Ilmastokriisi on eräs aikamme isoimmista kysymyksistä. Ihmisen toiminta on suistamassa maapalloa kuudenteen massasukupuuttoon ja radikaaleihin luonnonolosuhteisiin. Kansainvälisen ilmastopaneelin eli IPCC:n tuoreimman arvion mukaan kasvihuonepäästöjä tulisi vähentää 43 prosenttia seitsemässä vuodessa, jotta ilmaston lämpeneminen voisi pysähtyä 1,5 celsiusasteeseen. Päästömäärät kasvavat kuitenkin edelleen ja ovat peräisin ihmiskunnan elämää ylläpitävistä infrastruktuureista. Ilmastokriisi siis nostaa esiin perustavanlaatuisia ristiriitoja, jotka kyseenalaistavat koko ihmisen globaalin maailmanjärjestyksen.
BIOS-tutkimusyksikkö osoittaa laajassa kirjallisuuskatsauksessaan, että päästöjen kasvun ja talouskasvun kausaalisuhdetta ei ole kyetty poistamaan eli irtikytkemään. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka isoista asioista ilmastokriisissä on kyse. Tästä huolimatta vallitseva ilmastopolitiikka ei kyseenalaista nykyistä maailmanjärjestystä, joka esimerkiksi on riippuvainen jatkuvasta talouskasvusta. Tällaisten ristiriitojen esille nostamisen sijaan ne häivytetään. Vaihtoehdottomuuden kyyninen realismi verhotaan toiveikkaan pseudoaktiivisuuden avulla eli näennäisellä muutokseen pyrkivällä toiminnalla.
Tutkimuksen lähtökohdat
Kestävyyden määrittelyjä tarkasteltaessa esille nousee ihmiskunnan ja talouskasvun säilymisen rinnasteinen asema. Näin on myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014), jossa kestävyyden ekologiset ja taloudelliset ulottuvuudet elävät näennäisessä sopusoinnussa. Kasvatuksen suhteen onkin syytä kysyä, miten koulu suhtautuu vallitsevaan ilmastoajatteluun, ideologiaan, joka edustaa globaalin maailmanjärjestyksen vaihtoehdottomuutta.
Lähdin selvittämään tähän kysymykseen vastauksia analysoimalla Kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämallia, joka yhdistelee ajankohtaista ilmastokasvatusta, on Opetushallituksen valtakunnallisesti suosittelema ja on käytössä Helsingin yliopiston opettajankoulutuksessa. Sen tavoitteena on transformatiivinen oppiminen, joka johtaa ilmastokriisiä ratkaisevaan toimintaan.
Tutkimukseni lähtöajatuksena oli se, että ilmastokriisin ratkaiseminen edellyttää ihmistodellisuuden perustavanlaatuisen ristiriitaisuuden, reaalisen, kohtaamista. Tehtävänäni oli selvittää, millä tavoin polkupyörämallin ajatukset edistävät tai välttävät sitä. Käytin tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ja menetelmänä žižekiläistä ideologiakritiikkiä, joka perustuu lacanilaiseen psykoanalyysiin ja hegeliläiseen filosofiaan. Sen keskeiset elementit ovat ideologian oireiden tulkinta ja fantasian lävistäminen.
Tulokset ja pohdintaa
Tekemäni analyysin perusteella polkupyörämalli edustaa ideologiaa, joka tiedostaa itsensä, mutta toimii ikään kuin ei tiedostaisi. Mallissa siis määritellään ensin ilmastonmuutos pirulliseksi ongelmaksi, johon liittyy arvoristiriitoja, vaikeahahmotteisuutta ja monimutkaisuutta, mutta lapsia kannustetaan siitä huolimatta ryhtymään ratkaisemaan sitä ”ympäristövastuullisella toiminnalla”.
Kuluttaminen on polkupyörämallin ytimessä oleva ideologian oire. Mallin esittämään ongelman syyhyn, kulutuskeskeiseen maailmankuvaan, tarjotaan ratkaisuksi kuluttamisen keinoja. Polkupyörämallin edustama ilmastoajattelu ylläpitää fantasiaa persoonamuotoisesta, jumalallisesta Luonnosta, joka on suhteessa yksilöön ja näkee hänen tekonsa hyvinä tai pahoina. Tällainen ajattelu eksyttää ihmiset oman itsen tarkkailemiseen ja syyllisyyteen, ja isot kysymykset jäävät taka-alalle.
Tutkimukseni tulokset nostavat esille kysymyksen ilmastokasvatuksen tarkoitusperistä: miksi vastuutamme lapsia ongelmasta, jota emme itsekään osaa ratkaista?
Kokoan myös žižekiläiseen filosofiaan perustuvan ilmastostrategian, joka voisi toimia vaihtoehtona vallitsevalle ilmastoajattelulle. Se koostuu osioista Ei ole aikaa kiirehtiä; Kysymyksiä, ei vastauksia; Luontoa ei ole olemassa; Talouden uudelleenpolitisointi ja Optimismi ja pessimismi päälaellaan. Tutkimukseni tarkoituksena on laajentaa ja monipuolistaa keskustelua kestävyydestä ja ekologiasta sekä tuoda esiin žižekiläisen filosofian potentiaalia kasvatustieteessä.
Robert Brotherus
Ilmastokriisi reaalisen ongelmana – ilmastokasvatuksen polkupyörämallin analyysi