Kiinnostuin ulkona opettamisesta ja aiemmassa ammatissani ratsastuksenopettajana. Olen aina viihtynyt itse ulkona ja mielestäni myös oppilaani oppivat tehokkaammin ulkona ratsastaessaan. Ulkona liikkuminen lisäsi myös hevosten hyvinvointia. Luokanopettaja opinnoissani olen edelleen ollut kiinnostunut ulkona opettamisesta ja sen hyödyistä. Tein aiheesta myös kanditutkielman, jota hyödynsin pro gradu tutkielmani teoriaosana.
Tutkielmani tavoite
Tutkielmani tavoitteena oli saada lisää tietoa ulkona opettamisen järjestämisestä ja sen hyödyistä. Lisäksi sen tehtävä on kuvata ja analysoida kokeneiden ulkona opettavien opettajien käsityksiä ulkona opettamisen järjestämisestä ja siihen liittyvistä haasteista. Lisäksi tavoitteena on saada tietoa siitä, mitä hyötyjä haastateltavat kokevat saavuuttansa ulkona opettamisella. Alun perin olin kiinnostunut kokeneista ulkona opettavista luokanopettajista. Heitä oli kuitenkin vaikea saada haastatteluun, joten tutkielmaani osallistui kaksi luokanopettaja opiskelijaa, kaksi varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa, ratsastuksenopettaja ja –ohjaaja. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla on vähintään kahden vuoden kokemus ulkona opettamisesta.
Aiempien tutkimusten mukaan ulkona opettamisella voidaan saavuttaa monipuolisia hyötyjä
Aiemmissa tutkimuksissa on todettu ulkona opettamisen vaikuttavan oppilaiden opiskelumotivaatioon ja oppimistuloksiin positiivisesti. Lisäksi ulkona opettaminen lisää liikuntaa ja parantaa oppilaiden sosiaalisia suhteita. Siksi on tärkeää tutkia ulkona opettamisen järjestämistä ja siinä kohdattuja haasteita niiden ihmisten näkökulmasta, jotka opettavat ulkona omassa arjessaan.
Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen toteuttaminen
Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty haastattelemalla. Haastatteluna käytettiin teemahaastattelua. Luokanopettajaopiskelijat haastateltiin parihaastatteluna etäyhteydellä, ratsastuksenopettaja ja ohjaaja haastateltiin parihaastatteluna metsässä kävellessä. Varhaiskasvatuksen lastenhoitajat haastateltiin yksilöhaastatteluina etäyhteydellä. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Analyysimenetelmänä käytettiin fenomenografiaa, joka tutkii haastateltavien käsityksiä ilmiöstä eli tässä tapauksessa ulkona opettamisesta.
Tutkielmani tuloksia
Tutkielmassani selvisi, että ulkona opettamista voidaan järjestää monilla tavoilla. Tärkeä ulkona opettamisen mahdollistaja on opettajan oma innostus ja halu lähteä ulos. Haastateltavien käsitysten mukaan tärkeitä asioita ulkona opettamisen käytännön toteutuksessa ovat suunnittelu, opetuksen turvallisuus ja lasten ehdoilla toimiminen. Yleisin ulkona opettamisen ympäristö on tutkimukseen osallistuneilla lähiympäristö ja sen luonto. Ulkona opettamisen koettiin vaikuttavan positiivisesti oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen ja oppimiseen. Tutkimukseen osallistuneiden käsitysten mukaan oppilaat myös viihtyvät ulkona hyvin. Eriäviäkin käsityksiä oli. Ratsastuksenopettaja ja –ohjaaja olivat kokeneet oppilaiden asenteen ulkona opettamista kohtaan kielteiseksi, toisin kuin muut tutkimukseen osallistuneet. Eroja oli myös ulkona opettamiseen varustautumisessa. Varhaiskasvatuksen lastenhoitajien käsityksen mukaan ulos on helppo lähteä ja lapsilla on sopivat varusteet ulkoiluun. Luokanopettajat ja ratsastuksenopettaja sekä -ohjaaja taas kokivat, että varustautumisen puutteet ovat haaste ulkona opettamiselle. Tutkimukseen osallistuneet eivät kuitenkaan kokeneet ulkona opettamista haasteellisemmaksi kuin sisällä tapahtuvaa opetusta. Kun kysyin ulkona opettamisen haasteista, aluksi kaikki haastateltavat totesivat, ettei tule mitään haasteita mieleen. Kun jatkoimme keskustelua, he löysivät haasteita, mutta eivät kokeneet ulkona opettamista erityisen haastavaksi. Tämä voi johtua myös siitä, että he kaikki olivat hyvin kokeneita ulkona opettamisessa.
Tutkimukseen osallistuneet kokevat saavuttavansa ulkona opettamisella monipuolisia hyötyjä. Ulkona opettamisen koetaan parantavan oppilaiden välistä vuorovaikutusta. Myös eriyttäminen ja tuen tarpeisten oppilaiden opettaminen koettiin ulkona helpoksi. Luonnonympäristön koettiin antavan tilaa erilaisuudelle ja antavan onnistumisen kokemuksia myös niille oppilaille, jotka eivät loista perinteisessä luokkahuoneopetuksessa. Tutkimukseen osallistuneet kokivat ulkona opettamisen myös parantavan heidän omaa työhyvinvointiaan.
Ulkona opettamiseen ei ole yhtä, ennalta määrättyä polkua vaan se on aina opettajan omasta halusta ja kiinnostuksen kohteista kiinni.
Maria Kinnula.
“Se metsähän jo eriyttää” – Käsityksiä ulkona opettamisesta.