Tutkielman taustaa
Tutkielmassani tarkastelin, millaisia näkökulmia varhaiskasvatuksen korkeakouluopettajilla on opetuksesta ja opinnoista sekä tarvitsemastaan täydennyskoulutuksesta, että varhaiskasvatusalan kehittämisestä. Korkeakouluopettajat työskentelevät ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Ammattikorkeakoulussa koulutetaan varhaiskasvatuksen sosionomeja, joilla on alempi tai ylempi korkeakoulututkinto. Yliopistoissa koulutetaan puolestaan varhaiskasvatuksen opettajia, joilla on kasvatustieteen kandidaatin, kasvatustieteen maisterin tai varhaiskasvatuksen erityisopettajan tutkinto. Alan ammattilaisten opettajista ei ole juurikaan tehty Suomessa tutkimusta (mm. Karila & Nummenmaa 2001; Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:3). Kansallinen koulutuksen arviointikeskus julkaisi kuitenkin keväällä 2024 kattavan varhaiskasvatuksen koulutuksia koskevan arvioinnin (Karila ym., 2024). Arviointiin osallistui myös varhaiskasvatusta opettavia korkeakouluopettajia, joiden vastauksia koskevista tuloksista muodostui erinomainen vertailupohja tutkielmani tuloksille.
Suomalaisen varhaiskasvatuksen ominaispiirteet moniammatillisena ja korkeakoulutettuna työyhteisönä (mm. Karila 2016) liittyvät tämän tutkielman tarkastelun kohteena olevien korkeakouluopettajien ydintyöhön opiskelijoiden asiantuntijuuden tukemisen kautta. Lisäksi asiantuntijuuden tukeminen ja kehittäminen tulevat näkyväksi täydennyskoulutusta järjestettäessä, joka on varhaiskasvatuksen koulutusten järjestäjien keskeisimpiä yhteistyömuotoja työelämän kanssa (Karila ym., 2024). Korkeakouluopettajien täydennyskoulutuksen tarpeita tai toteutumista ei ole juurikaan selvitetty tutkimuksellisesti. Myös korkeakouluopettajien mahdollisuus täydennyskoulutukseen pitää yllä heidän osaamistaan. Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu täydennyskoulutuksen lisäävän työn mielekkyyttä, työssä jaksamista ja kehittymistä (Eskelinen & Hjelt 2017; ks. myös Vlasov ym., 2018), sen avulla voidaan vahvistaa opettajan pedagogisia taitoja, jotka lisäävät työssä pysymistä (Jokinen, Taajamo & Välijärvi 2014).
Varhaiskasvatuksessa on tapahtunut Suomessa lukuisia muutoksia viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Näitä ovat esimerkiksi varhaiskasvatuksen siirtäminen sosiaali- ja terveysministeriön hallinnon alaisuudesta opetus- ja kulttuuriministeriöön vuonna 2013 (Alila & Eskelinen 2021.) Lisäksi varhaiskasvatuksen sisällöllinen ohjaus siirtyi vuonna 2015 Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta Opetushallitukselle (Karila 2016). Aikaisempi päivähoitolaki muuttui yli 40 vuoden jälkeen varhaiskasvatuslaiksi vuonna 2018. Näiden muutoksien myötä varhaiskasvatuksen näkeminen perheille suunnattuna sosiaalipalveluna alkoi väistyä, varhaiskasvatuksen näyttäytyessä yhä vahvemmin koulutuksellisena palveluna. (Alila & Eskelinen 2021.) Varhaiskasvatuslain (540/2018) myötä varhaiskasvatuksen opettajan ja varhaiskasvatuksen sosionomien tehtävänimikkeet erotettiin toisistaan, koulutuksien tuottaman erilaisen asiantuntijuuden vuoksi (mm. Nivala & Rönkkö 2021). Tätä ennen sosionomikoulutuksesta valmistuneet henkilöt olivat voineet saada varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuuden. Nykyinen varhaiskasvatuslaki korostaa pedagogiikan merkitystä ja samalla varhaiskasvatuksen opettajien pedagogista vastuuta (Opetushallitus 2022; Varhaiskasvatuslaki 540/2018).
