Digitaalinen pelaaminen on nykyään yleinen ajanviettotapa lähes kaikenikäisten keskuudessa. Sillä on tutkitusti todettu olevan sekä hyötyjä että haittoja muihin elämän osa-alueisiin. Tutkin itse maisterintutkielmassani digitaalisen pelaamisen vaikutusta hyvinvointiin, koulusuoriutumiseen ja kouluhyvinvointiin. Haastattelututkimukseni avulla sain selville, että myös digitaalisia pelejä pelaavat kokevat niiden olevan sekä positiivisessa että negatiivisessa yhteydessä hyvinvointiin, koulusuoriutumiseen ja kouluhyvinvointiin. Mielenkiintoisena esimerkkinä aineistosta nousi stressin yhteys digitaaliseen pelaamiseen, sillä sen koettiin tilanteen mukaan joko vähenevän tai lisääntyvän pelaamisen seurauksena. Toisaalta pelaamisen todettiin yleisesti vähentävän stressiä, mutta pelaamiseen käytetyn liiallisen ajan seurauksena muiden elämän tärkeiden asioiden toteuttamatta jättäminen sen sijaan lisäsi stressiä. Tutkimukseni metodina käytin fenomenografiaa ja haastattelin siinä kuutta aikuista henkilöä.
Pelikasvatus ei ole pelkkää rajoittamista
Perinteisesti pelihaittoja on pyritty vähentämään rajoittamalla pelaamiseen käytettyä aikaa. Tämä ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti hyvä keino, sillä tutkitusti paljon pelaaminen ei automaattisesti tarkoita, että pelaaminen olisi yltynyt ongelmalliseksi. Pelikasvatuksessa nykyään tärkeää olisi se, että kasvattaja perehtyisi pelaamiseen. Se auttaisi häntä ymmärtämään pelaamisen ulottuvuuksia ja saisi suhtautumaan pelaamiseen neutraalimmin. Pelihaittojen ehkäisyä ei tule pelikasvatuksessa unohtaa, mutta turha pelkääminen pelaamisen haitoista ei ole enää nykypäivää. Pelaaminen voi opettaa monia tärkeitä elämäntaitoja ja se voi tukea hyvinvointia monella tavalla. Hyvin pelaamisesta perillä oleva kasvattaja osaa ruokkia pelaamisen hyötyjä ja ohjata lasta tai nuorta kohti sellaista pelikulttuuria, joka ei häiritse hänen elämänsä muita osa-alueita.
Digitaalisen pelaamisen yhteydet hyvinvointiin, koulusuoriutumiseen ja kouluhyvinvointiin
Maisterintutkielmassani tutkin otsikostakin nähtäviä yhteyksiä hyvinvoinnin, koulusuoriutumisen sekä kouluhyvinvoinnin ja pelaamisen välillä. Tutkielma suurilta osin keskittyi tutkimustehtävän ja kysymysten avulla löytämään vastauksia näiden välille. Lopullinen tavoite kuitenkin oli, että näitä löydettyjä yhteyksiä voisi hyödyntää osana pelikasvatusta. Tarkoituksena oli, että tutkielma voisi antaa kasvattajalle tietoa pelikasvatuksen tueksi, jolloin hän voisi kattavasti ottaa huomioon sekä pelaamisen mahdolliset negatiiviset että positiiviset vaikutukset. Tutkielma ei suoraan vastannut siihen, miten pelikasvatusta tulisi toteuttaa, mutta se avasi näkökulmia monipuolisesti teeman ympäriltä. Tärkeitä näkökulmia nousi esille esimerkiksi sosiaalisen hyvinvoinnin tiimoilta, sillä pelaamisen koettiin olevan hyvä keino ylläpitää sosiaalisia suhteita. Myös psyykkinen hyvinvointi hyötyi pelaamisesta, sillä esimerkiksi kilpailuhenkisyyttä pääsi toteuttamaan kilpailullisissa peleissä. Negatiivisuus näkyi esimerkiksi fyysisen hyvinvoinnin osalta niin, että erilaiset tilapäiset kivut kehossa nousivat kokemuksissa esille. Tutkielmassa erotellaan tarkemmin jokaisen hyvinvoinnin osa-alueen (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi) mukaan koettuja hyötyjä ja haittoja linkittyen digitaaliseen pelaamiseen. Teoriataustassa esitellään myös aikaisempien tutkimusten tuloksia samalla tavalla eroteltuna. Lisäksi tutkielmassa selvitettiin pelaamisen yhteyttä koulusuoriutumiseen ja kouluhyvinvointiin sekä aikaisemman tutkimuksen että itse toteuttamani empiirisen osan pohjalta. Jatkotutkimuksia voisi toteuttaa esimerkiksi kasvattajien käsityksistä digitaalisen pelaamisen ja hyvinvoinnin välillä. Tällä voitaisiin kartuttaa sitä, miten kasvattajat käsittävät näiden välisen yhteyden ja onko tarpeen tarjota koulutusta aiheen tiimoilta.
Juuso Ratinen
Digitaalisen pelaamisen yhteydet hyvinvointiin, koulusuoriutumiseen ja kouluhyvinvointiin – Fenomenografinen haastattelututkimus pelaamisen koetuista vaikutuksista