Huomasin lähipiirissäni ilmiön, jossa psykologian opintoihin hakeneet ovat syystä tai toisesta päätyneet luokanopettajaopiskelijoiksi. Psykologia tieteenalana on tiedostetusti hyvin haastava ja se näyttäytyy jo opiskelualalle haettaessa. Itselleni kuitenkin heräsi kysymys, miten käy niille, jotka eivät saa toivomaansa opiskelupaikkaa? Mikä on varavaihtoehto tai voiko sitä seuraavaa valintaa sellaiseksi kutsua? Vai oliko ensimmäinen suuntaus sittenkään itselleen se oikea ja tajuaako sen vasta myöhemmin?
Mitä tutkin?
Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa ja ymmärrystä opettajankoulutuksen vetovoimasta ja keskittyä kyseiseen aiheeseen erityisesti psykologiasta kiinnostuneiden näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, mikä on saanut ensisijaisesti psykologian opintoihin hakeneet nuoret kiinnostumaan luokanopettajuudesta sekä pureutua siihen, miten he perustelevat toissijaisen valintansa itselleen. Erityisesti tarkastelussa oli motiivit, jotka vaikuttivat eniten toissijaisen hakutoiveen valitsemiseen ja heidän tyytyväisyys opettajaopintoihinsa. Teoreettinen viitekehys perustui Reissin (2004) motivaatioteoriaan ja Watt & Richardson (2007) FIT-Choice -malliin. Lisäksi avasin ammatinvalintaan vaikuttavia tekijöitä, kuten koulutusta ja opettajan ammattia.
Miten toteutin?
Tutkimus oli muodoltaan tapaustutkimus, jossa haastattelin neljää luokanopettajaopiskelijaa. Haastattelun tavoitteena oli saada tietoa heidän ratkaisustaan valita toissijainen opiskelupaikka ja heidän suhtautumisestaan kasvatustieteen opintoihin. Haastattelin heidät puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jossa käydään läpi samat teemat ja aiheet, mutta vapaamassa muodossa. Haastattelun tuottaman aineiston analysoin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tuloksia ja niiden pohdintaa
Tapaustutkimuksen tapaan tutkimuksesta saadut tulokset eivät ole yleistettävissä. Tutkimuksesta ilmeni, että haastateltavilla ammatin valinta oli jonkinlaisen psykologian vaihtoehtoisuuden johdattelema. Haastateltavien vastaukset myös viittasivat siihen, että he eivät ole olleet täysin tyytyväisiä alavalintoihinsa. Jokaisella haastateltavalla oli jo jokin tulevaisuudensuunnitelma luokkahuoneen ulkopuolella, toki vasta reilusti myöhemmin, joka voidaan nähdä normaalina tulevaisuuden suunnittelemisena. Yllättävää tuloksissa oli, että opettajamotiivien tutkimuksien tuloksista poiketen lasten kanssa työskentely oli jokaisella haastateltavalla hyvin merkittävänä motiivina valita luokanopettajuus ammatikseen.
Saara Savolainen
”No mikä ois sellast vähän niinku psykaa” Luokanopettajuuden vetovoima psykologiasta kiinnostuneille