Lukuisilla varhaiskasvatuksen muutoksilla on merkittäviä vaikutuksia varhaiskasvatusta opettavien korkeakouluopettajien työhön. Varhaiskasvatuksen opettajien aloituspaikkojen sekä monimuotokoulutuksen lisääntyminen ovat lisänneet opiskelijamääriä merkittävästi yliopistoissa. Sosionomien uusi tehtävänimike varhaiskasvatuksessa on puolestaan johtanut uudenalaisen asiantuntijaroolin rakentamiseen. Alan muutokset korostavat myös korkeakouluopettajien ajantasaisen asiantuntijuuden ylläpitämistä varhaiskasvatuksen ammattilaisia kouluttaessaan.
Tutkimuksen toteutus
Tutkielmani aineistona käytettiin opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa toimineen varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumin toisen toimikauden aikana tehdyn kyselyn pohjalta syntynyttä tutkimusaineistoa. Kyselyn toteutti koulutusfoorumin Ammatillinen osaaminen muuttuvassa toimintaympäristössä –jaosto. Kysely järjestettiin varhaiskasvatusta opettaville opettajille ammatillisessa- ja korkeakoulutuksessa ensimmäistä kertaa Suomessa, yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen kanssa keväällä ja kesällä 2023. Kyselyyn vastasi yhteensä 47 ammattikorkeakoulunopettajaa 19 ammattikorkeakoulusta ja 43 yliopisto-opettajaa seitsemästä yliopistosta. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja: 2024:7.)
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen sekä nojautuen tulkinnassa fenomenologis-hermeneuttiseen lähestymistapaan. Tutkielman aineistona on yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa varhaiskasvatusta opettaville henkilöille suunnatun suomen- ja ruotsinkielisen kyselyn tulokset. Kyselyssä oli neljä osiota, koostuen 16 kysymyksestä, jotka olivat pääosin strukturoituja. Tutkielmassani käytettiin kyselytutkimuksen neljättä, avointa osiota. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2024:7.)
Tulokset
Tutkielman tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että yliopistossa varhaiskasvatusta opettavien työtä haastavat työn tehostumiseen liittyvät tekijät. Tämä näyttäytyi esimerkiksi monimuoto-opiskelijoiden lisääntymisen seurauksena kasvaneena työn määränä. Ammattikorkeakouluissa varhaiskasvatusta opettavien opettajien työtä haastoi varhaiskasvatuksen sosionomien epäselkeä tehtäväkuva. Tehtäväkuvan epäselkeys näyttäytyi myös ammattikorkeakouluopettajien ristiriitaisina käsityksinä varhaiskasvatuksen sosionomien asiantuntijuudesta. Aineistossa usein esille tuotu yhteistyö erilaisten toimijoiden, esimerkiksi toisten varhaiskasvatuksen koulutusten, työelämän ja erilaisten verkostojen kanssa, näyttäytyy moninaisena ja vaihtelevana. Yhteistyöksi miellettiin aineistossa hyvin erilaisia asioita, jonka takia siihen liittyvät tavoitteet, toimintatavat, vastuut, kestot ja muut osatekijät jäivät epäselkeiksi. Yhteistyön käsitettä olisi aineiston pohjalta tarpeen selkeyttää alalla tulevaisuudessa.
Pohdinta
Korkeakoulutus vaikuttaisi olevan yhteiskunnan ja työelämän välissä, järjestäen koulutusta itsenäisenä toimijana. Korkeakoulutuksen mahdollisuudet vaikuttaa varhaiskasvatuksen laatuun näyttäisi olevan riippuvaista yhteiskunnan ja työelämän tarjoamista resursseista. Ammattikorkeakoulut näyttäytyvät aineiston ja tutkimustiedon valossa olevan yliopistoja enemmän työelämän asettamien vaatimuksien puristuksessa. Tämä on johtanut haasteisiin korkeakouluopettajien työssä, heidän yrittäessä sovittaa koulutuksen tuottamaa asiantuntijuutta kustannustehokkaan varhaiskasvatuksen järjestämiseen vastaavaksi. Koulutuksen tuottaman asiantuntijuuden ei tule olla riippuvaista työnantajien tarjoamista resursseista, jotka tunnutaan muotoiltavan usein työelämätarpeiksi. Tulevaisuudessa tarvitaan tutkimusta, kuinka työelämä hyödyntää varhaiskasvatuksen sosionomien koulutuksen tuottamaa asiantuntijuutta heidän tehtäväkuvansa muotoilemisen yhteydessä. Olisi myös tärkeää tutkia päättäjien käsityksiä varhaiskasvatuksen tehtävästä ja laadusta. Ovatko heidän käsityksensä yhteydessä varhaiskasvatuslain (540/2018) ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2022) sekä varhaiskasvatukselle annettujen resurssien kanssa. Jatkossa tarvitaan myös tietoa, kuinka varhaiskasvatuksen tutkimustieto ohjaa varhaiskasvatuksen päätöksentekoa esimerkiksi resurssien näkökulmasta.
