristilliset teemat ja Raamatun kertomukset kulkivat luonnollisesti mukana. Kristillisyys ei kuitenkaan ollut päälle liimattua, vaan se kulki mukana niiltä osin, kun se tilanteeseen tai käsiteltävään aiheeseen soveltui. Käännyttämistä tai ehdotonta asennetta ei suvaittu, opettajat painottivat, etteivät he ole hengellisen työn työntekijöitä, vaan opettavat opetussuunnitelman mukaista opetusta.

Kristillisyys näkyi myös oppilaiden kanssa käydyissä keskusteluissa. Suhdekasvatus nähtiin tärkeänä. Tällä tarkoitettiin suhdetta itseen, lähimmäiseen, ympäröivään maailmaan ja Jumalaan. Nähtiin että suhdekasvatuksessa koulun arvopohja tulee selkeästi esiin erilaisten vuorovaikutustilanteiden kautta. Kohtaamisen kulttuuri oli kristillisellä koululla vahvasti esillä ja opettajat pyrkivät toimillaan lisäämään mahdollisuuksia kohtaamisiin. Lisäksi opettajat olivat tietoisia, miten omat tavat, asenteet ja mielialat vaikuttivat kohtaamistilanteisiin ja näihin pyrittiin vaikuttamaan. Koulu ympäristönä ja sen luomat aikataulut ja oppilaiden määrät luovat tietyt raamit, joiden sisällä kohtaamistilanteet ovat mahdollisia. Opettajat hyödynsivät ruokataukoja, välitunteja ja erilaisia pienryhmiä ja tukiopetusta oppilaiden kohtaamiseen. Tutkimuksen aikana vallalla oleva koronapandemia vaikutti myös merkittävästi kohtaamisen mahdollisuuksiin luoden uudenlaisia toimintamalleja kuin myös kiirettä opettajien työhön.

Turvallinen, positiivinen ja kannustava ilmapiiri korostui tutkielmassani sekä kristillistä toimintakulttuuria, että kohtaamisen pedagogiikkaa analysoitaessa. Tuntui, että hyvä ilmapiiri oli kaiken toiminnan keskiössä. Opettajat tekivät toimia sen parantamiseksi sekä ylläpitämiseksi ja samalla kokivat sen koulun yhdeksi suureksi vahvuudeksi ja tunnusomaiseksi piirteeksi. Hyvä ilmapiiri, opettajien esimerkin kautta tapahtuva kasvatus ja toisten kunnioitus luovat positiivisen kehän, jossa voidaan nähdä, miten hyvä ruokkii lisää hyvää ympärilleen.

Jenna Huttula
Kohtaamisia kristillisellä koululla -Opettajien näkemyksiä kristillisestä toimintakulttuurista ja oppilaiden kohtaamisesta

Förbättringar av stöd och resurser för elever med svenska som andra språk: En närmare titt på klasslärarnas upplevelser

I vår ständiga strävan efter att förbättra vårt utbildningssystem och säkerställa att varje elev har en rättvis chans att lyckas, måste vi noga granska och förstå de utmaningar och möjligheter som elever med svenska som andra språk (S2-elever) står inför. Mitt forskningsarbete har inriktats på att kasta ljus över detta ämne genom att utforska hur klasslärare upplever stöd och resurser för S2-elever, samt vilka språkstärkande undervisningsmetoder som används.

En av de mest påtagliga resultaten av min forskning är den ojämna fördelningen av resurser för S2-elever. Klasslärarna som deltog i min studie rapporterade att de ofta känner av bristen på stöd och resurser i sina klassrum. Denna brist på resurser omfattade bland annat brist på specialutbildade lärare, otillräckligt undervisningsmaterial och tidsbrist för att planera och genomföra en mångsidig undervisning.

Det är värt att notera att min forskning bekräftar tidigare studier som har påpekat dessa utmaningar. En undersökning utförd av NCU (Nationellt centrum för utbildningsinspektion) visade liknande resultat, där lärare rapporterade brist på utbildning i att undervisa S2-elever och problem med resurser och stöd i klassrummet.

