Suomalaisen peruskoulujärjestelmän tavoitteena on koulutuksellinen ja mahdollisuuksien tasa-arvo. Kaikilla peruskoululaisilla tulisi siis olla samat mahdollisuudet oppia, kasvaa ja kehittyä sekä saavuttaa yhteiskunnallisia asemia, riippumatta esimerkiksi sukupuolesta, etnisyydestä, asuinalueesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, vammaisuudesta tai sosioekonomisesta taustasta. Tasa-arvon tavoitteesta huolimatta koulutus periytyy voimakkaasti ja oppimistulokset eriytyvät muun muassa sosiaalisten taustojen mukaan. Sosioekonomisten taustan vaikutus on Suomessa PISA-tutkimukseen osallistuvien maiden keskiarvoa pienempi, mutta tämä yhteys on viime vuosina voimistunut.
Kulttuuripääoma selittää eriytymistä
Sosioekonomisiin taustoihin liittyvää oppimis- ja koulutustulosten eriytymistä voidaan selittää esimerkiksi kulttuuripääomalla. Kulttuuripääoma on alun perin sosiologi Pierre Bourdieun kehittämä käsite, jolla kuvataan kasvuympäristöstä ja koulusta omaksuttuja asenteita, arvostuksia, käyttäytymisiä, uskomuksia ja niin sanottua hiljaista tietoa koulutuksen merkityksestä. Kulttuuripääoman osana erityisesti kielen käytön taito, esimerkiksi tietyn tilanteen vaatima kieli tai arvovallan osoittaminen kieltä käyttämällä, erottelee yksilöitä kulttuurisesti ja sosiaalisesti. Samalla kun peruskoulun oppilailla on erilaisia, kirjallisuuden mukaan esimerkiksi ”matalia”, ”heikkoja” tai ”korkeita”, pääomia, koulutusjärjestelmä lähtökohtaisesti suosii keskiluokkaista kulttuuria, arvomaailmaa ja käyttäytymistä. Keskiluokkaisesta taustasta tulevan oppilaan on helpompi vastata koulun asettamiin odotuksiin, kun taas alempien sosiaaliluokkien lasten omaksumat näkökulmat, asenteet, puhetavat tai tottumukset eivät tunnu sopivan koulun arkeen. Esimerkiksi ”akateemisuutta” usein arvostetaan enemmän kuin ”käytännöllisyyttä”.
Erityisopettajat tasa-arvotyön tekijöinä
Oppimis- ja koulutustulosten eriytymisen ratkaiseminen on monimutkainen yhteiskunnallinen kysymys, mutta samanaikaisesti asia, johon tulisi vaikuttaa koulusta käsin. Millä tavalla toisaalta voisimme tarjota kaikille lapsille ja nuorille pääsyn kulttuurisen pääoman ääreen, mutta toisaalta tehdä koulusta kaikille sopivan, inklusiivisen ympäristön?
Tutkimuksessani haastattelin kuutta erityisopettajaa ja selvitin millaisilla toimintatavoilla peruskoulun erityisopetuksessa pyritään vaikuttamaan oppilaiden erilaisiin sosioekonomisiin taustoihin kytkeytyviin oppimis- ja koulutuseroihin. Tutkimuksen tulokseksi jäsentyi viisi toimintatapojen kokonaisuutta, jotka kiinnittyvät erityisopettajien henkilökohtaiseen toimintaan oppilaita kohtaavina aikuisina, tietoihin ja taitoihin opettajina, mutta osin kyse on laajemmista erityisopetuksen järjestämisen koulu- tai kuntakohtaisista käytännöistä. Toimintatapojen kokonaisuudet ovat yhteistyö oppilaiden verkostoissa, erityisopettajien yhteiskuntatieteellisen tiedon hallinta ja jakaminen, kasvatuksen ja opetuksen käsittäminen laajana kokonaisuutena, erityisopetus koulun toimintakulttuurissa sekä oppilaslähtöisyys opettajan toiminnan perusteena.
Tutkimuksen tulos osoittaa, että erityisopettajat näkevät työssään oppilaiden välisiä, erilaisten sosioekonomisten taustojen tuottamia oppimis- ja koulutusmahdollisuuksien eroja ja heillä on keinoja näihin eroihin vaikuttaa. Erityisopettajat siis tekevät tasa-arvotyötä. Toimintatapojen kirjallinen jäsentäminen mahdollistaa niistä keskustelemisen, niiden käytön laajentamisen koulusta toiseen sekä niiden kehittämisen yhä tiiviimmäksi osaksi erityisopettajan työtä.
Minna Savisalo
Tavoitteena koulutuksellinen tasa-arvo. Oppilaan sosioekonomisen taustan ja kulttuuripääoman erojen huomioiminen perusopetuksen erityisopettajan työssä.