Maisterin tutkielmassani tutkin luokanopettajien näkemyksiä sosiaalisen toimintakyvyn opettamisesta koulun liikuntatunneilla. Lisäksi tutkin, miten luokanopettajat ymmärtävät sosiaalisen toimintakyvyn käsitteen koululiikunnan kontekstissa. Tutkimukseni oli laadullinen, fenomenografinen tutkimus.
Luokanopettajilla oli melko suppeat, joskin oikeasuuntaiset, käsitykset sosiaalisesta toimintakyvystä koululiikunnan kontekstissa. Luokanopettajien käsitys sosiaalisesta toimintakyvystä oli sen olevan vuorovaikutusta ja ryhmätyötaitoja. Onkin syytä pohtia, antaako luokanopettajan koulutus riittäviä valmiuksia liikunnan opetukseen. Monet haastateltavista tuntuivat häkeltyvän, kun haastattelutilanteissa mainitsin sosiaalisen toimintakyvyn käsitteen ensimmäisen kerran. Sosiaalinen toimintakyky on kuitenkin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden yksi kolmesta liikunnan oppiaineen keskeisistä sisällöistä ja -tavoitteista, joten oletusarvo on, että käsite pitäisi olla tutumpi luokanopettajille. Jos yksi liikunnan oppiaineen keskeisistä sisällöistä on käsitteenä hiljattain valmistuneille opettajille jokseenkin vieras, on syytä arvioida kriittisesti, antaako luokanopettajan opinnot valmiuksia liikunnan opetukseen erityisesti opetussuunnitelman näkökulmasta. Luokanopettajien työyhteisölle tämä tieto on olennainen, sillä tutkimukseni perusteella luokanopettajien tulisi perehtyä liikunnan oppiaineen opetussuunnitelman sisältöihin ja tavoitteisiin huolellisemmin. Sosiaalinen toimintakyky ei ollut käsitteenä täysin tuttu tutkimukseni nuorille opettajille, jotka ovat saaneet koulutuksensa nykyisen opetussuunnitelman ollessa voimassa. Kuinka vieras käsite mahtaa olla kokeneemmille opettajille, joille sosiaalinen toimintakyky on tullut opetussuunnitelmaan kesken heidän opettajan uraansa? Tulisiko kouluissa kerrata liikunnan oppiaineen sisältöjä ja tavoitteita enemmän, sillä ne ovat muuttuneet merkittävästi vuosien saatossa.
Opettajat korostivat myös sosiaalisen toimintakyvyn merkitystä arvioinnissaan. Tämä on loogista, sillä sosiaalinen toimintakyky on keskeinen osa liikunnan opetussuunnitelmaa. Opettajat myös mainitsivat, että heillä on ollut haasteita oppilaiden huoltajien kanssa liittyen sosiaalisen toimintakyvyn merkitykseen arvioinnissa. Tämä herättää itsessäni ajatuksen, tuntevatko luokanopettajat liikunnan opetussuunnitelmaa riittävän hyvin? Miksi aihetta, joka on keskeisessä roolissa opetussuunnitelmassa, on vaikeaa perustella merkittävänä vanhemmille?
Näiden kahden nostamani asian pohjalta minulle herää ajatus, että luokanopettajat kaipaavat täydennyskoulutusta liikunnan opetukseen tai ainakin heidän tulisi kerrata liikunnan oppiaineen opetussuunnitelman sisällöt ja tavoitteet.
Petteri Paajanen
”Ne vuorovaikutustilanteet siellä liikuntatunnilla on hyvin erilaisia mitä muissa oppiaineissa” – Luokanopettajien näkemyksiä sosiaalisen toimintakyvyn opettamisesta koululiikunnassa