Trots dessa utmaningar visade min forskning också en positiv inställning från klasslärarnas sida när det gäller deras egen kunskap och undervisning i språk. Många klasslärare känner sig säkra i sina förmågor att undervisa S2-elever och tror på elevernas möjligheter att lära sig och utvecklas. Detta är en viktig aspekt att uppmärksamma, då en positiv inställning och tro på elevernas förmågor är avgörande för deras framgång.

Med tanke på resultaten från min forskning föreslår jag flera områden där ytterligare studier och förbättringar kan göras:

En grundlig utvärdering av hur resurser fördelas inom skolsystemet är avgörande. Detta kan hjälpa till att identifiera brister och områden där resurserna behöver omfördelas för att bättre stödja S2-elever. Forskning bör inriktas på att utforska och utvärdera olika pedagogiska strategier och metoder som klasslärare kan använda för att stödja S2-elever på ett effektivt sätt. Detta kan inkludera språkstärkande undervisning och användning av digitala verktyg.

Att investera i lärarutbildning och fortbildning är avgörande. Lärare behöver utbildning och stöd för att effektivt undervisa S2-elever och anpassa sin undervisning till deras behov. Samarbetet mellan skolledning, lärare, föräldrar och samhället i stort är avgörande. Skolledningen bör spela en aktiv roll i att stödja S2-elever och säkerställa att resurser fördelas rättvist. Att inkludera elevernas röster och perspektiv i forskningen är viktigt. Det kan hjälpa till att forma mer effektiva stödinsatser och undervisningsmetoder som tar hänsyn till deras unika behov och erfarenheter.

Slutligen, en visionär tanke som jag vill lyfta fram är möjligheten att skapa en ny modell där resurser och stöd fördelas mer enhetligt och samordnat. I denna modell skulle samarbete och samordning vara nyckelkomponenter, och elevernas delaktighet skulle vara i fokus. Genom att skapa en sådan modell skulle vi kunna säkerställa att varje S2-elev får den bästa möjliga chansen att lyckas i skolan.

 

Sammanfattningsvis är mitt forskningsarbete en ögonöppnare för de utmaningar och möjligheter lärare står inför. Genom att fortsätta att undersöka och förbättra stödet och resurserna för dessa elever, kan vi bygga en mer inkluderande och rättvis utbildningsmiljö där varje elev har möjlighet att blomstra och uppnå sin fulla potential. Det är en utmaning vi alla bör omfamna och arbeta tillsammans för att lösa.

 

Mette Råman

Ilmastokriisi on eräs aikamme isoimmista kysymyksistä. Ihmisen toiminta on suistamassa maapalloa kuudenteen massasukupuuttoon ja radikaaleihin luonnonolosuhteisiin. Kansainvälisen ilmastopaneelin eli IPCC:n tuoreimman arvion mukaan kasvihuonepäästöjä tulisi vähentää 43 prosenttia seitsemässä vuodessa, jotta ilmaston lämpeneminen voisi pysähtyä 1,5 celsiusasteeseen. Päästömäärät kasvavat kuitenkin edelleen ja ovat peräisin ihmiskunnan elämää ylläpitävistä infrastruktuureista. Ilmastokriisi siis nostaa esiin perustavanlaatuisia ristiriitoja, jotka kyseenalaistavat koko ihmisen globaalin maailmanjärjestyksen.

BIOS-tutkimusyksikkö osoittaa laajassa kirjallisuuskatsauksessaan, että päästöjen kasvun ja talouskasvun kausaalisuhdetta ei ole kyetty poistamaan eli irtikytkemään. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka isoista asioista ilmastokriisissä on kyse. Tästä huolimatta vallitseva ilmastopolitiikka ei kyseenalaista nykyistä maailmanjärjestystä, joka esimerkiksi on riippuvainen jatkuvasta talouskasvusta. Tällaisten ristiriitojen esille nostamisen sijaan ne häivytetään. Vaihtoehdottomuuden kyyninen realismi verhotaan toiveikkaan pseudoaktiivisuuden avulla eli näennäisellä muutokseen pyrkivällä toiminnalla.

