Maisterintutkielmani tarkoituksena oli selvittää vapaassa sivistystyössä työskentelevien kotitalousopettajien kokemuksia kotitalouden verkko-opetuksesta. Tutkielmassa tarkasteltiin erityisesti sitä, millaisia pedagogisia ratkaisuja kotitalousopettajat tekevät opettaakseen käytännön taitoja verkossa, millaisin keinoin vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä tuetaan sekä millaisia haasteita ja mahdollisuuksia kotitalousopettajat näkevät kotitalouden verkko-opetuksessa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisen tutkimusotteen mukaisesti teemahaastatteluina ja se analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen aineisto koostui viiden (N=5) kotitalousopettajan haastatteluista.
Tutkimustulokset vahvistivat aikaisempien tutkimusten tuloksia etenkin sen osalta, että vuorovaikutus ja yhdessä tekeminen on kotitalouden verkko-opetuksen kontekstissa haastavaa, myös aikuispuolella. Osallistujat passivoituvat herkästi tietokoneiden äärellä, yhteisen osallistumisen ja jakamisen ollessa haastavaa. Toisaalta kurssilaisilla oli mahdollisuus saada yksilöllisempää opetusta verkon välityksellä esimerkiksi tiettyyn taitoon painottuen, tai he saattoivat kokea opetuksen niin. Haastatellut opettajat pyrkivät tukemaan käytännön tekemistä, taidon oppimista, yhdessä tekemistä ja vuorovaikutusta erilaisin pedagogisin keinoin. Keskeiset pedagogiset ratkaisut ennen opetusta liittyivät opetuksen arvopohjaan, ohjaaviin periaatteisiin ja tavoitteisiin, opetuksen suunnitteluun sekä kotitalousopettajien valmistelemiin digimateriaaleihin. Opetuksen aikaiset pedagogiset ratkaisut liittyivät erityisesti tieto- ja viestintäteknologisten laitteiden ja palveluiden hyödyntämiseen havainnollistamisen tukena. Puhe pedagogisena välineenä nousi myös merkittäväksi tekijäksi verkko-opetuksessa. Opettajat huomioivat havainnollistamisen vahvasti opetuksessaan.
Kotitalousoppiaine sai Covid-19 pandemiasta odottamattoman puskurin verkko-opetuksen eteenpäin kehittämiseksi. Kotitalouden verkko-opetus edustaa toisaalta uusinta uutta, edelläkävijyyttä ja trendikkyyttä. Samaan aikaan se tuo esille digitaalisuuden heikkoudet opetuksen näkökulmasta. Opettajajohtoisuus ja behavioristinen lähestymistapa oppimiseen eivät ole tämän ajan henkeä, mutta verkko-opetus taipuu helposti siihen suuntaan. Myös tietotekniset haasteet ja kotitaloudessa tiettyjen sisältöjen vieminen verkkoon olivat haastavia tekijöitä. Verkko on oppimisympäristönä monella tapaa erilainen lähiopetukseen verrattuna. Verkko-oppimisympäristöä voitaisiin kuitenkin tarkastella erilaisesta lähtökohdasta; sen suomista mahdollisuuksista ja opetuksen kehittämisestä painottaen verkon mahdollisuuksia. Tässä tutkielmassa verkon mahdollisuuksiksi nousivat paikasta riippumattomuus, erilaiset osallisuuden mahdollisuudet, kuten perheenjäsenten ja ystävien osallistuminen, sekä tiettyjen kotitaloussisältöjen vahvuudet verkkoympäristössä. Näiden vahvuuksien pohjalta kotitalouden verkko-opetusta voitaisiin kehittää edelleen.
Jatkossa olisi tärkeää saada aikuisopiskelijoiden ääni kuuluviin kotitalouden verkko-opetuksesta. Tämän tutkielman tulokset eivät ole yleistettävissä eikä se ollut tämän tutkielman tavoitteena. Jotta kotitalouden verkko-opetuksen laadusta ja luonteesta saataisiin tarkempaa ja yleistettävämpää tietoa, olisi jatkossa tärkeää tutkia ilmiötä laajemmin isommalla otoksella sekä kattaen eri puolia Suomesta. Tämä tutkielma tarjosi kuitenkin informatiivisen katsahduksen kotitalouden verkko-opetukseen ja sen lähtökohtiin.