Tutkimusten taustaa
Mielikuvien niityt ovat värikkäitä ja erilaisten pölyttäjien suosimia keitaita, mutta tienpientareet ja pellonreunat paljastavat kuitenkin karun todellisuuden, jossa yksi kasvi esiintyy monilla alueilla ylitse muiden: komealupiini. Kasvi valtaa alueitaan niin, että kotoperäiset niittykasvit joutuvat väistymään. Se aiheuttaa merkittävän uhan luonnon monimuotoisuudelle ja jopa perhospopulaatiot heikkenevät alueilla, joilla lupiini valtaa tilaa pölyttäjäystävällisiltä ketokukilta.
Olen niityistä ja pölyttäjistä huolissani ja vaikka komealupiini onkin nimensä mukaisesti komea, ei piennarten monokulttuuri ole mielestäni edes kaunista. Edellä mainituista syistä halusin tutkia vieraslajin hyödyntämistä luonnonväriaineena ja rajasin tutkittavakseni siniset ja violetit komealupiinin kukinnot. Koska kasvi on luonnolle haitallinen, sillä värjäämistä voidaan verrata hävikin tai jätteen hyödyntämiseen tekstiilien värjäyksessä, sekä pitää käsityöaktivismina. Lupiinilla värjääminen yhdistää luonnonsuojelun värjäyksen kautta käsityötieteeseen.
Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus
Tutkimuksessani tarkasteltiin sinisten ja violettien lupiininkukkien hyödyntämistä luonnonväriaineena merinovillalankaa värjätessä. Kokeellisen tutkimuksen avulla selvitettiin värjäysolosuhteiden vaikutuksia sävyihin ja tutkittiin värjättyjen lankojen pesun- ja valonkesto-ominaisuuksia. Oletuksena oli, että lupiininkukalla värjääminen ei välttämättä tuottaisi pysyvää väriä tekstiiliin, kun otettiin huomioon kukintojen sisältämien antosyaanivärien hajoaminen auringonvalossa.
Neljällä eri menetelmällä värjätyt lankanäytteet kävivät läpi standardinmukaiset pesunkestotestit, joissa käytettiin sekä emäksistä standardipesuainetta, että pH-neutraalia pesuainetta. Valonkestotestit suoritettiin sekä pestyille että pesemättömille näytteille, ja tulokset analysoitiin sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti.
Tavoitteenani oli saada selvittää, mitä sävyjä lupiininkukilla värjäämällä voisi saada ja kuinka hyvin ne kestäisivät pesua ja valolle altistamista.
Tutkimuksen tulokset
Tulokset osoittivat, että lupiininkukka tuotti sinisen sävyn villaan, kun käytettiin tuoreita kukkia matalassa värjäyslämpötilassa. Tuoreilla lupiininkukilla sai aikaan turkoosia, kun värjäyslämpötila oli korkea. Kuivatuilla kukinnoilla sekä jälkivärissä värjäämällä saatu sävy oli tutkimuksen näytteissä molemmilla menetelmillä samankaltainen mudanruskea.
Kaikkien värjättyjen näytteiden, niin sinisten kuin mudanruskeiden, valonkesto oli kohtalainen ja pesunkesto hyvä. Lisäksi pH-neutraalilla pesuaineella pestyissä näytteissä sävy pysyi visuaalisesti tarkasteltuna samana, kun taas emäksisellä standardipesuaineella pestyissä sävyt muuttuivat ja osassa näytteistä suorastaan kirkastuivat.
Lupiinilla värjäämisellä on yleisesti värjäreiden keskuudessa melko huono maine, ja sen valonkestoa pidetään erityisen huonona. Suurin osa tutkimuksen näytteistä sai kuitenkin valonkestotestissä arvon 3/8, mikä ei ole itseasiassa ollenkaan huono, kun on kysymyksessä luonnonväriaine.
Jos luonnonväriaineet kiinnostavat, voin lämpimästi suositella kokeilemaan lupiinilla värjäämistä ja samallahan voi tehdä oman asuinpiirinsä ympäristölle hyvää, poistamalla vieraslajia luonnosta.
Aino Lindh
Käsityöaktivismia vieraslajilla värjäämällä: Komealupiinin (Lupinus polyphyllus) hyödyntäminen luonnonväriaineena merinovillalankaa värjätessä