Tutkimuksen lähtökohdat

Kestävyyden määrittelyjä tarkasteltaessa esille nousee ihmiskunnan ja talouskasvun säilymisen rinnasteinen asema. Näin on myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014), jossa kestävyyden ekologiset ja taloudelliset ulottuvuudet elävät näennäisessä sopusoinnussa. Kasvatuksen suhteen onkin syytä kysyä, miten koulu suhtautuu vallitsevaan ilmastoajatteluun, ideologiaan, joka edustaa globaalin maailmanjärjestyksen vaihtoehdottomuutta.

Lähdin selvittämään tähän kysymykseen vastauksia analysoimalla Kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämallia, joka yhdistelee ajankohtaista ilmastokasvatusta, on Opetushallituksen valtakunnallisesti suosittelema ja on käytössä Helsingin yliopiston opettajankoulutuksessa. Sen tavoitteena on transformatiivinen oppiminen, joka johtaa ilmastokriisiä ratkaisevaan toimintaan.

Tutkimukseni lähtöajatuksena oli se, että ilmastokriisin ratkaiseminen edellyttää ihmistodellisuuden perustavanlaatuisen ristiriitaisuuden, reaalisen, kohtaamista. Tehtävänäni oli selvittää, millä tavoin polkupyörämallin ajatukset edistävät tai välttävät sitä. Käytin tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ja menetelmänä žižekiläistä ideologiakritiikkiä, joka perustuu lacanilaiseen psykoanalyysiin ja hegeliläiseen filosofiaan. Sen keskeiset elementit ovat ideologian oireiden tulkinta ja fantasian lävistäminen.

Tulokset ja pohdintaa

Tekemäni analyysin perusteella polkupyörämalli edustaa ideologiaa, joka tiedostaa itsensä, mutta toimii ikään kuin ei tiedostaisi. Mallissa siis määritellään ensin ilmastonmuutos pirulliseksi ongelmaksi, johon liittyy arvoristiriitoja, vaikeahahmotteisuutta ja monimutkaisuutta, mutta lapsia kannustetaan siitä huolimatta ryhtymään ratkaisemaan sitä ”ympäristövastuullisella toiminnalla”.

Kuluttaminen on polkupyörämallin ytimessä oleva ideologian oire. Mallin esittämään ongelman syyhyn, kulutuskeskeiseen maailmankuvaan, tarjotaan ratkaisuksi kuluttamisen keinoja. Polkupyörämallin edustama ilmastoajattelu ylläpitää fantasiaa persoonamuotoisesta, jumalallisesta Luonnosta, joka on suhteessa yksilöön ja näkee hänen tekonsa hyvinä tai pahoina. Tällainen ajattelu eksyttää ihmiset oman itsen tarkkailemiseen ja syyllisyyteen, ja isot kysymykset jäävät taka-alalle.

Tutkimukseni tulokset nostavat esille kysymyksen ilmastokasvatuksen tarkoitusperistä: miksi vastuutamme lapsia ongelmasta, jota emme itsekään osaa ratkaista?

Kokoan myös žižekiläiseen filosofiaan perustuvan ilmastostrategian, joka voisi toimia vaihtoehtona vallitsevalle ilmastoajattelulle. Se koostuu osioista Ei ole aikaa kiirehtiä; Kysymyksiä, ei vastauksia; Luontoa ei ole olemassa; Talouden uudelleenpolitisointi ja Optimismi ja pessimismi päälaellaan. Tutkimukseni tarkoituksena on laajentaa ja monipuolistaa keskustelua kestävyydestä ja ekologiasta sekä tuoda esiin žižekiläisen filosofian potentiaalia kasvatustieteessä.

 

Robert Brotherus

Ilmastokriisi reaalisen ongelmana – ilmastokasvatuksen polkupyörämallin analyysi