Tutkimuksen tavoite
Tutkimuksessani lähdin etsimään hahmotelmia ja aineksia monilajisen kasvatustietoisuuden rakentumisesta. Kasvatustietoisuus on vahvasti kytköksissä maailmankuvaan, arvoihin ja tunteisiin. Monilajisuus viittaa ajatukseen siitä, että me ihmiset ymmärrämme enenevissä määrin muiden eläinten tärkeyttä itseisarvollisina olentoina, sekä osana luontoa. Se sisältää myös ajatuksen siitä, että ihmiskunta elää riippuvuussuhteessa muihin eläimiin. Tutkimuksessa pohdittiin erityisesti mehiläisten merkitystä osana monilajisen kasvatustietoisuuden kehittymisen mahdollisuuksia. Ekokriisien ja vaanivan ekokatastrofin ikeessä on tärkeätä tutkia monipuolisesti ihmisen ja muun maailman suhdetta monista näkökulmista.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus sijoittuu teoreettisen ja käsitteellisen tutkimuksen piiriin, ja sen lisäksi siinä korostuu tulkinnallinen tutkimusote. Tulkinnan kautta tutkimuksen teoreettisesta kehyksestä muodostui myös tutkimuksen aineisto. Tutkimuksessa monilajisista ja kasvatustietoisuuden viitekehyksistä syntetisoitui kokonaisuus, joka paitsi ohjasi tutkimuksen pohdintaa, myös tarjosi valmiin pohjan yksittäisen opettajan monilajisen kasvatustietoisuuden kehittämisen tueksi. Työskentelytavaksi muodostui tutkimuspäiväkirjamainen lähestyminen tutkimusaihetta kohtaan
Tutkimuksen tulokset
Tutkimuksen valossa monilajinen ajattelu ja kasvatus eivät näyttäydy ihmiskeskeisyyttä poistavana, vaan sitä muuttavana voimana. Monilajista kasvatustietoisuutta voidaan kehittää pohdinnan perusteella muihin lajeihin liittyvällä erilaisella tietämisellä, kohtaamisella, tuntemisella ja oleskelulla. Konkreettisimpina toimina eläinten itsearvon ja merkityksen ymmärtämisen lisäämiseksi näyttäytyivät ongelmissa oleskelu muiden eläinten kanssa, sekä muille eläimille puhuminen. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan esittää monilajisen kasvatustietoisuuden kehittämisen olevan tärkeä osa ekokatastrofin välttämistä, ekokriisin hoitamista, sekä muiden eläinten oikeuksien parantamista kasvatuksellisessa kontekstissa, sekä yleisesti osana oman maailmankatsomuksen ja -suhteen kehittämistä.
Jatkotutkimusaiheina näyttäytyvät erityisesti teknologian roolin huomioiminen monilajisen maailmankuvan rakentumisessa, sekä opetussuunnitelmatutkimus liittyen monilajiseen pedagogiikkaan ja ymmärtämiseen.
Lopuksi
Tätä tutkimusta tehdessäni olen ryhtynyt puhumaan muun muassa linnuille ja mehiläisille niitä kohdatessani. Kerran ohjeistin ulkona leikkipihalla keskenään tapelleita lintuja lopettamaan nujakoinnin, ja ne yllättäen siitä hieman rauhoittuivatkin. Haasteelliseksi on osoittautunut erityisesti sääskille ja banaanikärpäsille puhuminen, mutta olen tiedostanut oleskelevani ongelmissa ja olen päättänyt opetella puhumaan myös niille. Lähentyminen muihin eläimiin voi paradoksaalisella tavalla auttaa meitä myös etääntymään niistä. Utopistisena tulevaisuuden mahdollisuutena siintää tilanne, että voimme jättää kasvatuksessa ja yleisestikin eläimet rauhaan niiltä osin kuin se on oikein, eikä muiden eläinten tarvitse vaikuttua tai liikuttua enää meidänkään haitallisista toimistamme. Voimme lakata olemasta huolissamme, jatkaa kasvatustyötämme, ja rakastaa ympärillämme pörräävää elämää ja olevaisuutta.
Mikko Varjanne
Me eläimet! eli: kuinka lakata olemasta huolissaan ja oppia rakastamaan mehiläisiä – Varhaiskasvatuksen opettajan monilajista kasvatustietoisuutta etsimässä