Opetusala ja opettajat ovat muutosten keskellä, kun maailma muuttuu. Toisaalta huolta herättää opettajan ammatin vetovoiman lasku ja se, että opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat olleet laskussa. Olin tutkielmassani kiinnostunut, miten opettajaksi kouluttautuvat, eri opintosuunnissa opiskelevat näkevät oman koulutuksensa sekä tulevan ammattinsa. Opettajaopiskelijoiden käsitykset ovat tärkeitä, koska he ovat valinneet kouluttautua opettajan ammattiin ja olisi tärkeää, että he myös pysyisivät alalla.
Mitä tarkemmin tutkin?
Sain aineistoa käyttööni työskenneltyäni ensin tutkimusavustajana tutkimuksessa, jonka tavoitteena oli tarkastella opettajan työn veto- ja pitovoimaa. Kyselylomakkeessa oli monipuolisesti väittämiä opettajankoulutuksesta ja opettajan ammatista, joihin opettajaopiskelija sai vastata. Käytin tutkielmassani tilastollisia menetelmiä. Kyselylomakkeessa kysyttiin opiskelijan opintosuuntaa, ja lopulta tutkin neljää ryhmää: luokanopettajaopiskelijoita, varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevia, erityisopettajaopiskelijoita ja aineenopettajaopiskelijoita ja tarkemmin näiden ryhmien välisiä eroja.
Tuloksia ja pohdintaa
Opettajaopiskelijoissa on eroa, miten he näkevät opettajankoulutuksen sekä opettajan ammatin. Aineenopettajaopiskelijat eivät näe opettajankoulutusta yhtä myönteisesti kuin muut, mikä voi johtua opintojen lyhyemmästä kestosta ja näin suppeammasta sisällöstä. Toisaalta opettajaopiskelijat vaikuttavat arvostavan koulutustaan, joka antaa monenlaisia mahdollisuuksia. On tärkeää nähdä, että opettajankoulutus ei rajoita uramahdollisuuksia vain opettajan ammattiin.
Opintosuuntien välillä oli eroja myös suhtautumisessa opettajan ammattiin. Vaikuttaa siltä, että opettajaopiskelijat saavat tietoa epätasaisesti, sillä kaikissa ryhmissä ei nähty esimerkiksi opettajan ammatin mahdollisuuksia tai haasteita samalla tavalla. Toisaalta tuloksien mukaan varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevat tiedostavat ammatin yhteiskunnallisia haasteita kuten palkan ja uramahdollisuuksien heikkoudet, mikä tukee aiempien tutkimusten tuloksia. Toisaalta opettajan ammatin tarpeellisuus ja korkea taso tiedostetaan kaikissa opintosuunnissa.
Tutkimustulokset osoittavat, että opettajankoulutuksen järjestäjien tulisi pohtia, miksi tietoisuus jakautuu epätasaisesti ja voisiko opettajankoulutusta kehittää. On myös tärkeää, että opettajaopiskelijoiden ääni saatiin kuuluviin. Aineiston keräämisen vaiheessa oli innostavaa nähdä, että opettajaopiskelijat olivat kiinnostuneita antamaan oman näkemyksensä, sillä vastaajia saatiin tasaiseen tahtiin.
Tutkielmallani oli myös rajoituksia. Erityisopettajaopiskelijoiden tilastollinen tutkiminen osoittautui haastavaksi pienen vastaajamäärän takia. Jatkossa olisi tärkeää saada kaikki opintosuunnat tasapuolisesti mukaan tarkasteluun. Kiinnostukseni heräsi myös työssä olevien opettajien tilastolliseen tutkimukseen. Näin olisi mahdollista kartoittaa työkokemuksen vaikutuksia näkemyksiin ja mielikuviin. Opettajankoulutuksen ja työelämän nivelkohtaa tulisi tarkastella kriittisesti. Kaiken kaikkiaan on antoisaa tehdä tilastollista tutkimusta ja pohtia tutkimuksen tekemisen ehtoja ja saatujen tuloksien merkityksiä.
Onni Haapanen
Opettajaopiskelijoiden näkemyksiä opettajankoulutuksesta ja mielikuvia opettajan ammatista ja koulusta