Kotitalouden oppikirjat heijastelevat tietyn aikakauden kasvatus- ja opetustavoitteita tietyssä kulttuurisessa kontekstissa. Kotitalousoppikirjojen tutkiminen auttaa ymmärtämään, mitä sisältöjä ja arvoja yhteiskunta haluaa korostaa kotitalouden opetuksessa. Kiinnostukseni tutkimukseni aihetta kohtaan nousi vuoden 2014 opetussuunnitelmasta, jossa leivontataidot ja toisaalta ruoka- ja tapakulttuuri nostetaan esiin yhtenä osana kotitalousopetusta. Tutkimukseni lähtökohta oli se, millaisena suomalaisen ruokakulttuurin perinteet ja toisaalta kansainvälistyminen näyttäytyy leivonnaisiin liittyvien teemojen ympärillä 1980¬¬–2020-luvuilla kotitalouden oppikirjoissa. Ajatukseni oli se, että kansainvälistymisen ja kulinaarisen kosmopolitanismin seurauksena meille alun perin eksoottiset leivonnaiset saattavat muuttua hiljalleen tutuiksi ja osaksi omaa suomalaista ruokakulttuuriamme. Jos alun perin eksoottinen ruokalaji tai leivonnainen saa paikkansa kotitalouden oppikirjassa, voidaanko sen silloin nähdä integroituneen suomalaiseen ruokakulttuuriin?
Tutkimusmenetelmät ja tutkimuksen toteuttaminen
Tutkimukseni toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kahdeksasta peruskoulun kotitalouden oppikirjasta 1980¬¬–2020-luvuilta. Tutkimukseeni valitsemani oppikirjat olivat 7. luokan kirjoja, 8. ja 9. luokan valinnaiskirjoja sekä yhdistelmäkirjoja, joita käytetään yläkoulun kaikilla luokka-asteilla. Ajattelin tämän antavan paremman kuvan kotitalousopetuksesta kokonaisuudessaan esimerkiksi sen sijaan, että olisin tarkastellut vain seitsemännen luokan kirjoja. Aineiston analyysi toteutettiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Leivonnaisiksi laskin kirjoissa kaikki suolaiset ja makeat kohotetusta tai kohottamattomasta taikinasta valmistetut tuotteet, jotka valmistettiin kuumentamalla. Lisäksi tutkimukseni piiriin kuuluivat myös erilaiset hyydytetyt juustokakut sekä raakakakut.
Tutkimukseni tulokset ja pohdinta
Kaikissa oppikirjoissa kaikilla vuosikymmenillä esiteltiin ruokakulttuurimme historiallisia piirteitä, joskin vanhemmissa kirjoissa nämä korostuivat. Oppikirjat peilasivat aikakautensa ajankuvaa ja opetussuunnitelmia heijastellen niiden arvoja. Tämä näyttäytyi erityisesti siinä, että ennen 2000-lukua oppikirjoissa korostui leivontaan ja ruokakulttuuriin liittyvä autenttisuus ja eksoottisuus. 2000-luvun kirjat olivat sen sijaan kansainvälisempiä ja ne heijastelivat kulinaaristen virtauksien ja kulinaarisen kosmopolitanismin rantautumista myös suomalaiseen ruokakulttuuriin ja oppikirjoihin.
Kulinaarisen kosmopolitanismin voi nähdä kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäjänä. Nykypäivän kotitalousopetuksessa on oppilaita hyvin erilaisista kulttuuritaustoista. Opettaja voi pyrkiä edistämään kulinaarista kosmopolitanismia luokassaan luomalla oppimisympäristön, joka kunnioittaa monimuotoisuutta ja tarjoaa kaikille oppilaille mahdollisuuden osallistua. Opettaja voi kannustaa oppilaita jakamaan omia ruokakokemuksiaan, sillä erilaisissa ruokakulttuureissa on erilaisia tapoja syödä ja valmistaa ruokaa. Kulinaarisen kosmopolitanismin avulla voidaan avata keskustelua erilaisista ruokakulttuureista ja löytää yhteneväisyyksiä niiden välillä. Tämän avulla voidaan edistää oppilaiden avoimuutta erilaisille ruokakokemuksille ja opettaa heitä kunnioittamaan eri kulttuureja. Tämä on tärkeää, sillä jos kotitalousopetuksessa korostetaan avoimutta ja uteliaisuutta vieraita kulttuureja kohtaan, voidaan oppilaita auttaa laajentamaan ruokavaliotaan ja innostaa heitä uusiin ruokailutapoihin. Oppilaiden kulttuurinen herkkyys lisääntyy ja he voivat yhteisten ruokakokemusten kautta rakentaa ystävyyttä eri ihmisryhmien välille.
Toisaalta kotitalousopetuksen tärkeänä tehtävänä voidaan nähdä suomalaisten ruokaperinteiden säilyttäminen ja siirtäminen kaikille sukupolville. On tärkeää pitää kiinni suomalaisista perinneresepteistä kotitalouden oppikirjoissa. Yhtä lailla kuin suurelle osalle oppilaista muihin ruokakulttuureihin tutustuminen on tärkeää, voivat suomalaiset perinneruoat auttaa maahanmuuttajaoppilaita integroitumaan paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan kun he oppivat ymmärtämään suomalaisia perinteitä. Toisaalta yhdistelemällä perinteisiin resepteihin kansainvälisiä virtauksia voidaan oppitunneille tuoda monipuolisuutta ja tämä kaikki voi toimia pohjana laajemmalle keskustelulle ruokakulttuurin monimuotoisuudesta.
Anne Yli-Karhu
Mustikkakukoista Macarons-leivoksiin – Leivonnaisiin liittyvät perinteet ja globaalit kulinaariset virtaukset kotitalouden oppikirjoissa 1980–2020-luvuilla