Venni Vitja
Varhaiskasvatusta opettavien korkeakouluopettajien näkökulmia korkeakoulutukseen ja varhaiskasvatusalan kehittämiseen
Lähteet:
Alila, K. & Eskelinen, M. (2021). Varhaiskasvatuksen toimintaympäristön muutokset asiantuntijuuden kehittämisen kehyksenä. Teoksessa: E, Fonsén., M, Koivula., R, Korhonen., & T, Ukkonen-Mikkola. Varhaiskasvatuksen asiantuntijat – yhteistyössä eteenpäin (s. 229–237). Suomen varhaiskasvatus ry.
Eskelinen, M. & Hjelt, H. (2017). Varhaiskasvatuksen henkilöstö ja lapsen tuen toteuttaminen. Valtakunnallinen selvitys 2017. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:39.
Jokinen, H., Taajamo M., & Välijärvi, J. (2014). Johdanto: pedagoginen asiantuntijuus liikkeessä. Teoksessa: H, Jokinen., M, Taajamo., J, Välijärvi., S, Honkimäki., H, Keurulainen., A, Mikkola., & K, Weissmann, Pedagoginen asiantuntijuus liikkeessä ja muutoksessa: huomisen haasteita (s. 13–17.) Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6021-6
Karila, K. (2016). Vaikuttava varhaiskasvatus – Varhaiskasvatuksen tilannekatsaus. (OPH: Raportit ja selvitykset; Nro 2016:16). http://www.oph.fi/download/176638_vaikuttava_varhaiskasvatus.pdf
Karila, K., & Nummenmaa, A. R. (2001). Matkalla moniammatillisuuteen. Kuvauskohteena päiväkoti. Helsinki: WSOY.
Karila, K., Rantala, K., Rusi, M., Davidsson, S., Helakari, P., Holsti, E., Keloneva, R., Kytölaakso, K., Malkamäki, L., Valkonen, S., Frisk, T., Mustonen, K., Sarkkinen, T., Huhtanen, M. (2024). Varhaiskasvatuksen koulutus Suomessa 2023: Arviointi koulutuksen tilasta ja kehittämistarpeista. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 7:2024. https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_0724.pdf
Nivala, E., & Rönkkö, S. (2021) Varhaiskasvatuksen sosionomin asiantuntijuus ja sosiaalipedagoginen osaaminen. Teoksesta: E, Fonsén., M, Koivula., R, Korhonen., & T. Ukkonen-Mikkola (toim.). Varhaiskasvatuksen asiantuntijat: yhteistyössä eteenpäin (s. 127–146). Suomen varhaiskasvatus ry.
Opetushallitus. (2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2022:2a. Viitattu 16.3.2024. Luettavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf
Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2024:7). Koulutusten kehittämistä tutkimuksella, yhteistyöllä ja verkostoitumalla. Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumin toisen toimintakauden loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja: 2024:7. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-727-7
Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2021:3). Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisohjelma 2021–2030. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisuja 2021:3. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-876-2
Varhaiskasvatuslaki (540/2018). https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540
Vlasov, J., Salminen, J., Repo, L., Karila, K., Kinnunen, S., Mattila, V., Nukarinen, T., Parrila, S., & Sulonen, H. (2018). Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Julkaisut; No. 24:2018. https://karvi.fi/app/uploads/2018/10/KARVI_2418.pdf